Muistinmenetys. Siitä halvemmalla ei juuri voi peliä tai elokuvaa aloittaa. Onneksi puolalaisen The Farm 51 -studion luoma toimintaseikkailu sentään astelee alun jälkeen omille poluilleen ja tarjoaa pelikokemuksen, joka sekä yllättää että hämmentää.


Huonomminkin voisi olla, sillä Get Evenin tarina on pitkä ja hankala. Pelinkehitys alkoi jo ties miten monta vuotta sitten, ja välillä siitä tehtiin moninpelattavaa nettiräiskintää. Sittemmin kuviot ovat eläneet, ja Bandai Namcon astuttua kuvioon nettipuoli putosi pois kokonaan. Tilalle tuli räiskintää, painajaista ja seikkailua yhdistelevä outopeli, josta ei hetkeen oikein ottanut selvää.

Välillä Get Even on kuin stereotyyppinen mielisairaalakauhu, joka kuitenkin leikkii poikkeuksellisen äänillä ja psykologialla. Hetkittäin se on puzzle, jossa etsitään ja mietitään ongelmien palasia, välistä jopa poliisisimulaatio. Sitten se muuttuukin rankaksi FPS-räiskinnäksi, jossa rynkyt laulavat ja konnat kaatuvat.


Kyllä siinä oli pikku testaaja kummissaan, kun peli muuntui jatkuvasti uudenlaiseksi. Tähän päälle vielä hyvin hämmentävää teknologiaa ja työkaluja, joiden ansiosta toiminta oli välistä jopa varsinaista täydennetyn todellisuuden simulaatiota. Saati kun kulissit vähän avautuivat ja ripauksia totuudesta lipsahteli pelaajallekin. Taisikin käydä niin, että tässä pelissä harva asia on sitä miltä ensin näyttää, etenkään kun sekaan heitetään vielä ajallisia takaumia ja muistojen tonkimista.

Kuulostaa hämärältä sekametelisopalta, mutta ei hätää. Kuviot aukenevat hiljalleen ja tuntuvat kyllä loogisilta, kun niitä saa maistella kaikessa rauhassa.



Get Eveniä voinee kutsua järkevimmin vahvoilla tieteiselementeillä höystetyksi toimintaseikkailuksi, joka paketoi monimutkaiseen tarinaan monenlaisia pelillisiä elementtejä. Pohjimmiltaan se tosin alkaa etsiväpelinä, jopa teknotrillerinä, jonka ytimessä on pommiin sidottu tyttö ja huumerikollisten välienselvittely.

Ja jysähdys.


Ja tyhjä, sirpaloitunut mieli sekä kammottava, rappeutunut mielisairaala.

Mies nimeltään Red on jollain tapaa erikoistunut mieleltään korjautumattomasti rikkoontuneiden, vaarallisten miesten korjaamiseen. Jopa eheyttämiseen. Hänen kehittämänsä Pandora-laitteen avulla voidaan sukeltaa ihmisten mieliin, ja näin rakentaa murtuneita, murskaantuneita mieliä uusiksi.

Siinä sivussa Pandora osoittautui myös kerrassaan oivalliseksi työkaluksi rikosten selvittämisessä. Sen avulla kun voidaan palata etsivien jo kertaalleen tutkimille rikospaikoille, ja tutkia niitä uudelleen jälkiviisauden valossa. Ehkäpä asiat, joita ei alkuun tajuttukaan kovin merkityksellisiksi, osoittautuvat keissin kulmakiviksi, kun niitä verrataan uusien tietojen kera myös poliisilaitoksen ja muiden erikoisempien tahojen tietokantoihin. Näistä mielisukelluksista syntyy outoja kuvaelmia, joissa todellisuus ja kuviteltu sekoittuvat ennalta-odottamattomilla tavoilla ja kummallisesti.



Mies nimeltä Black on puolestaan se etsivä, jonka muistissa on - kuinkas muutenkaan - valtavia aukkoja. On pommi ja on tyttö, mutta kuka hän on, kuka hänet sieppasi, kuka asensi pommin? Mitä ihmeen huumeveikkoja asiaan liittyy tai miksi nuo isot ja tärkeät ihmiset ja korporaatiot ovat tästä näin kiinnostuneita?



Get Evenin näkyvin, yllättävin piirre oli sen siirtyminen hyvin erilaisesta pelityylistä toiseen. Alkuun kuvittelin Get Evenin olevan jonkinlainen kauhupeli, jossa kuljeskellaan perinteiseen malliin mielisairaalan käytävillä ja ratkotaan ongelmia. Mutta sen lisäksi tarjolla on myös kauhua, jännitystä ja puzzleja sekoittava kyberpunk-tieteis-hakkerointiräiskintä.

