Avaruusoliot ovat saapuneet ja tahtovat siepata maapallon asukkaat. Onneksi eläimet rientävät apuun supervoimineen! Animal Force on PSVR:n kuvakulmia hyödyntävä 3D-tornipuolustus, joka yhdistää strategiaa ja näppäryyttä vaativia puzzletehtäviä. Pelattavaa on sekä tarinamoodin että erilaisten kotisohvalla jaettavien partymoodien muodossa.



Pelaamisen riittää yksi PS Move-ohjain, mikä tiivistääkin kontrollit hyvin yksinkertaiseen raketin lennättämiseen karttatilassa ja huoneessa liikkumiseen varsinaisissa pelitasoissa. Tarinamoodissa edetään tuttuun tapaan taso kerrallaan eteenpäin. Taso aloitetaan kolmella valitulla eläinlajilla, joiden kykyjä yhdistelemällä tulisi selvitä hyökkääjien aalloista. Erilaisia kykyjä ovat esimerkiksi ampuminen, suojakilvet sekä joka osumasta paitsi vihollista vahingoittavat, myös tätä hidastavat erikoisammukset.


Eläimiä kontrolloidaan poimimalla ne ilmasta ohjaimen jatkeeksi piiskamaiseksi muodostelmaksi tai siirtelemällä niitä toivottuun järjestykseen avaruusmöllien lentoreittien varrelle. Reittejä ilmestyy esiin olioiden laskeutumista varten, ja jos muukalaiset pääsevät maahan asti, tupsahtaa esiin myös nousureitti alukseen, johon oliot raahaavat mukanaan kaappaamansa ihmisparat. Ihmissäiliön täyttyessä kymmenestä siepatusta on taso auttamattomasti hävitty, eli myös poistumisreitin kohdalla on puolustettava.

Vihollisten joukkoon mahtuu reittiä myöten liikkuvien lisäksi myös vapaasti eri tavoin liikkuvia ja ampuvia olioita, joita on syytä varoa, sillä pelaajan eläinystävät eivät kestä törmäyksiä vihollisten kanssa. Siksi erilaisten kontrollien tehokas yhdistely on hyödyksi. Eläimiä saa käyttöönsä lisää vihollistapoista, mutta faunaa voi olla kussakin kentässä vain maksimimäärä kerrallaan. Maksimin tultua täyteen on mahdollista saada tähtiä, jotka toimittavat pelissä pisteiden virkaa. Tasojen väleissä joudutaan tietysti erilaisiin pomotaisteluihin.



Niin ympäristö kuin hahmotkin koostuvat yksinkertaisesta, mutta huolitellusta low poly -tyylisestä grafiikasta. Visuaalisuus istuu hyvin suhteessa tekniikkaan, sillä tyyli näyttää leppoisan hauskalta PSVR-silmikon matalanpuoleisella resoluutiollakin. Eläinhahmot erottuvat kohtalaisesti, vaikka pienehköjä ovatkin. Ainakaan kirkkaissa väreissä ei ole säästelty, mikä auttaa erottamaan hahmot toisistaan. Äänien suhteen vaikutelma on aika yksinkertainen. Valikoissa soi reipas valikkomusiikki, tasoissa looppaa (toisinaan vaihtelevalla menestyksellä) tasomusiikki, viholliset ääntelevät lähinnä ampuessaan ja eläimet kiljahtelevat riemuissaan, kun niitä liikutetaan. Musiikki ja ääniefektit eivät kuitenkaan herätä mitään erityisiä tunteita, joten vaikutelma jää vähän päälleliimatun oloiseksi.



