Kun Dark Souls vuonna 2011 näki päivänvalon (alkuperäinen V2.fi-arvio), se oli erinomainen peli. Moni sai sen myötä ensimmäisen kosketuksensa FROM Softwaren tapaan tehdä outoja ja vaikeasti lähestyttäviä pelejä, ja menetti niille sydämensä. Seitsemän vuotta myöhemmin remasteroitu HD-versio tutustuttaa todennäköisesti taas uuden pelaajasukupolven samalle idealle, sillä peli on yhä erinomainen.


On todella ilahduttava huomata, että aika – tai myöhempien pelien uudistukset – ei ole tylsyttänyt Dark Soulsin terää tippaakaan, sillä itse hurahdin peliin taas totaalisesti ja pelailin sitä tähdet silmissä kiiluen aivan liikaa näin lyhyttä arvostelunpoikasta varten.

Ilahduttavasti jo aikanaan erinomainen pelisuunnittelu saa nyt tuekseen myös rautaista teknologiaa, sillä peli pyörii vakaalla 60 FPS:n nopeudella originaalin yskittyä kovasti yrittäessään puolta hitaampia lukuja kohti. Myös ne aikanaan pelin polvilleen pudottaneet ongelmakohdat, kuten Blighttown, pyörivät nyt silkkisen jouhevasti, mikä tekee pelaamisesta heti paljon kivampaa.


Mitään sen suurempia kevätjuhlaliikkeitä pelille ei ole tehty. Osa tekstuureista on nyt selvästi tarkempia kuin aiemmin, valaistusmalli on pistetty kunnolla uusiksi ja loitsuefektejä on tuunailtu. Kaikki DLC löytyy myös suoraan paketista, joten pelattavaa riittää valtavasti. Mutta eipä peli paljon muuta tarvitsekaan. Se näyttää riittävän hyvältä, pyörii erinomaisen pehmeästi ja on suunnittelultaan yhä raivostuttavan loistava.

Mikä parasta, kun kaikki aloittivat yhtä aikaa puhtaalta pöydältä, nettipelin maailma on taas täynnä apuun kutsuttavia pelaajia, maailmaan tunkeutuvia hyökkääjiä ja kierosti harhaanjohtavia viestejä.

Dark Souls elää edelleen, enkä voisi olla siitä iloisempi!

Miikka Lehtonen




Jos olet jostakin syystä onnistunut välttämään Burnout Paradisen kaikissa eri muodoissaan (alkuperäinen V2.fi-arvio), joissa se on vuosien mittaan julkaistu – välillä ilmaiseksikin – niin tässä nyt tarjolla vielä tämä HD-päivitysversiokin.


Pelissä sinällään ei ole edelleenkään mitään vikaa. Se on huipentuma sille kehityslinjalle, jossa autopeli Burnout, jossa oli hyvän näköiset kolarit, muuttui kolaripeliksi, jossa on erilaisia autoja. Tarjolla on kaupunki, joka on pullollaan kaahattavaa, kerättävää ja rikottavaa. Uuden tekniikan ansiosta ruudunpäivitys on sulavaa, mutta niin se on toisaalta ollut vuosikaudet normaalissa PC-versiossakin.

Ja tässä päästäänkin sitten siihen ongelmaan: peli on toki jo 10-vuotias, mutta ollut myös koko ajan enemmän tai vähemmän tarjolla (ja Xbox 360 -versio muuten myös toimii Xbox Onella). BP näytti ilmestyessään ihan hyvältä ja on edelleen OK, mutta Remastered-päivitys ei visuaalista puolta näkyvästi päivitä, korkeintaan tasaa ruudun päivitysnopeuden. Hyvä puoli on, että hinta jää alle neljänkympin fyysisenäkin, mutta aiemmat Burnoutit kokeneelle uusi sisältö on todella seitinohutta. On vaikea välttää tunnetta nopeasta rahastuksesta remaster-villityksellä.

Mikko Heinonen




Kahdesta aiemmasta tämän artikkelin pelistä poiketen South Park: The Fractured But Whole ei ole varsinainen uusioversio, vain reilusti jälkijunassa tullut versiointi Nintendo Switchille. V2.fi:ssä peli arvioitiin Xbox Onelle ja se ansaitsi viime lokakuun lopulla neljä tähteä viidestä.


Sydämessään SP:TFBW on erinomaisen toimiva roolipeli, jossa kliseillä ratsastaminenkin toimii parodianomaisena hupina, kun se on kuorrutettu Parkerin ja Stonen edelleen sopivassa määrin epäsopivalla huumorilla. Switchille siirryttäessä mitään tästä ei ole menetetty, mutta tällaiselle 40+-vuotiaalle käppänälle joidenkin tekstien lukeminen ruudulta konsolia kädessä pidettäessä tuotti vaikeuksia - ehkä siihen olisi voinut kiinnittää hieman huomiota. Myös lataustaukoja on sen verran pitkälti/useasti, että niitä ei voi olla huomaamatta.

Näin vannoutuneensa supersankariviihteen kuluttajana TFBW saa plussaa kantavasta sankariteemastaan, joka yhdessä taisteluiden monipuolistumisen kanssa on antanut tekijöille monia mahdollisuuksia kahinoiden elävöittämiseen. Niihin onkin saatu hyvä tasapaino: monipuolisuutta löytyy, mutta parin päivän tauon jälkeen ei tarvitse alkaa muistella omituisen nimisiä loitsuja ja niiden vaikutuksia, vaan sekaan pääsee palaamaan helpommin kuin monissa JRPG-MMO-sekamelskoissa. Kyllä tämän parissa kesähelteilläkin viihtyy.

Manu Pärssinen