MuHa Games saattaa olla tuttu studio joillekin jo entuudestaan, sillä pienen yrityksen tiimiin nimittäin kuuluu tekijöitä, jotka ovat olleen työstämässä muun muassa The Witcher 3: Wild Huntia, Project Carsia ja hieman yllättävääkin Let’s Dance With Mel B -tanssipeliä. Aikaisemmista teoksista poiketen studio on nyt työstänyt pelin, joka yhdistelee strategiaa, korttipeliä ja rogue-likeä. Tuloksena on alkuunsa hieman monimutkainen korttipeli, joka sytyttäessään vie mennessään.


Alun perin Thea: The Awakening saapui Steamin Early Accessiin ja tänä keväänä kortit sukkeloivat tiensä konsoleille. Pelin tarina pohjautuu slaavilaiseen mytologiaan, joka näkyy muun muassa hahmoina ja hirviöinä. Ennen kierroksen alkua pelaajan on valittava, kuinka vaativan tulevasta pelistään haluaa. Säätöjä voi tehdä vaativuuden, karttakoon ja monen muun asetuksen suhteen. Ensimmäistä kertaa pelaavan kannattaa valita pieni kartta ja helpoimmat asetukset, sillä opittavaa riittää.

Valintojen jälkeen ruudulle avautuu ylhäältä kuvattu kartta, johon on sijoitettu Ostoyan kylä. Alkunäkymä saattaa hirvittää, sillä valikkoja on paljon ja selattavaa löytyy. Lyhyen ohjeistuksen (joka on muuten oikeasti vähän liian lyhyt) jälkeen pelaaja heitetään keskelle sotatannerta. Ohjastettavan tiimin tehtävänä on suojella kylää paholaisilta oman henkensä uhalla. Jotta homma ei olisi liian helppo, on samalla kerättävä talteen tarvikkeita kuten ruokaa ja puita.


Jokaisen kierroksen aikana voi valita kartalta mihin suuntaan haluaa liikkua, minkä jälkeen päätetään mitä paikassa halutaan tehdä. Aina ei kuitenkaan onni potkaise, sillä tuntemattomalta alueelta saattaa hyökätä hirviö, jonka kanssa tappelu voidaan hoitaa joko automaattisella sodankäynnillä tai sotimalla korttien avulla. Koneen käymä sota vie kuitenkin hohdon koko pelistä, joten taistelut kannattaa käydä käsin. Silloin tiimissä olevien hahmojen kesken on tehtävä valintoja siitä, kuka lähtee taistelutantereelle ja millä välineillä. Vastustajien kukistamisesta palkitaan käyttötavaroilla, joita voi hyödyntää tiimin ja kylän kehittämisessä. Thea: The Awakeningin yksi isoista osista onkin joukkion ja kylän kehittäminen, jota laiminlyömällä peli loppuu nopeasti. Kun valitut tehtävät on tehty, päättyy kierros Y-nappulan painamiseen, jonka jälkeen alkaa uusi kierros.

Thea: The Awakening ei ole helpoimmasta päästä opittava korttipeli. Siihen tutustuminen vie aikaa ja järjestelmän ymmärtäminen vaatii paneutumista. Kokeilemalla ja yrittämällä pelin sisältö kuitenkin aukeaa ja näin internetin aikakautena Googlen apuun turvautuminen on ihan ok. Teosta voi suositella ehdottomasti pelaajille, jotka kaipaavat haastavia korttipelejä ripauksella rogue-likea ja mytologiaa. Aloittelevien korttipelaajien kannattaa kuitenkin tyytyä johonkin helpompaan peliin.





Pelin nimi kertoo enemmän kuin mikään teksti. Kyseessä on räiskintää ja päätöntä menoa sisältävä 2D ammuntapeli, joka on saanut paljon vaikutteita esimerkiksi Doomista. Pelissä itsessään ei sinänsä ole järkeä, mutta tarvitseeko pelaamisessa aina olla?


Moottorisahalla, haulikolla ja kranaateilla varustettu teurastaja heitetään avaruusasemalle, josta löytyy portteja maailmoihin. Tasoilla temmeltävät ukkelit tulee eliminoida mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti. Retrohenkisyyttä huokuva räiskintä saattaa alkutöikseen vaikuttaa helpolta hommalta, varsinkin jos vaikeustasovalikosta valitsee alhaisimman vaikeuden. Peli kuitenkin narauttaa pelaajaansa pahoin, sillä helpoin on aina vaikein. Mitään ihmeellisempää tarinaa Butcher ei sisällä, joten mistään sen suuremmasta dialogiseikkailusta ei kannata haaveilla.