Peli on siis kasattu hyvin erilaisista aineksista, jotka kuitenkin toimivat yllättävän hyvin yhteen. Eri pelitavat täydentävät toisiaan, joskin eihän tämä täysin riskitön ratkaisu ole. Toisaalta pelissä on taatusti monipuolisuutta ja vaihtelua, mutta entäs jos kaikki osiot eivät olekaan kaikkien mieleen? Jos joku haluaa vain räiskiä, eikä piittaa pätkääkään psykologisesta tunnelmanrakentelusta? Jos joku nauttii enemmän kauhufiiliksestä ja ongelmista, ja vihaa täysillä räiskintäosuuksia?


Tässä mielessä Getillä on edessään melkoinen haaste. Miten pelaajat vakuutetaan kokonaisuuden toimivuudesta tai kuinka vältetään vaikkapa meikäläisen kaltaiset jampat, jotka luulevat pelaavansa kauhuseikkailua?

Kunhan pelaajat vain saadaan kokeilemaan, niin luulisin kuitenkin uskaltajien vakuuttuvan. Eihän tämä ole mikään AAA-tason raskas, ison budjetin tuotanto ole, mutta The Farm 51 -studion isoin ja uskaliain peli kuitenkin. Tunnelma on kohdallaan ja toiminta tasokasta, jopa räiskintäosioissa. Näissä meiningissä on jopa jonkinlaista Ghost Reconien ja muiden teknotoimintojen makua, kun käytössä on lähes scifimäisiä aseita ja tekniikkaa, jopa kulman taakse ampuvia aseita. Makeaa menoa!



Siistejä työkaluja on rauhallisemmissakin osioissa, mielentakautumavälineiden lisäksi. Kännykkää, infrapunaa ja todistusaineistojen haku- ja vertailulaitetta käytetään tärkeinä apuvälineinä, joiden avulla esimerkiksi rikospaikkoja tutkitaan kursien yhteen palasia tapahtuneesta.



Monipuolisen ja hyvältä tuntuvan pelattavuuden ohessa Get Even kuitenkin panostaa tietyssä mitassa eniten pelaajan pään sisälle tunkeutumiseen. Teos lähestyy sekä pelaajaansa että tapahtumia hyvin omalaatuisin tarinallisin ja tunnelmallisin keinoin. Vaikka peli ei sitä alleviivaakaan, niin monin paikoin pelaajalle annetaan valinnanvapautta tekemistensä suhteen. Niillä ei tarinan kulkua käännellä, mutta päätökset vaikuttavat muiden hahmojen reaktioihin ja toimiin, samoin kuin pelaajan omaan fiilikseen.

"Olisinko voinut tehdä tuon äskeisen toisin", on jäytävä tunne, jos onneton hullu saa syyttään kuulan otsaansa, kun pelaaja ei tajunnut tehdä asioita toisin.


Yleensäkin seikkailun mittaan vastaan tulee monia tilanteita ja hahmoja, joissa on hyvä miettiä itseään ja pelityyliään. Toki ilkeän korporaation tukikohdan aseistetut vartijat ovat lähtökohtaisestikin pahiksia, joiden ongelmiin kuula on ainoa ratkaisu. Eikö niin? Mutta entä mielisairaalan muut asukit, joista osa on lukittu huoneisiinsa, kahlehdittu pakkopaitaansa, eivätkä he voi mitään pelaajan käynnistämälle tapahtumien vyörylle?

Tunnelmaa rakennetaan vahvasti myös äänimaailmalla, johon farmilaiset ovat panostaneet isolla kädellä. Getissä käytetään studion omaa äänitekniikkaa, jolla väittämän mukaan voidaan tehdä tavanomaista paljon uskottavampi, moniulotteisempi ja tarkempi audioympäristö pelaajan ympärille. Sitä käyttämään valjastettiin mestarisäveltäjä Olivier Derivier, jolla on krediittilistallaan monta merkittävää videopeliteosta vuosikymmenten varrelta. Mikä tärkeintä, Derivierille pelisäveltäminen on muutakin kuin vain satunnaisten kappaleiden lätkimistä peliin, joten myös Get Evenissä musiikki- ja äänimaailmaa on rakennettu nimenomaan pelin ehdoilla tukemaan tarinaa ja tilanteita.



Tässä on myös onnistuttu upeasti, ja välillä minäkin jäin vain kuuntelemaan ympäristöä, miettien mistä mikäkin ääni tulee ja mitä ne tarkoittavat. Ja joskus myös pelkäsin. Ehkä sitä, mikä jossain odottaa tai sitä, minkä kuvittelin tulevan kohti….

Herra Blackin seikkailua tarjottiin meille varsin laajana, mutta koko pelin mittaan nähden silti vain suppeahkona otoksena. Siihen kuitenkin mahtui hyvä annos pelattavaa, jossa seikkailun eri puolet tulivat hyvin esille. Nautin kokemastani, sillä pelin tarjoama tutkiminen, toiminta ja tunnelma tuntuivat osuvan hyvin maaliinsa.

Get Even julkaistaan toukokuun lopussa PC:lle, PlayStation 4:lle ja Xbox Onelle. Ikärajoitus K-16.