Farming Simulator arvioitiin V2.fi:ssä reilu vuosi sitten (linkki arvioon), mutta loppuvuodesta 2017 siitä saatiin oma versiointi myös Nintendon Switch-konsolille. Itse pidin sen rennosta tunnelmasta sekä maatalon nykyisännän tekemisten ja koneiden tarkasta simuloinnista, mutta päädyin kuitenkin siihen, että peli vaatii ehdottomasti omanlaisensa pelaajan, enkä se minä muutamaa iltaa enempää välttämättä ole. Päällisin puolin sama fiilis jäi myös Nintendo-version pelailusta.


Switch-versiota tuli pelattua lähinnä kannettavassa muodossa ja ihan mainiosti pelin toiminnot siihenkin muottiin mukautuvat. Samoja bugeja löytyy tästäkin inkarnaatiosta, lähinnä siis ajoneuvojen käyttäytymisestä ja niiden reagoimisesta ympäristöönsä. Kannettavuus tuo kuitenkin uuden ulottuvuuden pelin paikoitellen lähes meditatiiviselle luonteelle - sen kanssa voi käpertyä tuolin syvyyksiin tai pelata vaikka vällyjen välissä ennen nukkumatin laitumille siirtymistä..

Farming Simulatorin Switch-versio mahdollistaa muuten myös maatalous-inceptionin - kuvitelkaapa Switch kyytiin maajussin taukoviihteeksi vaikkapa traktorin tai puimurin hyttiin!





Resident Evil 7 arvosteltiin V2.fi:ssä lähes vuosi sitten (linkki arvioon) ja Gold Edition -versio siitä saapui joulukuun alkupuolella. Matias läiskäisi pelille aikoinaan ihan mukavat 3,5 tähteä, mutta keskimääräisesti se on saanut kriitikoilta parempiakin arvosanoja. Monien mielestä seiskaosa oli parasta Ressaa sitten nelosen - toki vastakkaisiakin mielipiteitä löytyy.


Gold Editionin myötä saatiin muiden lisäreiden (Banned Footage Vol.1 ja Vol.2) mukaan se kauan odotettu Not a Hero DLC ja pakettiin kuuluu myös uutta pelattavaa nimikkeellä End of Zoe. Not a Heron pääosassa on itse Chris Redfield, joka jäljittää Lucas Bakeria. Muutamia avoimia juonen päitä sidotaan yhteen, mutta kokonaisvaikutus jää vähäiseksi. Kolmituntinen toimintapläjäys on silti ihan viihdyttävää lisäpelattavaa varsinkin RE-faneille. End of Zoessa taas selviää, mitä tapahtui Zoe Bakerille ja pääosassa on uusi hahmo, Zoen eno Joe. Mukavan yllättävänä twistinä pätkä taotaan läpi lähes pelkästään nyrkkien voimalla. Muutenkin End of Zoessa on virne suupielessä tehtyä ylilyönnin maustetta, mikä ei ikinä ole kauhupelille pahitteeksi. Kaiken kaikkiaan lisärit eivät ole pääpelin tasolla, mutta tuovat mukaan vähän lisäfiilistelyä kahdella varsin erilaisella tavalla.

Monien pelien elinaika tuntuu käyvän vuosi vuodelta lyhyemmäksi ja tällaiset paketit, jotka yleensä myydään GOTY-nimikkeellä tai kaikkien lisäsisältöjen kera saapuvat normaalisti noin puolitoista vuotta julkaisun jälkeen pitääkseen nimikkeet ihmisten mielessä. Resident Evil on yksi pelien jättiläisistä ja seiskaa kehuttiin ympäri maailmaa, joten olikin vähän yllättävää, että Gold-versio saapui jo 11 kuukauden päästä alkuperäisen julkaisusta. Ehkä myynnit eivät yltäneet odotetulle tasolle - ehkä haluttiin joulumarkkinoille? Ellet aikoinaan Ressa-seiskaa hommannut, ei se huono idea ole tässäkään vaiheessa loikata kyytiin. PSVR:n omistajille RE7 on toki se yksi harvoista isoista nimikkeistä, mikäli persaus kestää kauhupelailun virtuaalitodellisuudessa.