Vuosi takaperin julkaistu nimihirviö Naruto Shippuden: Ultimate Ninja Storm 4 vei sarjan tarinan päätökseen. UNS-universumista piisaa kuitenkin yhä tarinoita kerrottavaksi, sillä itsenäisenä osanakin toimiva Road To Boruto -laajennus jatkaa ninjakylän tarinoiden turinointia nykytiedon mukaan vihoviimeisen kerran. Originaalia teosta pelanneiden kannattaa kuitenkin jo tässä kohtaa huomioida, että paketti ei kuulu osaksi pelin kausipassia.


Tuore laajennus vie animehenkisestä melodraamasta sekä ninjojen välisistä nyrkkihippasista kiinnostuneet Naruto-nimihahmon pojan saappaisiin. Teini-ikäisellä soturioppilaalla olisi aihetta kriiseilyyn jo iän puolesta, eivätkä kylää johtavan sankari-isän kiireet ja suosio ainakaan vähennä Boruton paineita. Siinä missä emopelin ylidramaattinen universumi meni Naruto-ummikolta täysin ohi, Road To Boruton maanläheisyys kasvukriiseineen viehättää kliseisyydestä huolimatta.

Lisärin pihvinä on alkuperäisen teoksen Adventure-tilaa muistuttava tarinavetoinen seikkailu. Boruto voi temmeltää pitkin kylää edistämässä pääjuonta tai tarjoamassa auttavan käden asukkaiden pikkuhommille. Varsinainen tarina koostuu roimasta kymmenestä taistelusta sekä muutaman tunnin verran kellottavista videopätkistä. Kaiken tekemiseen kuluu likemmäs 15 tuntia, mikäli yli 40 ottelun mittainen taistelusimulaation hinkkaaminen jaksaa innostaa.


Tarinatilan etenemisen ja hahmojen välisten dialogien seuraaminen on viihdyttävää puuhaa, mutta lisäri jättää silti kaipaamaan sekä lisää että vähemmän. Vaikka taistelupelin ydin on toki jatkuvissa turpakäräjissä, turhaa lineaarisuutta ja toistoa olisi suonut hitusen karsittavan. Tehtävien sekaan ujutettu ninjahistorian koe sekä lippujen keräämiseen keskittyvä haaste katkaisevat seikkailua oikein mukavasti. Muutama samankaltainen lisäkikka olisi tehnyt kokonaisuudelle poikaa, sillä etenkin taisteluareenan juoneton mättömaraton turruttaa pääkoppaa pahasti.

Seikkailun tarinaosuus onnistuu lievästä toistosta huolimatta koukuttamaan tehokkaasti, mistä kiitos kuuluu pelin taistelumekaniikoille. Emopelistä ennallaan pysynyt systeemi on nopeatempoista, räväkkää ja sekavasta alkufiiliksestä huolimatta taitopohjaista. Chakra-voima tarjoaa mahdollisuuden tehokkaampien erikoispusujen jakamiseen, mutta toisaalta vaadittavan energian lataaminen jättää soturin haavoittuvaksi. Tekoälyn moitteeksi on kuitenkin sanottava, että käytännössä koko kampanjan voi läpäistä vain muutamaa iskuniksiä hyödyntämällä. Syvempi perehtyminen mekaniikkoihin palkitsee kuitenkin huomattavasti enemmän.


Muuta erityisempää sisältöä erikseen parilla kympillä irtoava Road To Boruto ei tarjoakaan. Emopelin entuudestaan poskettoman laaja hahmogalleria laajentuu tukulla uusia hahmoja, jotka saa mukaan muihin taistelutiloihin. Uusien ninjojen joukossa on Boruton lisäksi muutama tyystin uusi hahmo sekä liuta entuudestaan tuttujen soturien erikoisempia versioita.

Peli ei ole audiovisuaalisesti muuttunut emo-osasta. Tarjolla on jälleen animehenkisellä ulkoasulla varustettu kylä, joka tekee kunniaa sarjakuvamaiselle universumille. Jopa ääninäyttelijät ansaitsevat papukaijamerkin kelpo tulkinnoista, vaikka Naruton äänen nuorekkuus järkyttää aluksi.

Road To Boruto -laajennus tarjoaa alkuperäistä Naruto Shippuden: Ultimate Ninja Storm 4 -peliä tahkonneille lisää tutunlaista herkkua. Aiempaa helpommin ymmärrettävä tarina sekä maailmaa syventävät sivutehtävät tarjoavat maanmainiota nyrkkihippasviihdettä varsin huokeaan hintaan roimaksi kymmeneksi tunniksi. Teknisesti moitteitta pyörivä taistelupeli kannattaakin ottaa tarkasteluun – ainakin mikäli umpijapanilaisia perinteitä kunnioittava animehörhöily ei aiheuta näppyjä.



Plussaa: Yksinkertainen tarina viihdyttää, tyylikäs ja toimiva, paljon tekemistä pienellä hinnalla.
Miinusta: Lisävariaatio tekisi poikaa