SoulCalibur-pelisarjan seuraavan osan julkaisuun on aikaa enää vain aika tarkalleen kuukausi. Joten mikäs sen hauskempaa kuin sukeltaa sen salaisuuksiin Bandai Namcon previkkatapahtumassa, joka järjestettiin Suomen pelimuseossa Tampereella. Miltä rakastetun mätkintäpelisarjan reboottaus näyttää ja maistuu?


Pelattavana oli kuudennen osan lähestulkoon valmis versio ja sitä pelattiinkin reilu puolet päivästä - niin tuttua kaksintaistelua, kuin uusia Soul Chronicle - ja Libra of Soul -tarinatilojakin. Pelin juonikuviot kertailevat ensimmäisen SoulCalibur-pelin aikakautta, mikä meikäläisille maistui mainiosti.


Taistelu on taattua SoulCalibur-laatua - siihen pääsevät mukaan aloittelijatkin, mutta tasaveroiset taistelijat pärjäävät vain tuntemalla hahmonsa kaikki kikat. Tilaisuudessa naurahdettiinkin sille, että veteraanipelaajan tunnisti heti siitä, että ensimmäinen liike on ottaa muutama askel taaksepäin, eikä rynnätä suinpäin vastustajan kimppuun. Vanhojen hahmojen liikerepertuaaria ei oltu liiemmälti muutettu ja uusi puolustusominaisuus Reversal Edge toi hyvän lisänäytöksen matsien mäiskeeseen.


Kaikki kolme uutta hahmoa olivat mukana testiversion rosterissa, mutta Azwelille ja Grohille en muutaman matsailun perusteella vielä lämmennyt, eikä Groh oikein tuntunut sopivan hahmovalikoimaankaan (toki paremmin kuin esim. Darth Vader). Sen sijaan yllättävän hyvä lisä oli The Witcherin Geralt, jonka loitsutäyteisellä, nopeatempoisella taistelutyylillä oli säväyttävää näyttää muille kaapin paikkaa. Soul Chronicle -tarinatilassa selviää myös, miten harmaahapsi jumalmiekkojen maisemiin eksyi. Geralt of Rivian kohdalla miellyttikin aivan erityisen paljon se, että Witcher-roolipelien sankaria ei oltu noin vain heitetty mätkintäpelien maailmaan. Geralt oli yhä Geralt, omana itsenään, omilla ehdoillaan, vieraalla maalla. Hänen tavoitteensa on vain päästä kotiin, mutta matkan varrelle mahtuu makoisan SC-henkisiä kohtaamisia ja kummastelua oudosta uudesta maailmasta. Geralt on nivottu luontevaksi osaksi tarinaa, mikä kertoo osaltaan siitä, millä antaumuksella peliä ja sen tarinaa on rakennettu.

Tarinatiloista puheenollen - niihin on satsattu isolla hanskalla, mikä yksinpelaajien sydäntä lämmittää. Soul Chronicleissa käydään läpi jokaisen hahmon tarinallisesti oleellisin ajanjakso melko tekstipainotteisesti, aina välillä taistellen. Ääninäyttely ei osunut aina kohdilleen, mutta muuten hahmojen taustojen uusia ja vanhoja mutkia oli viihdyttävää seurata.


Libra of Souls eli Sielujen Vaaka (tai Vapaus) sitten taas on roolipelipohjaisempi viritys, jossa ensin luodaan oma hahmo, liikutaan sillä kartalla paikasta toiseen Astral Fissure -portteja etsien, pahuuden ja hyvyyden välillä tasapainotellen ja vihollisia sekä muita riidanhaastajia mätkien. Plakkariin kertyy hiljalleen rahaa ja esineitä, tyylipisteitä ja pelaajapisteitä, joilla nostetaan levelejä ja hankitaan parempia aseita. Lisäksi matkan varrella tehdään pieniä valintoja, piipahdetaan valinnaisissa sivutehtävissä ja niin edelleen. Kivana piirteenä hahmoansa voi muokata myös tarinan edetessä ja uuden aseen voi valita aina ennen uutta taistelua. Ennen kamppailua voi myös haukata pikku välipalan, joka antaa erilaisia bonuksia, kuten kovempia iskuja, itsestään palautuvaa elinvoimaa tai soul gaugen, kombo- ja iskubonuksia ja niin edelleen.

SoulCalibur VI vaikuttaa kolmen tunnin pelailun perusteella mielenkiintoisimmalta sielupeliltä miesmuistiin. Mitään ei ole nähtävästi pilattu, mutta perustappelutilan ympärille on jaksettu tehdä roppakaupalla muutakin sisältöä. Sarjan fanille pakkohankinta.

Teksti: Jukka O.Kauppinen, Manu Pärssinen