Saints Row -tiimi on lähtenyt Gat out of Hellin jälkitunnelmissa hieman sivupoluille ja vaikka SR-sarjan viimeisimpiä osia pelanneet tuntevat tässäkin pelissä olevansa kuin kotonaan, on Agents of Mayhem uusine jippoineen vallan miellyttävää meininkiä. V2.fi pääsi testaamaan peliä ennakkoon lyhyesti, sekä haastattelemaan sen pääsuunnittelija Thaddeus Sasseria.


Ennakkopelisessio oli todellakin melko lyhykäinen: pääsin pelaamaan yhden aikarajoitetun 15 minuutin tehtävän, jossa agenttikolmikko lähti häiritsemään pahempien pahisten (itsekään ei tässä varsinaisesti hyviksiä olla) maailmanvalloitussuunnitelmia, sekä rellestämään toiset 15 minuuttia vapaasti kaupungilla. Lisäksi ehdin juuri aloittaa yhden aikarajoittamattoman tarinatehtävän, kun lounas kutsui ja seuraava journalistijoukkio ryntäsi koneille. Värikäs sarjakuvagrafiikka ja pilke silmäkulmassa ovat Volitionin peleistä tuttuja, mutta agenttien vaihto lennossa kesken rytäkän antaa sille oman mausteensa. Muutaman kerran naurahdin ihan ääneenkin pelin huumorille.

Pelatessa mieleeni tulivat muun muassa Crackdown ja Infamous - kaksi supervoimia sisältävää peliä, joista aikanaan kovasti pidin. Tehtävien suorittamisen lisäksi (vähän aution tuntuisella) kaupungilla voi puuhastella monenlaista muuta ja varsinkin kristallien kerääminen toi mukavia Crackdown-viboja, kun myös pystysuunnassa liikuttiin runsaasti. Lähes jokainen agentti pystyykin tekemään näyttäviä triplaloikkia ja pilvenpiirtäjiä kaupungista löytyi kiivettäviksi. Viattomien räiskiminen hälyttää paikalle poliisivoimia ja SR:stä tuttuun tapaan joskus touhu on myös hersyvän ylilyötyä. Paikasta toiseen pystyy siirtymään myös kulkuneuvoilla, joista demossa ajettava auto ei käyttäytynyt kovin realistisesti, vaan sitä oli arcadehenkisen helppo ohjustaa.


Pidempi syventyminen Agents of Mayhemin maailmaan tapahtunee pelin saavuttua elokuun puolivälin jälkeen. Se vaaditaan, jotta pystyisin sanomaan, onko värikäs sankarivetoinen räime suuren fanijoukon synnyttävä hitti vai vain yksi nopeasti unohtuva sivupolku matkalla seuraavaan Saints Row -peliin. Kaikki oli kuitenkin mukavan värikästä, bugitonta ja harmitonta hauskanpitoa.

Sasser maanalaisessa pahisten luolassa Tukholman laitakaupungilla.

Sasserin mukaan AoM on ehdottomasti jatkoa Saints Row:lle. Se tapahtuu heti Gat out of Hellin jälkeen, kun Gat luo uuden universumin.

- Peli on vähän kuin 80-luvun lauantai-aamujen piirretyt. Hyvä vastaan paha… tai tässä tapauksessa paha vastaan vielä pahempi. Supervoimia, superagentteja, superpahiksia. Se on ajaton taistelu.

Seikkailuun voi valita aluksi kolme agenttia, mutta matkan varrella niitä hankitaan lisää ja pelaaja voi käydä Ark-tukikohdassa vaihtamassa kolmikkonsa juuri sellaiseksi, mikä mihinkin tehtävään parhaiten sopii. Pelaaja voikin törmätä tilanteeseen, jossa toivoo, että mukana olisikin eri agentti, sitten ei auta kuin aloittaa tehtävä alusta uudella kokoonpanolla.

- Se on avainasia - millä joukolla on liikkeellä ja miten on niiden varustusta kustomoinut. Yksi lempihahmoistani on Daisy. Daisy on mahtava, koska hänellä on minigun, mutta hänellä on myös rullaluistimet, joten hän liikkuu nopeasti haluttuun paikkaan räiskimään. Jos taas pelaa mieluummin strategisesti tai hiipimällä, voi valita hahmon, jolla on kyky hävitä näkyvistä muutamiksi sekunneiksi sekä teleportata salamurhaamaan vihollisia.

- Kaikki riippuu siis omasta pelityylistäsi, sekä siitä, millainen tehtävä on kyseessä. Hahmon kustomoinnissa on myös paljon mahdollisuuksia: koska pidän Daisystä ja hänen minigunistaan, kustomoin sen pyörimään lujempaa, jolloin se ampuu enemmän ja jäähtyy nopeammin. Voin kustomoida Daisyn “minigun-hahmoksi” - tai aivan muunlaiseksi vaikka luisteluun liittyvillä ominaisuuksilla. Sitten toinen taso tulee vielä tästä ryhmästä - miten kukin agentti kustomoidaan. Agenteilla on vielä omat damage-tyyppinsä - jotkut ovat tehokkaampia panssareita vastaan, jotkut suojia, jotkut ovat superhakkereita. Sitten joukkio pitää valita sen mukaan, keitä ajattelee tarvitsevansa.


Agenttien valinta vaikuttaa pelin tarinaan myös hieman siinä muodossa, että ne reagoivat asioihin omalla tyylillään - omilla hauskoilla repliikeillään.

