V2.fi kutsuttiin lokakuussa tarkastamaan Nordic VR Startupsin aikaansaannoksia. Pienporukoiden ja -studioiden luomuksia tiloilla, laitteistoilla sekä rahalla sponsoroivassa projektissa pyritään luomaan erilaisia virtuaalista todellisuutta hyödyntäviä pelejä. Kokeiltavissa oli toistaiseksi kaksi teosta: Tapware VR ja Nemesis Perspective.

VR-pelien tulosta on puhuttu jo vuosia, mutta toistaiseksi Oculus Rift, PlayStation VR ja kumppanit ovat olleet pelaajien kannalta enemmän potentiaalia kuin realiteettia. Etenkin suuret nimikkeet loistavat poissa olollaan, sillä Resident Evil VII: Biohazardin veroisia luomuksia ei ole myymälöihin saatu. Tulevaisuus pitää sisällään Skyrimin ja Fallout 4:n kaltaisia käännöksiä, joilta on syytä odottaa paljon.

Toistaiseksi VR-pelien merkittävin näkyvyys Suomessa on kuitenkin ollut Pikseli Arcade, jossa V2 vieraili heti joulukinkun sulattelun jälkeen tammikuussa (V2.fi artikkeli). Tällä erää Pikselin VR-peliluolia on Suomessa kaksi, joista molemmat sijaitsevat pääkaupunkiseudulla. Laajentuminen on kuitenkin tällä hetkellä vahvasti ajankohtaista. Tällä erää suurin pohdinta on kuitenkin siinä, pystytetäänkö seuraava halli Suomeen vaiko johonkin muuhun pohjoismaahan. Mahdollisuuksia ja kartoituksia on kuitenkin siinä määrin paljon pöydällä, että yhtiöltä sopii odottaa melkoisen paljon.

Vaan sitten niihin peleihin:




Tamperelaisen Catlandin kehittämä Tapware VR tekee pelaajan olohuoneesta pubin. Homman juju on teeman mukaisesti baarimikkona työskenteleminen, sillä janoisten asiakkaiden makuhermoja koetellaan erilaisin hana- ja pullotuottein. Rempseän iloinen ja humoristinen teos on tavoitellut fantasiahenkistä pubitunnelmaa – ja siinä se myös on onnistunut.

Tiskille yksi toisensa jälkeen marssivat tontut ovat janoisia, mutta onneksi VR-laitteilla varustautunut pelaaja voi auttaa nestehukasta kärsiviä poloisia. Vaihtoehtoina on niin jääkaapin täyttäviä pulloja kuin hanajuomiakin. Tuotteet muistuttavat kovasti tosimaailman nestetankkaajien nauttimia merkkejä, sillä esimerkiksi pitkää kolmosta haikailevan tontun kieltä kosteuttaa Sandals-olut. Alkuperiä ei tarvitse liiaksi miettiä.

Pelaajan tehtävänä on pyöriä tiskin takana nappaamassa juomalaseja, täyttämässä kolpakkoja ja sekoittamassa drinkkejä. Melkoisen paljon olohuonetilaa vaativa systeemi jättää hivenen toivomisen varaa tarkkuuden kanssa, vaikka esineet alkavatkin hetken totuttelun jälkeen tarttua kouraan hyvällä prosentilla. Etenkin tyytyväisten asiakkaiden jättämät tipit ovat kuitenkin onnettoman haastavia kaapattavia. Tekijöillä piisaa vielä hienosäädettävää etenkin minipelien kanssa, mutta onneksi varsinainen tarjoilumekaniikka on jo Early Access -vaiheessa riittävän hyvällä tasolla.


Teoksen pihvi on kuuden minuutin aikahaaste, jonka puitteissa pitäisi täyttää mahdollisimman monen Tonttu-Roopen lasi. Kilpailullisen pelimuodon ohella on tarjolla vapaamuotoinen hiekkalaatikkotila. Jälkimmäinen moodi toimii harjoittelupestinä oivallisesti, sillä se ei palkitse eikä rankaise pelaajaa drinkkien laadusta. Etenkin ensikertalaiset voivat harjoitella anniskelulupa-asioita ja -tekniikoita sen parissa.

