Pieni brittiläinen studio PaperSeven julkaisi huhtikuussa mielikuvitukseen uppoutuvan seikkailun nimeltä Blackwood Crossing. Kaikki alkaa, kun nuori tyttönen Scarlett herää junassa. Ilman sen kummempaa ennakkokertomusta tyttö kuulee, kuinka hänen veljensä huutaa apua jostain kauempaa. Sisko rynnistää etsimään veljeään, kunnes yhtäkkiä kaikki menee todella sekavaksi. Junassa hengailee ihmisiä, mutta heidän naamansa on korvattu eläinten kasvoilla tai muilla oudoilla asioilla. Isän kasvot ovat vaihtuneet leijonan naamaksi, ilkeän pojan nassu muistuttaa sikaa ja jollakin tyypillä on päässään paperipussi. Tarina on kuin satukirjasta, jossa kaikki on mahdollista.

Noin parin tunnin teos sisältää ongelmanratkaisutehtäviä, joita läpäisemällä edetään tarinassa. Tehtävät ovat jopa lapsellisen helppoja, sillä ne ovat luokkaa salasanan etsiminen ja henkilöiden läpikäyminen oikeassa järjestyksessä. Tekeminen on lähinnä lapsenmaailmassa tapahtuvaa leikkimistä, joten mitään haastetta peliltä on turha olettaa. Valitettavasti pelatessa huomasi nopeasti, kuinka Blackwood Crossing kärsii hitaista kontrolleista. Juoksunappula loistaa poissaolollaan ja katsekin kääntyy liian hitaasti, vaikka kohteiden löytäminen vaatii tarkkaa katseen kohdistamista oikeaan pisteeseen. Välillä rasittaa, kun kohdistin ei tunnu millään osuvan sinne, minne pitäisi. Homma vaatii lehmän hermoja, joten sellaiset on syytä hankkia, jos niitä ei jo valmiiksi ole.


PaperSevenin työntekijät ovat aikaisemmin työskennelleet muun muassa ajopelien, kuten Split Secondin ja Puren parissa. Ryhmä on kerännyt kokemusta myös Disneyn puolelta, eikä jälkimmäistä voi olla huomaamatta, sillä Blackwood Crossingin ulkoasu on kuin suoraan animaatiosta ja tarinassa parhainta ovatkin kekseliäät hahmot, tarina sekä huumori. Matkan varrella tutustutaan Scarlettin ja tämän veljen traagiseen elämänkaareen, joka on kuitenkin rakkautta ja toivoa täynnä.

Blackwood Crossing on kuitenkin vain yhden kerran kokemus. Sen 16 euron hinta on suhteellisen kallis, sillä tarinan läpäisyn jälkeen se ei houkuttele pariinsa uudelleen. Peli kannattaa kuitenkin itselleen hankkia esimerkiksi alennusmyynnistä, sillä se on kokemuksen arvoinen tekele.






Hahaa-huuto kaikuu, kun onnistuu selvittämään ensimmäisen pulman World to the West -pelissä. Norjalaisen Rain Gamesin luoma 2D-tasohyppely ja pulmapeli on ylhäältä päin kuvattu seikkailu, jossa paetaan ikivanhan profeetan varjoa. Mukana seikkailee neljä hahmoa, joista jokaisella on oma kykynsä. Tiimin on tehtävä yhteistyötä, jotta ryhmä löytää kotiinsa ja saa ehkä jopa kukistettua tuon mustanpuhuvan pahiksen.

Lumina, Teri, Knaus ja Clonington selvittävät kiperämpääkin kiperämpiä pulmia Teslagrad-pelin universumissa. Niille, joille edellä mainittu teos ei ole tuttu, pieni kertaus: Teslagrad on Rain Gamesin aikaisempi luomus, jossa nuori poika lähtee selvittämään kauan sitten hylätyn teslatornin salaisuuksia. Samoissa maisemissa hengaillaan myös uuden joukkion kanssa.


Pulmien ratkominen perustuu neljän hahmon ominaisuuksien hyödyntämiseen ja tarpeen tullen sankareiden vaihtamiseen kenttiin sijoitetuissa teleporteissa. Esimerkiksi Knaus on pieni vihreänuttuinen heppu, joka kaivautuu lapionsa avulla maahan sekä ryömii pienempiä koloja pitkin tarvittaviin paikkoihin. Teri taas voi tainnuttaa vihollisen kaulahuivillaan tai hypnoottisen katseen avulla hypätä vastustajan kroppaan. Kaikille ominaisuuksille tulee käyttöä ennemmin tai myöhemmin, sillä pulmien ratkominen ei onnistu ilman kaikkia kykyjä. Välillä tehtävät ärsyttävät, sillä ne eivät ole helppoja ja kuolema iskee, ellei etenemissuunnitelma ole oikea.