Mitä pidemmälle peliä pelaa, sitä haastavammaksi kentät muodostuvat. Viholaisten määrä ja laatu kasvavat korkeammaksi ja eteneminen vaikeutuu huomattavasti jo muutaman tason jälkeen. Välillä vastustajien lisäksi pelaajaa kiusataan esimerkiksi sirkkeleiden terillä, jotka pakottavat läpäisemään kentän mahdollisimman nopeasti. Jos suolien teurastus metallilla ei riitä, on tarjolla myös paahtamista liekityksen muodossa. Pienestäkin virheestä rangaistaan armottomasti, sillä kuoleman jälkeen kenttä tulee aloittaa alusta. Onneksi studion väki on ajatellut pelaajien hermoja, sillä tasot ovat yllättävät lyhyitä. Vaikka tarkistuspisteille ei ole pitkä matka, alkavat useat kuolemat kiristää hermoja ennen pitkään.

Butcher on ihan hauska 2D-räiskintä, joka sopii aivottomiin iltoihin. Ja ei, pelaamisessa ei aina tarvitse olla järkeä.





Uricanin demonit ovat kohdanneet vastustajansa. Alun perin ravintoketjun huipulla ollut heimo on nyt tipahtanut pahnan pohjimmaiseksi, sillä vaaralliset olennot ovat vallanneet klaanin asuttaman maailman. Uricanilaisten tehtävänä on voittaa maailmansa takaisin ja mitenkäs muutenkaan kuin taistellen?


Peli on saapunut aikaisemmin jo esimerkiksi PC:lle, mutta toukokuussa demoniteos saapui myös Xbox Onelle. Vihollisten tappamiseen ja timanttien keräämiseen keskittyvän seikkailun takana on kaksi pientä studiota, StarCruiser ja Byte4Games. StarCruiser Studio ei ole ensimmäistä kertaa liikenteessä, sillä yritykseltä on aikaisemmin ilmestynyt hieman samanlainen Vampire Crystals -mittelö Wii Wareen vuonna 2012. Byte4Gamesille peli näyttää olevan ensimmäinen, mutta eipä sillä väliä, koska mukana on myös kokenut toimija.

Demon’s Crystal sisältää muutaman erilaisen pelitilan aina selviytymisestä saman ruudun co-op-tilaan. Arcadessa on selviydyttävä kolmesta maailmasta, kun taas survivalissa tehtävänä on pysyä mahdollisimman pitkään elossa. Paikallisessa moninpelitilassa jopa neljä pelaajaa voi pelata yhtä aikaa erilaisia pelitiloja, joita on valittavana kuudesta erilaisesta aina selviytymisestä tappomatsiin. Demon’s Crystalin monipuolisuus on hyvä, sillä liian harvoin markkinoille saapuu samalta sohvalta pelattavia tekeleitä.


Taistelu vihollisia vastaan on hetkittäin raskasta, joka johtuu siitä, että uricanilaisia ohjastetaan ohjaimen kahdella tikulla, joista toinen hoitaa liikkumisen ja toinen ampumisen. Äkkiseltään ampuminen tikkua liikuttelemalla tuntuu hankalalta ja kömpelöltä. Valitettavasti näppäinten vaihtaminen ei onnistu, joten annettuihin kontrollereihin on totuttava.

Viholaisten kukistaminen hoidetaan annettuja tehtäviä seuraamalla, joita ovat esimerkiksi tietyn vastustajajoukon lahtaaminen tai tarvittavan timanttimäärän kerääminen. Keräysmäärät vaihtelevat kenttien mukaan, joten variaatioita riittää aina helpoista vaikeisiin. Kollaamista vaikeuttavat erilaiset viholliset ja niiden teot, sillä välillä päälle saattaa hyökätä lepakko, kun toisella askeleella maasta kurottaa vihreä käsi, joka haluaa vetäistä uricanilaisen maan alle. Taistelua helpottavat apukyvyt, joita jaetaan pitkin kenttää, jotka mahdollistavat muun muassa nopeamman liikkumisen, suojakilven käyttämisen tai laajan luotisateen luomisen.

Ulkoasultaan demonitaistelu on nätti, se tuo mieleen värikkään moba-peli League of Legendsin. Demons Crystal sopii parhaiten pelaajille, jotka haluavat tahkota samalta sohvalta kavereiden kanssa, sillä yksin maailman pelastaminen on todella tylsää.