Jokavuotinen sykli on kääntynyt jo seuraavalle kierrokselleen. Sledgehammer ehti tukea viime syksynä julkaistua Call of Duty: WWII -räiskintäänsä neljällä laajennuksella ennen kuin tuli Treyarchin vuoro kiikuttaa oma tuotos kauppoihin. Vaikka Black Ops 4 onkin jo julkaistu, kannattaa pelaajien vielä tarkistaa edellisosan joutsenlauluksi jäävä Shadow War -laajennus.

Call of Duty -sarjan sapluuna on vakioitunut vuosien saatossa tiettyyn muottiin, eikä tuorein lisäri tee muutosta sapluunaan. Tarjolla on neljä moninpelikarttaa sekä tuore seikkailu zombilahtajaisiin. Uudenkarheat sotatantereet ovat Airship, Chancellery sekä Excavation, minkä lisäksi War-tila saatetaan päätökseen Operation Arcane -tehtävässä.

Karttasatsin traditionaalisinta osastoa edustaa Airship, jonka luminen vuoristomaisema tarjoaa umpiperinteisen Call of Duty -kokemuksen. Niin ikään Algerian hietikoilla sodittava Excavation luottaa tuttuun ja turvalliseen. Molemmat kentät toimivat kuitenkin tärkeimmässä tarkoituksessaan, sillä taistot ovat kiihkeitä ja kiinnostavia. Harmillisesti WWII:n valikoimassa on kuitenkin samaa kauraa jo entuudestaan niin paljon, että kumpaakaan tuskin jää muistelemaan kaiholla.

Onneksi Chancelleryn raunioitunut rakennus onnistuu paremmin. Täynnä yksityiskohtia oleva konsulaatti tuntuu ensikierroksilla sekavalta ja turhan monimutkaiselta, mutta ensisäikähdyksestä havahtuu onneksi nopeasti. Räjähtäneet seinät, sodan runtelemat koristeet ja muut nousevat taistojen lomassa vahvasti mieleen. Sopivasti sisä- ja ulkotiloja yhdistävä kartta nousee lopulta koko WWII:n parhaiden kenttien joukkoon.

Siinä missä moninpelikartat luottavat perinteisiin, onneksi Shadow Warin muu sisältö ottaa rohkeammin vapauksia. Operation Arcane hylkää Normandian maihinnousun kaltaiset turvalliset ja tutut tantereet, sillä painopiste on vahvasti sotatieteiden erikoisemmissa puolissa. Kolmivaiheinen sota pyörii Tesla-pyssyn ympärillä, minkä lisäksi liittoutuneiden pitäisi luonnollisestikin laittaa piste natsien yliluonnollisille kokeiluille.

Lopputuloksena The Arcane tuntuu mukavalta sekoitukselta zombietilan yliluonnollisuutta sekä War-tilan monipuolisia taistoja. Ja nyt kun WWII:n sodat alkavat olla sodittuja, on helppo todeta War koko teoksen hauskimmaksi moninpeliksi. Neljän laajennuspaketin tuomat uutuudet eivät ehkä eeppisyydessään pääse ihan ensimmäisenä koetun Normandia-tehtävän tasolle, mutta joka tapauksessa kyseessä on ollut kerrassaan erinomainen lisä Call of Duty -formaattiin.

Täytyy tosin silti tunnustaa, että suurin yllätys itselleni Sledgehammerin luomuksen kanssa on ollut zombien lahtaaminen. Aiemmissa Call of Dutyissä tilan hauskuus on mennyt enemmän tai vähemmän ohi, mutta WWII:n kuolleiden pariin on tullut palattua säännöllisin väliajoin jopa ihan hupimielessä. Tosin hauskuus on sinänsä vähän väärä sana, sillä kaikki teoksen kentät ovat olleet selvästi synkempiä kuin vaikkapa sarjan edellisessä osassa. Eikä toisen maailmansodan zombi-invaasion päättävä Frozen Dawns tee poikkeusta.

Tuore seikkailu vie elävien kuolleiden parissa säheltämistä entistä eeppisempään ja yliluonnollisempaan suuntaan. Lähes Doom-sarjasta tuttua visuaalista kuvastoa tarjoava seikkailu pitää sisällään niin verisiä uhrilahjoja kuin pähkäiltäviä pulmiakin. Frozen Dawns ei omissa kirjoissani nouse juuri teemojen takia WWII:n zombikarttojen ykköseksi, mutta ulkoasullisesti kyseessä on ehdottomasti kokonaisvaltaisin seikkailu.

Shadow War on Call of Duty: WWII:n joutsenlaulu, joten samalla on syytä summata vähän koettua. Toiseen maailmansotaan palaaminen teki sarjalle hyvää, ja Sledgehammerin luomus nousee omissa kirjoissani piikkipaikalle. Laajennukset ovat tuoneet mukanaan paljon hyvää, ja vaikka mielikuvitusta olisi toisinaan suonut käytettävän rohkeamminkin, kaikki neljä pakettia ovat pitäneet teoksen tuoreena ympäri vuoden. Hemmetti, olen jopa huomannut palanneeni WWII:n pariin vapaaehtoisesti ilman arvostelunakkejakin, mikä on moninpelivetoiselle Call of Duty -sarjalle omalla kohdallani ennenkuulumatonta.

Vaikka Treyarchin uusi Call of Duty: Black Ops 4 onkin jo kaupoissa, Pariisin rauhansopimuksesta ollaan vielä kaukana. Kampanjan viimeinen trophy on edelleen poimimatta, minkä lisäksi verkkopelissä riittänee seuraa pitkäksi aikaa. Lisäksi zombit kaipaavat lopullista ratkaisua. Ainakaan itselläni ei ole vielä kiire seuraavaan osaan, sillä Sledgehammerin näkemys Call of Dutystä on vastannut erinomaisesti omia toiveitani. Eurooppa paloi jälleen, ja sen parissa oli hauska lämmitellä.

Lyhyesti: Sodan leviäminen päättyy Shadow Wariin kunniakkaasti. Moninpelikentät jättävät toivomisen varaa, mutta onneksi War- ja zombietila pitävät lipun korkealla rohkeaalla ja mielikuvituksellisella suunnallaan.