World to the West on muutaman tunnin mittainen tekele, joka on ulkoasultaan kaunis. Sarjakuvamainen grafiikka tuo mieleen Nintendon Zelda-sarjan ja voikin sanoa, että pulmanratkonta uppoaa melko varmasti niille pelaajille, jotka ovat olleet innoissaan Zelda-peleistä esimerkiksi A Link to the Pastin aikoihin. Ulkoasun lisäksi peliä voi kehua sen musiikillisesta puolesta. Sulosäveliin on panostettu niin paljon, että niitä kuuntelee mieluusti ihan muuten vain. Ja mikä onni, pelin soundtrackin voi ostaa ainakin Steamista huokeaan 2 euron hintaan, konsolipuolella musiikkiostoksia ei valitettavasti voi tehdä. Hintaa itse pelillä on lähes 25 euroa.






Alkemistioppilaan touhuihin keskittyvä Lost Grimoires: Stolen Kingdom julkaistiin alunperin jo viime marraskuussa. Silloin pelaamaan pääsi tietokoneilla ja mobiililaitteilla. Nyt taikuutta ja mystiikkaa sisältävä teos on saapunut Xbox Onelle.

Nuori tyttönen on palannut kotiinsa yliopistomaailmasta. Taikuus on iskenyt hänen perheeseensä ja sekä isä että äiti ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Tarkoituksena on löytää amuletti, sekä opetella matkan varrella useita eri taikaliemiä, joiden avulla vanhemmat, valtakunta ja koko maailma pelastuvat. Pelastusoperaatio ei kuitenkaan käy helpoksi, sillä ennen sitä naikkosen on hoidettava lähes 30 pulmaa.

Matka alkaa perheen kodista, jossa tyttöä häiritsee ilkeä lintu. Varis antaa ensimmäiset tehtävät, jotka suorittaessaan alkemistioppilas voi siirtyä muihin huoneisiin talossa ja myöhemmin valtakuntaan asti. Mitä enemmän pulmia tyttö ratkoo, sitä enemmän salaisuuden verhot rakoilevat. Ilman alkemiaa ei selvitä ja useimmat pulmista perustuvat magian opetteluun sekä taikaliemien ainesosien keräämiseen. Ensimmäisten joukossa opiskellaankin muun muassa sormenjälkien paljastamista ja ultimaattisen tahranpoistajan valmistamista. Tehtävät ovat hetkittäin aika eeppisiä ja toisiinsa nivoutuvia, kuten heti alussa nähdään: tytön pitää valmistaa tahranpoistaja, jotta hän voi pestä torikauppiaan likaantuneen kankaan. Kauppias taas lahjoittaa tytölle uudet palkeet, jotka hän voi antaa sepälle ja seppä taas takoo tytölle uuden kammen, jolla alkemistioppilas voi nostaa kaivosta lapsen kadonneen nallen... ja niin edelleen.


Ajatustasolla teoksessa on hauska idea, mutta toteutus ontuu ikävästi. Konsolilla kontrollit eivät ota aina toimiakseen ja esimerkiksi yhden tehtävän kohdalla Elite-ohjaimen namiskat lakkasivat yhtäkkiä toimimasta. Ongelma oli hieman outo, mutta ratkesi kun tilalle vaihdettiin normaali Xbox Onen -ohjain. Kontrollit ovat muutenkin hieman kömpelöt, joten mielenkiintoista olisi kokeilla, toimiiko ohjaus paremmin esimerkiksi PC:n hiirellä tai puhelimen näytöllä.

World-Loom-studion luoma pulmanratkonta on selvästi erilainen kuin kaksi edellä arvosteltua tekelettä - siitä tekevät erikoisen käsin piirretyt maisemat, jotka ovat kauniita yksityiskohtia täynnä, sekä monitasoinen pulmanratkonta. Studion julkaisutahti on suhteellisen kova, sillä pelille on jo saapunut jatko-osa Lost Grimoires 2: Shard of Mystery. Luulen, että ennemmin tai myöhemmin sekin tulee hankittua, sillä olihan tämä sekavan hauska kokemus. Hintaa Lost Grimoires: Stolen Kingdomilla on noin 10 euroa.