Varsinaisten tilojen lisäksi on tarjolla erilaista muuta pikkutehtävää. Keskeisin puuha on pubielämästä tuttujen pelikoneiden käyttö, sillä kertyneet tipit voi laittaa joko kassakoneeseen tai yksikätiseen rosvopeliin. Systeemissä on ilmeisesti vielä hivenen hiottavaa, sillä esittelijän tietojen mukaan yksikään pelaaja ei ollut vielä laittanut roposia kirstuun. Onneksi vivusta vetäminen osoittautui ensikokeilulla voitolliseksi harrastukseksi.

Pubisimulaattori on kolmihenkisen tiimin kokoon nähden varsin komea. VR-peleille tyypillistä rosoisuutta on toki roimasti, mutta onneksi värikäs graafinen tyyli kompensoi ongelmaa. Tekninen puoli toimii riittävän hyvin ollakseen mukavaa pikkupelattavaa. Tasainen pelialue takaa kaiken kukkuraksi senkin, että paha olo jää ainoastaan tonttuasiakkaiden ongelmaksi.

Tapware VR osoittautui lyhyessä testisessiossa mainioksi VR-esittelyksi. Yksinkertainen pelimekaniikka ja idea tuskin kantaa pidempiin sessioihin, mutta tällaisenaan se toimii hyvänä tekniikkademona. Se kannattaa kuitenkin huomioida, että olohuoneessa on syytä olla roimasta lääniä. Mikäli kotona on tekniset vempaimet ja tarvittava pelitila, kannattaa tonttupubin anti tarkistaa.




Toinen pelidemoksi ehtinyt esittelypeli oli Evocatin luoma Nemesis Perspective. Teos kääntää pelien klassiset pomotaistelut hauskasti päälaelleen, sillä tällä kertaa VR-naamariin pukeutuva pelaaja pääsee rällästämään pääpahiksena.

Kahdeksan hengen muodostaman kajaanilaisstudion luomus keskittyy harvemmin VR-peleissä nähtyyn moninpeliin. Siinä missä pomona mätkivä pelaaja huitoo lasit päässä nyrkkejään, kaveri voi istahtaa sohvalle ohjain kädessä höykyttämään isoa jörmyä. Molemmat näkökulmat ovat hilpeitä, vaikka luonnollisesti hikoiluksi vertyvä VR-kokemus onkin erilaisuudessaan viehättävä.

Vielä keskeneräisessä pelissä on tarjolla niin 3D- kuin 2D-taisteluita. Valinta ei näy suuremmin pomona huiskivan arjessa, mutta padilla kipittävän sankarin elämä muuttuu ulottuvuuden tippuessa huomattavasti haastavammaksi. Sivusta kuvattu toiminta muistuttaa hetkittäin jopa Frozenbyten alkuperäistä Trine-kaksikkoa, mikä on vain ja ainoastaan kehu.


VR-pomona mätkiminessä on vielä hiottavaa. Siinä missä kolmiulotteinen huitominen toimi mukavasti, 2D-kartta vaikutti ensikokeilulla huomattavasti kinkkisemmältä. Vikkelästi kipittävän sankarin perässä pysyminen iskusateessa tuntui toistaiseksi enemmän sattumanvaraiselta huitomiselta kuin taktiselta mäiskeeltä. Eihän Nemesis Perspective mikään realistinen Dark Souls -simulaattori toki yritä ollakaan, mutta tapahtumien ymmärtäminen olisi silti paikallaan.

Nemesis Perspective on Tapware VR:n tavoin väripalettia ronskisti käyttävä fantasiamaailma. Sateenkaarimainen ympäristö on kaikessa pastellisävyisyydessään sellainen, että jopa Nintendon luomukset näyttäytyvät sen rinnalla synkiltä angstipeleiltä. Visuaalinen puoli on jo nyt mukavan yksinkertaista, mutta lievä karsiminen saattaisi helpottaa tapahtumien havainnointia.

Evocatin luomus vaikuttaa hauskalta moninpeliltä VR-iltamiin. Luvassa on vielä lisää sisältöä ennen valmistumista, joten lopputulosta voidaan ihmetellä myöhemmin. Nykytilassaan kajaanilaisten luomus on persoonallinen mäiske, jonka ymmärtäminen ottaisi vielä muutaman lisäsession verran. Lopputulos ja uudet ajatukset puhukoot tulevaisuudessa puolestaan.