Utomik on pelien vuokrauspalvelu, samaan tyyliin kuin Netflix on elokuville tai kuin tuleva Xbox Game Pass tulee olemaan Xbox Onella. Siihen siis ostetaan kuukausijäsenyys ja sen ajan palvelussa olevia pelejä voi pelata mielin määrin. Utomik ei kuitenkaan toimi kuin Netflix tai vuosien varrella monet muut jo kaatuneet pelien vuokrauspalvelut - pelejä ei striimata, vaan ne oikeasti asennetaan omalle koneelle.


Erikoisuutenaan Utomik lupaa, että pelejä pääsee pelaamaan hyvin nopeasti, eikä niiden asennusta tarvitse odotella loppuun asti. Palvelun teknologia alkaa siis asentaa peliä, ja kunhan tarpeelliset osat sen aloittamiseksi ovat pelaajan koneella, peliin pääsee käsiksi. Muu osa pelistä asentelee itseään sitten pelaamisen taustalla.

Käyttöliittymä tuo välittömästi mieleen Netflixin, pelit ovat riveissä otsikoiden kuten “viimeksi lisätyt”, “suosituimmat”, “seikkailu”, “toiminta” ja niin edelleen alla. Viemällä kursorin pelin kuvan päälle, siitä saa hieman lisätietoa ja näkee muiden antamat tähdet. Yläreunasta pääsee myös Channels-osioon, jossa pelit on lajiteltu genrejen lisäksi niiden julkaisijoiden mukaan. Netflixiin tottuneille käyttö on selkeää, eikä mukaan ole tungettu liikaa ylimääräistä.

Alkuvaikutelma on, että kiinnostavaa pelivalikoimaa ei vielä ole hirvittävän paljon. Ensimmäiseksi halusin etsiä jonkun pelin, jota on pitänyt joskus Steamissa kokeilla, mutta peliä ei ole tullut hankittua. Päädyin The Cave - seikkailuun, jonka jälkeen näkymä loikkasi selaimeen “tilauksen vahvistamiseen” ja sen jälkeen takaisin Utomik-sovellukseen, jossa pelin lataaminen olikin jo alkanut. Noin 2 minuuttia myöhemmin Utomik halusi minun käynnistävän tietokoneeni uudelleen, koska se halusi asennella Microsoft Visual C++ 2010:n osasia. Äh. Valintani oli ilmeisesti huono.

Käynnistyksen jälkeen The Cave löytyi ylälaidan “My Utomik” -osiosta ja nyt klikkaus sen päällä sai pelin käynnistymään.




Palvelun suosituimmissa oli testiä tehdessä juuri Utomikiin lisätyn KOTOR II:n jälkeen useita aivan minulle outoja, selkeästi nuoremmille naisihmisille suunnattuja pelejä: Emily’s Wonder Wedding ja joku toinen Emily-seikkailu. Sitten suositeltiinkin klassikkoa Little Big Adventure, Borderlandsia ja Evolandia. Aika sekalaista seurakuntaa, mutta AAA-tason uutuuksia oli turha haeskella, edes vuoden vanhoja. Tropico 4 on sentään tältä vuosikymmeneltä. Kaiken kaikkiaan pelejä oli listattuna noin 500 kappaletta.

Toiseksi testikseni valitsin Overlord II:n. Siinä vaadittua dataa oli Utomikin mukaan 350 megatavua, joten pelin käynnistystä sai odotella kolmisen minuuttia. Vähän aikaa Overlordin mainiota alkumusikkia kuunneltuani totesin, että toimihan sekin ja palasin vielä käyttöliittymään. Sieltä paljastui, että Utomikin omat “achievementit” ovat palveluun vielä tulossa ja että palvelun yhteisö toimii Facebook-ryhmän pohjalta.

Utomikille on vaikea keksiä kohderyhmää. Sen hinta on melko kohtuullinen kuusi euroa kuussa, mutta jos mieli tekee satunnaista pelattavaa, samalla rahalla voi hankkia vaikka uusimman Humble Bundlen tai jotain Steamin alennusmyynneistä. Äkkiä niitäkin kuukauden pelaa, jos haussa on pelattavaa vain pelattavan vuoksi. Paljon tulee riippumaan siitä, millä tahdilla palvelun pelivalikoimaa uusitaan ja uudistetaan. Pahoin pelkään myös, että pian vastaavanlaisia palveluita on netti pullollaan ja Utomik, vaikka ihan hyvin toteutettu onkin, jää jonkun isomman tekijän jalkoihin.

Palvelua saa testata ilmaiseksi 14 vuorokautta, joten jokaisen on helppo käydä muodostamassa oma mielipide, ennen kuin luottokortilta alkavat eurot huveta. Testaamista varten Utomikia edustava PR-toimisto tarjosi V2.fi:lle kolmen kuukauden ilmaisjakson.