Yksinpelattava peli kolmella eri hahmolla - harkittiinko co-oppia koskaan?

- Ehdottomasti! Enkä sulkisi sitä mahdollisuutta pois vieläkään. Kun tehdään uutta peliä, uutta IP:tä, pitää keskittyä niihin asioihin, jotka haluaa tehdä, ja tehdä ne mahdollisimman hyvin. AoM on pääasiassa tarinavetoinen yksinpeliseikkailu ja siihen me panostimme.

On siis ryhmää, agentteja, kustomointia, hahmoja, aseita, varusteita, varusteiden kustomointia, Mayhem-superkykyjä, hyökkäyksiä, pienempiä erikoiskykyjä ja niin edelleen. Eikö tässä herkempi pelaaja turhaannu heti alkuunsa?

- Tietenkin asiat tuodaan pelaajille vähän kerrallaan ja pelimme etenee juuri niin - kaikkia asioita ei tiputeta heti syliin. Tehtäviä pelatessa, eri juttuja löydettäessä asiat tapahtuvat vähän kerrallaan. Sitten kun on kiinnostunut jostain asiasta, sitä alkaa tutkia ja huomaakin - ai, voin muuttaa Mayhem-kykyäni tai ai, voin muuttaa erikoiskykyäni - joten se ei tunnu missään vaiheessa ylivoimaiselta. Vaikeustasojakin on kaiken kaikkiaan viisitoista!


Sasser kertoo, että pelitestauksessa monet vaikeustasot olivat erityisen kehuttu ominaisuus: jos vain haluaa nähdä pelin tarinan, voi pelata helpolla tasolla - vaikka silloin ei saakaan yhtä paljon kokemuspisteitä tai pelissä käytettävää valuuttaa, mutta jos haluaa haastaa itsensä, voi vääntää vaikeuden toiseen laitaan.

Hyvä vastaan paha -skenaario on nähty miljoonia kertoja elokuvissa, peleissä ja niin edelleen. Halusitteko välttää tämän genren arkkityyppejä tai stereotyyppejä vai nimenomaan vahvistaa niitä?

- Ehkä vähän molempia. Tämän pelin käsikirjoituksessa on se hieno juttu, että … Saints Rowssahan on aina ollut mukana sisäpiirin vitsi -fiilis, se että peli tietää mikä se on, mitä se voi tehdä ja että se on parodiaa. Samaa on myös tässä pelissä. Joskus siis vahvistamme niitä, joskus vältämme sitä.

Huumori on näinä päivinä vaikea aihe ja aina vähän ongelmallista peleissä. Kuinka haastavaa huumorin kirjoittaminen peliin on ja kuinka Volition saa sen toimimaan?

- Salaisuutemme on, ettemme ole koskaan ilkeitä. Peli vitsailee myös itsestään ja viittaa itseensä ja käsittelee huumorin kohteita kunnioituksella. Kaikkia laidasta laitaan tölvitään yhtä paljon, joten siinä on tietynlaista tasa-arvoa. Huumori ei mene henkilökohtaisuuksiin, vaan pysytään hauskoissa aiheissa, joita käsitellään niiden arvoisesti.


Jos ei ole pelannut aikaisempia Saints Row -pelejä, osa pelin jutuista menee toki ohi silmien ja korvien. Sasserin mukaan se ei kuitenkaan haittaa Agents of Mayhem -pelikokemusta - et ehkä tiedä, kuka joku mainittu tyyppi on tai miksi hän on tietyssä paikassa, mutta ei sinun välttämättä tarvitsekaan. Jos niitä asioita kuitenkin tuntee, mukana on paljon piilotettuja ylläreitä, mies lupailee.

Kysyttäessä meneekö peli vieläkin pidemmälle ylilyönneissään kuin Saints Row parhaimmillaan meni, Sasser vain hymyilee leveästi.

- On siellä kyllä joitain todella hauskoja juttuja… esimerkiksi yksi pop-tähti-pahis, josta on jo tullut fanien suosikkihahmo. Ehdottomasti todellisia persoonallisuuksia. Huumori tulee pelin hahmoista sekä tilanteista, joihin ne joutuvat. Sellainen Volition on aina ollut, se ristiriita, että mikä on realistista, mikä on hauskaa ja mikä ylilyötyä. Ja sitten niitä sekoitetaan sopivassa suhteessa.

Pelissä on 12 agenttia, onko lisää tulossa DLC:nä?

- …*olkien kohautus*... *hymy*... Enpä tiedä! Heh!

Jos sinä olisit Mayhem-agentti, mitkä sinun erikoiskykysi olisivat?

- Voihan rähmä, tuo on hyvä… minun erikoiskykyni… koska olen pelinkehittäjä, haluaisin kaikki hakkerointikyvyt. Ajan pysäyttäminen, pelitilanteen resetointi… Jos olisin agentti, se olisi minun kykyni!

Niin, voisit vaikka rikkoa neljännen seinän, hakkeroida pelin sen sisältä…

- Aivan! Pelin sisältä!

Voisit vaikka lisätä sellaisen hahmon peliin?

- Pidän ideasta! Hahaa!


Nähtäväksi jää, tuleeko peliin joskus vielä DLC, jossa on V2.fi:n ja Sasserin ideoima superhakkeri. Ennen julkaisua (PC, X1, PS4) pelistä julkaistaan vielä varmasti monta traileria, mutta tässä pieniä maistiaisia, lähes kuusi minuuttia pelikuvaa: