Vuosittain markkinoille saapuu ainakin yksi Lego-peli. Kyseessä on vuosia vanha sarja, joka on jakautunut karkeasti kahteen osaan: Toiseen kategoriaan julkaistaan alkuperäiset Lego-pelit, kun taas toisesta listasta löytyy kattava valikoima lisenssillä julkaistuja teoksia. Julkaistuja seikkailuja on kymmenittäin ja joukossa on tunnettuja tarinoita ja hahmoja aina Marvelista Harry Potteriin sekä Star Warsiin. On jopa ihme, jos vuoteen 2018 mennessä ei ole törmännyt yhteenkään legomittelöön. Mutta mikä saa ihmiset ostamaan TT Fusionin tekeleitä?



LEGO The Incredibles perustuu samannimisten leffojen ensimmäiseen sekä toiseen osaan. Poikkeuksellisen julkaisusta tekee se, että Ihmeperhe 2 -elokuva saapuu Suomessa teattereihin vasta elokuun lopussa. Peli sen sijaan rynnisti kauppoihin täälläpäin maailmaa jo kesäkuun puolessavälissä. Suurimmat fanit saattavat kokea karvaan pettymyksen, sillä LEGO The Incredibles paljastaa myös uusimman elokuvan juonenkäänteet. Jos paljastuksilta haluaa välttyä, on peli syytä hankkia vasta elokuvan katsomisen jälkeen.


Tarinaa on yksinkertaistettu ja mutkat vedetty suoraksi, mutta Disneyn ja Pixarin fanina kokonaisuus on miellyttävä. Mukana temmeltää koko perhe, johon kuuluvat isä Mr. Incredible, äiti Elastigirl, sekä lapset Violet, Dash ja Jack-Jack Parr. Heidän lisäkseen mukana nähdään muutamia muitakin tunnettuja hahmoja, kuten Frozone. Jokaisella heistä on erikoiskykynsä, joita yhteistyöllä käyttämällä selviää jokainen eteen tullut ongelma. Isä on supervoimakas, kun taas äiti taipuu elastisesti. Violet harjoittelee näkymättömyyden ja suojien tekemistä, kun Dash taas pinkoo vauhdikkaasti eteenpäin, minkä kintuistaan pääsee. Perheen nuorimmaisen Jack-Jackin erikoiskyky on vielä osittain arvoitus.

Hahmojen kyvyt ja liikkeet ovat positiivinen yllätys, sillä osassa Lego-peleissä iskut perustuvat tylsiin potkuihin ja lyönteihin tai aseilla ampumisiin. Nyt esimerkiksi Elastigirlin erikoisuus on venyvyys, jolla pääsee etenemään pitkiä ja kapeita putkia pitkin haluttuun paikkaan. Violetin suojien tekeminen taas auttaa pääsemään yli kohdista, joiden läpi ei voi kävellä kuolematta. Mukana on myös spesiaali-iskuja, joilla vastustajat saa kumottua yhdestä iskusta. Osa liikkeistä vaatii usean eri näppäinkomennon yhdistämistä, mikä tekee tappeluista hauskoja ja monimutkaisempia. Vaikka hahmojen kyvyt ovat laajat, eivät taistelut silti ole vaativia ja vastustajien “hajottaminen” sujuu helposti ja leppoisasti.



Niin kuin kaikissa muissa aikaisemmissakin teoksissa, myös Ihmeperhe-versiossa kerätään kymmenittäin erilaisia hahmoja sekä kultaisia Lego-palikoita. Aikaa saa kulumaan tuntitolkulla, eikä tekeminen lopu helposti. Toimintapläjäystä voi pelata kahdestaan samalta sohvalta, mutta valitettavasti tarinaa ei pääse edelleenkään läpäisemään verkossa kaverin kanssa. Luulisi, että vuosia julkaistun Lego-sarjan tekijät olisivat tajunneet hyödyntää verkon tarjoaman yhteistyömahdollisuuden. Kritiikkiä saa myös pelin lokalisoinnin puute, sillä tätäkään Lego-peliä ei ole käännetty suomeksi ja näin ollen tarinan seuraaminen voi olla hankalaa nuoremman pelaajakunnan puolelta.


Ääninäyttely ja tarinan huumoripitoisuus loistavat, niin kuin jokaisessa sarjan pelissä. Hahmojen äänien takana kuullaan monta tuttua, kuten Jonathan Banks, Bob Odenkirk ja Brad Bird. Laadukas äänityöskentely ei kuitenkaan yllä täydellisyyteen, sillä valitettavasti osa Ihmeperhe 2 -elokuvan ääninäyttelijöistä on vaihdettu peliversioon hieman “tuntemattomiin” näyttelijöihin. Vaihtuneita ovat esimerkiksi Mr. Incredible (elokuvassa Craig T. Nelson) ja Frozone (elokuvassa Samuel L. Jackson). Muutos on harmittava, sillä olisi mukavaa jos näyttelijät olisivat samoja sekä pelissä että elokuvassa. Korvatut näyttelijät hoitavat pestinsä kuitenkin melko hyvin.

LEGO The Incredibles on kokonaisuutena hyvä ja varma. Se tarjoaa tekemistä ja hauskuuttaa yllin kyllin omintakeisella huumorilla. Lähimpänä se on aikaisemmin julkaistua LEGO City Undercoveria. The Incrediblesissä voi seikkailla kaupungissa myös vapaasti tehden sivutehtäviä. Osittain se muistuttaa löyhästi Grand Theft Auto -sarjan teoksia, mutta on lapsiystävällisempi.