Lapsekkaan iloisesta ja värikkäästä visuaalisuudesta ja yksinkertaisesta mekaniikasta huolimatta Animal Force ei tunnu kuitenkaan ensisijaisesti lapsille suunnatulta peliltä. Jostain syystä peli vaikeutuu toisen ja kolmannen pomotaistelun kohdilla paljon. Pelin vaikeutuessakaan mikään ei erityisesti motivoi jatkamaan, koska etenemisestä ei pisteitä lukuun ottamatta palkita yhtikäs mitenkään. Toinen mielen päälle jäänyt juttu etenemiseen liittyen on se, että pelitasoihin kartasta siirryttäessä on edettävä yrityksen ja erehdyksen kautta. Taisteluista ei anneta ennakkoon mitään tietoa, vaan kolme käytettävää, kulloinkin hyödyllisintä eläinlajia on lähinnä arvottava ja omaa kokoonpanoa säädettävä sen mukaan, kuinka homma näyttää etenevän. Lisähuomiona täytyy mainita myös se, että pelaamisen on tapahduttava käyttöön optimoidulla pelialueella, koska PS Move-ohjauksen herkkyys ja siitä johtuvat tracking-virheet johtavat turhan usein häviöön pelissä. Kun osoittimen virkaa toimittava raketti lähtee luistelemaan pitkin avaruutta kesken pomotaistelun, eivät ole ärräpäät kaukana.


Kaikkiaan Animal Forcen voisi tiivistää kokemuksena seuraavasti: tornipuolustuksen ja PSVR:n ystäville tämä voi olla hetken verran viihdyttävä kummallisuus, etenkin jos nopeutta ja hoksottimia riittää, mutta ellei ole valmis kovaan vääntöön pelin tarjotessa vastineeksi lähinnä valjun lyhytkestoisia onnistumisen tunteita, kannattaa tämä jättää väliin. Varsinainen pihvi jää arvostelijan mielestä uupumaan tästä omituisesta VR-tapauksesta.

Plussaa: Söpö on!
Miinusta: Vaikeustaso nousee epätasaisesti, VR ei välttämättä tuo mitään lisää tähän tornipuolustukseen, eikä peli jätä hinkua pelata eteenpäin.





Avaruusalus kelluu mustan aukon laidalla sen kyltymättömässä imussa. Kaikki muut miehistön jäsenet ovat joko kuolleet tai muuttuneet klooniprintterin sekoilun vuoksi värikkääksi joukoksi mutantteja, jotka tahtovat ryystää sinusta veret kuin pillimehusta ikään. Olet turvallisuusupseeri Zimri Ederistä väsätty klooni, jonka hommaksi lankeaa pistää asiat järjestykseen ja palauttaa alus Maahan. Kyseessä on siis perinteisen tyyliseen scifiin perustuva roguelike-selviytymiskauhu, jossa hiiviskellään, tongitaan ympäri avaruusalusta ja pyritään suorittamaan tehtäviä aluksen pelastamiseksi.




Koska alus mutantteineen arvotaan roguelikelle ominaiseen tapaan joka aloituksella uuteen järjestykseen, on touhu aloitettava joka kerta joko alusta tai lähes alusta uuden kehon kera. Mikäli ruumiinsa ominaisuuksia tai aseita mielii päivittää, täytyy huoneista tai mutanteista ensin löytää tarpeeksi kantasoluja tai muuta tarvittavaa materiaalia. Tehdyt päivitykset ja parannukset säilyvät pelikierroksesta toiseen.

Liikkuminen tapahtuu liukumalla ja teleporttaamalla. Muun muassa teleportilla liikkuminen, ampuminen ja aluksen interaktiot suoritetaan silmikon tähtäimellä, joten DualShock 4 -ohjaimella liikkuminen yhdistyy miellyttävästi VR-kontrolleihin. Pienet lisät mukavuuteen, kuten lähellä olevien seinien välähdysmäinen läpivalaisu, vaarallisissa paikoissa näkyvät varoitukset sekä kätevä asevalikko parantavat pelikokemusta huomattavasti. Immersiota tosin hiukan syövät oman hahmon ruumiin puuttuminen sekä tönköt kädet, jotka sojottavat koko ajan sivuilta eteen päin, mutta tämä lienee enemmän PSVR:n silmikon liikeratoihin liittyvä rajoitus, kuin suunnittelullinen ratkaisu.