Lego-pelit ovat helppoja ostaa vuosi tolkulla, sillä niihin on helppo hurahtaa. Kieltämättä julkaisutahti on lyhyt ja pieni tauko tekisi sarjalle hyvää. Toisaalta jos pelimekaniikka toimii ja teokset kerää pelaajia ympärilleen, kannattaako toimivaa asiaa rikkoa?





Ensimmäinen Hotel Transylvania -elokuva julkaistiin vuonna 2012. Nyt jo sarjassaan kolmas elokuva Hotel Transylvania 3: Monsters Vacation julkaistiin samaan aikaan Monsters Overboard -pelin kanssa. Vaikka teosten nimet ovat erilaiset, perustuu peli löyhästi elokuvaversioon. Täysin identtisestä tarinasta ei kuitenkaan ole kyse ja pelissä seikkailu keskittyykin vain Lost Island -saarelle.



Aiemmin oli normaalia, että useasta animaatiosarjasta tai elokuvasta luotiin lisensoitu videopeli. Hotel Transylvania 3: Monsters Overboard teoksen kehittäjänä toiminut Torus Games onkin vuosien varrella julkaissut monia lisenssipelejä. Tunnetuimpia ovat Barbie, Madagascar, Scooby-Doo! ja Monster Jam -sarjat. Studion tekeleiden valtakausi ajoittui parhaimmillaan 2000-luvun alkuun, mutta nykyään animaatioteoksiin perustuvien pelien tekeminen on vähentynyt.


Pikaisesti ennen seikkailuun pääsyä näytetään animoitu pätkä, jossa laivalla lomaa viettävät Dracula ja Mavis sekä näiden monsteriystävät kokevat pahan myrskyn. Myräkästä johtuen osa matkustajista tippuu huvijahdilta alas ja päätyy Lost Island -saarelle. Dracula ja Mavis lähtevät saarelle etsimään ystäviään, sekä selvittämään kadonneen saaren arvoitusta. Ryteikön keskellä ei kuitenkaan tarvitse selviytyä yksin, sillä vampyyrien kavereiksi voi valjastaa pieniä Impa-olentoja. Vekkulit kaverit muistuttavat huomattavasti Pikmin-pelin pikmineitä. Hahmot voi esimerkiksi valjastaa nitistämään vihollisia, raivaamaan tien muurin lävitse, rakentamaan siltoja tai kantamaan asioita. Impat eivät kestä loputonta sotimista, vaan kuolevat liiallisten iskujen johdosta. Dracula ja Mavis voivat kuitenkin kartuttaa armeijaa keräämällä alueelta esineitä, jotka muuttuvat portaalissa sotureiksi.

Monster Overboardin seikkailualue on kolmen saaren kokoinen. Kuvakulma on ylhäältä päin ja itse saaret on jaettu vielä eri osiin. Osia yhdistävät sillat ja polut, jotka kuitenkin voivat olla esimerkiksi rikki tai tukossa. Helppojen puzzle-tehtävien tekeminen on usein haastavaa, sillä kullakin saarella voi vierailla aluksi maksimissaan 10 minuuttia kerrallaan. Vampyyrit eivät kestä auringonvaloa, joten työt on yritettävä tehdä mahdollisimman nopeasti ennen auringon nousua. Ajan loputtua verenimijät palaavat takaisin alukselle odottamaan auringonlaskua. Alueelle piilotetuista arkuista voi kuitenkin löytää lahjan, jonka avulla yön pituutta pystyy venyttämään jopa 15 minuuttiin. Löydetyillä aarteilla voi myös kasvattaa Impa-armeijan kokoa.




Mistään pitkästä ja mahtavasta lisenssituotteesta ei voida puhua, mutta hauskasta ajanvietosta kyllä. Grafiikka tai pelin muukaan ulkomuoto ei edusta vuotta 2018 eikä tarinassakaan ole kehumista. Joku Impa-armeijan kanssa seikkailussa kuitenkin kiehtoo. Teosta markkinoidaan suoraan lapsille, joten ei ole ihme, että aikuisille se ei tarjoa ihmeellisempää kokemusta. Verrattuna Lego-peleihin Monster Overboard ei juuri sisällä hauskoja vitsejä, jotka saisivat varttuneemmankin väen huvittuneelle tuulelle. Hotel Transylvanian faneille (pääasiassa lapsille) teos tarjoaa hupaisaa tekemistä noin viiden tunnin ajaksi. Torus Games on ilmeisemmin itse ymmärtänyt, että laadullisesti peli ei edusta AAA-luokkaa, joten myös hinta on jäänyt 30-40 euron tietämille.

Vaikka en ole vielä nähnyt Monster Vacation -elokuvaa, uskon sen olevan laadukkaampi kuin konsoliversion tarjoama seikkailu pienehköllä saarella. Hotel Transylvania 3: Monsters Overboard valitettavasti edustaa alempaa keskikastia lisenssipelien kirjossa. Tunnetuista elokuvista ja sarjoista pelien tekeminen tuntuu olevan todellinen haaste. Torus Gamesin ja muiden studioiden kannattaisi harkita joko lisenssillä varustettujen pelien tekemistä hyvin tai sitten ei ollenkaan. On onni, että olen suuri Hotel Transylvania -fani, mistä syystä heitän arvosanaan yhden tähden lisää.