Viholliset ovat toisinaan yllättävän nopeita ja epäterveellisen ovelia ketkuja. Tavallisesti tehokkain taktiikka on hiipiä takaa kyykyssä ja ampua kantasoluimurin letkut viholliseen kiinni heti kun mahdollista, mutta tämä lähestymistapa ei tunnu auttavan aina. Välillä juuri tyhjennettyyn huoneeseen hyökkää lisää mutantteja ovista ja ilmastointiputkista, eikä silloin jää tarpeeksi aikaa taktikointiin, vaan on kaivettava asearsenaali esiin ja tapeltava henkensä edestä. Paeta ei voi juoksemalla, mutta itsestään voi tehdä päivitysten sekä tarvikkeiden avulla vaikeamman havaita.


Kun tavarat loppuvat kesken tai päivityksiä tarvitaan, voi kääntyä aluksesta löytyvien fabrikaattorien tai päivityspisteiden puoleen. Mahdollisia rakennettavia tai löydettäviä aseita sekä muita taisteluvälineitä on tarjolla monia erilaisia, jos vain raakamateriaalia tai kierroksesta riippuen kärsivällisyyttä riittää. Tapoja edetä huoneesta toiseen voitokkaasti on useita, mutta koska aseita ja panoksia muusta löydettävästä puhumattakaan ei tule joka aloituksella vastaan samaa määrää, voi niiden huolellisesta käytöstä olla hyötyä.



Äänimaailma on yksinkertainen ja sellaisenaan tunnelmallinen, koostuen enimmäkseen aluksen ja ympäristön vihollisten äänistä. Välillä vihollisen läsnäolon samassa huoneessa kuulee ennalta, toisinaan taas kuuluu pelkkä karmaiseva ääni ilman vihollista, joten ei ole selvää, onko kyseessä ambienssitehoste vai bugi. Sen vuoksi vaikutelma kuitenkin kärsii hieman. Aluksen yleistunnelma muistuttaa muita jo nähtyjä avaruuskauhuja, kuten Dead Spacea ja Alien: Isolationia, mikä tekee siitä omalla tavallaan tutun oloisen lähestyttävän. Grafiikkaan jäisi kuitenkin varaa omaperäisyydellekin, jota ei juuri näy. Viholliset osaavat kuitenkin säikäyttää ja ne näyttävät etenkin epämiellyttävän läheltä tarkasteltaessa etovan hienoilta veriroiskeineen, visvavanoineen ja vammoineen. VR toimii tässä yhteydessä hienosti tunnelmanluonnin välineenä, sillä se tekee tutkimisesta jännittävää ja hauskaa sekä herättää ympäristön sen pienieleisyydestä huolimatta eloon.




Roguelike-selviytymiskauhuksi The Persistence on ihan hauska, mutta ei välttämättä mullistavan erityinen. Toisto voi olla toisille pelaajille motivaation väline, toisille ärsyyntymisen aihe, mutta joka tapauksessa pelaajalle tarjotaan joka kierroksella paremmat eväät edetä, ainakin jos päivitysmateriaaleja on imuroitu mukaan tarpeeksi ennen kuolemaa. Tympeitä yhden osuman yllätyskuolemia tulee vastaan välillä täysin arvaamatta, mikä voi syödä pelinautintoa pidemmällä ajalla. The Persistence eli sinnikkyys kuvaa pelaajalta vaadittavaa suhtautumistapaa erinomaisesti. Tarinamoodin suorittamalla on mahdollista päästä grindaamaan innokkaimmille suunnattua selviytymismoodia. Tarjolla on myös mahdollisuus pelata peliä yhdessä samalta sohvalta mobiililaitetta käyttävän kaverin kanssa. Joka tapauksessa, on todella ilahduttavaa nähdä PSVR-alustalla kauhupeli, joka seisoo omilla jaloillaan ja tarjoaa konsolillekin mielenkiintoisen vaihtoehdon tämän tyylistä peliä kaivanneille.

Plussaa: Miellyttävät kontrollit, kauhutunnelma, runsaasti erilaisia aseita ja välineitä, eikä uudelleen yrittämisestä ei rangaista liikaa.
Miinusta: Visuaalisesta ilmeestä jäi uupumaan jotakin omaperäistä, äänillä on heikot hetkensä, opettaa pelaajan aluksen tavoille hitusen jyrkällä tavalla.