V2.fi ennakoi: For Honor -betatesti (PC)
Netissä rähistään vaihteeksi miekoin
Tyypillisesti suosituissa kahden tiimiin välisissä, ensimmäisen tai kolmannen persoonan online-mittelöissä käytetään jonkinlaisia ampuma-aseita. Ubisoftin For Honor kääntää kelloa taaksepäin reilulla kädellä ja asettaa vastakkain pelaajien ohjastamia viikinkejä, samuraita ja ritareita.
Pelimoodeja on tarjoilla kohtuullinen satsi. Suurimmillaan tiimikoko on 4 pelaaja per puoli, mikä on varmasti pettymys monille, jotka mieltävät keskiaikaiset miekkamätöt massiivisiksi, kymmenien tai satojen sotureiden yhteenotoiksi. Ainakin 4vs4-moodissa pelaajamääriä kompensoidaan täyttämällä kenttää tietokoneen ohjastamilla, helposti tapettavilla perussotilailla. Konsepti on ainakin MOBA-pelaajille tuttu. Tarjoilla ovat myös 2vs2- ja 1vs1-moodit. Nykymuodin mukaisesti sotimisesta saa pisteitä ja pistellä saa avattua sitä sun tätä.
Kustakin kolmesta ryhmittymästä on valittavissa useampi eri hahmoluokka, jotka käyttävät erilaisia aseita, liikkeitä ja erikoistaitoja. Samalla hahmoluokalla on jopa erilaisia taistelutyylejä, joiden välillä voi vaihdella. Oma kokemukseni oli sen kaltainen, että jo yhden hahmon kunnollisessa opettelussa on kohtuullisesti puuhaa. Käytännössä peliä pelataan kiinnittämällä intensiivisesti huomiota vastustajan liikehdintään ja aseen asentoon. Omat hyökkäykset ja torjunnat pitää kohdistaa oikein, jotta ne onnistuvat. Lisäksi mahdollisia ovat vastaliikkeet, heitot ja tönimiset sekä väistöliikkeet. Kaikki tämä lisää peliin pitkäikäisyyttä ja syvyyttä, mutta jos heti alkuunsa saa vastaansa kokeneempia pelaajia, on kyyti todella kylmää. Tämä on epäilemättä merkittävä syy sille, että Ubisoft on lisännyt peliin myös mahdollisuuden pelata tietokoneita vastaan muiden pelaajien kanssa. Kokeiltuani molempia kontrollivaihtoehtoja päädyin aika nopeasti pelaamaan peliä Xbox-ohjaimella. Hiirellä meno ei vain tuntunut kovinkaan luontevalta.
Lyhyen kokeilujakson perusteella isoimmaksi epäkohdaksi omalla kohdallani muodostuivat verkko-ongelmat ja pelien pieni skaala. Kun vastakkain asettuu vain 8 pelaajaa, on meno verrattuna vaikkapa jo vuosia vanhaan Chivalryyn hieman antiklimaattista. Toisaalta pienet piirit tarkoittavat sitä, että pelit eivät ole mitään järjetöntä sähellystä, vaan melko taktista, taitopohjaista kamppailua erinäisten tavoitteiden saavuttamisesta. Kartalle lisätyt AI-soturit eivät minua kovin vakuuttaneet. Ainakin uudelle pelaajalle ruudulla tulvivat tekoälyttömät tekivät oikeiden uhkien havaitsemista usein tarpeettoman vaikeaa, ja niiden teurastaminen on käytännössä nappulan rämpyttämistä.
Graafisesti peli on ihan kivan näköinen, ja pyörii ilahduttavasti erittäin sulavasti. Verkkopuoli taas on toteutettu P2P-teknologilla, eli pelit pyörivät jonkun pelaajan tietokoneella. Aktiivisille verkkopelaajille tästä seuraavat ongelmat ovat epäilemättä tuttuja. Välillä peleihin liittyminen tuntui epäonnistuvan kerta toisensa jälkeen, ja paikoitellen saa kärsiä verkkoviiveestä kun peliä isännöivän nuhapumppu kone tai kaista eivät kestä rasitusta. P2P-toteutus estää myös minkäänlaisten palvelinyhteisöjen syntymisen, mikä on sääli, sillä yhteisöllisyys sopisi tällaiseen peliin mielestäni kuin nyrkki silmään.
Se, kuinka hyvin verkkotekniikka lopulta pelaa ja kuinka paljon peli-iloa alustavasti varsin monipuoliselta tuntuva taistelusysteemi oikeasti tarjoaa selviää jo 14.2.2017, kun For Honor saapuu myyntiin. Täysihintaisessa pelissä on mukana myös yksinpelikampanja.
Pelimoodeja on tarjoilla kohtuullinen satsi. Suurimmillaan tiimikoko on 4 pelaaja per puoli, mikä on varmasti pettymys monille, jotka mieltävät keskiaikaiset miekkamätöt massiivisiksi, kymmenien tai satojen sotureiden yhteenotoiksi. Ainakin 4vs4-moodissa pelaajamääriä kompensoidaan täyttämällä kenttää tietokoneen ohjastamilla, helposti tapettavilla perussotilailla. Konsepti on ainakin MOBA-pelaajille tuttu. Tarjoilla ovat myös 2vs2- ja 1vs1-moodit. Nykymuodin mukaisesti sotimisesta saa pisteitä ja pistellä saa avattua sitä sun tätä.
Kustakin kolmesta ryhmittymästä on valittavissa useampi eri hahmoluokka, jotka käyttävät erilaisia aseita, liikkeitä ja erikoistaitoja. Samalla hahmoluokalla on jopa erilaisia taistelutyylejä, joiden välillä voi vaihdella. Oma kokemukseni oli sen kaltainen, että jo yhden hahmon kunnollisessa opettelussa on kohtuullisesti puuhaa. Käytännössä peliä pelataan kiinnittämällä intensiivisesti huomiota vastustajan liikehdintään ja aseen asentoon. Omat hyökkäykset ja torjunnat pitää kohdistaa oikein, jotta ne onnistuvat. Lisäksi mahdollisia ovat vastaliikkeet, heitot ja tönimiset sekä väistöliikkeet. Kaikki tämä lisää peliin pitkäikäisyyttä ja syvyyttä, mutta jos heti alkuunsa saa vastaansa kokeneempia pelaajia, on kyyti todella kylmää. Tämä on epäilemättä merkittävä syy sille, että Ubisoft on lisännyt peliin myös mahdollisuuden pelata tietokoneita vastaan muiden pelaajien kanssa. Kokeiltuani molempia kontrollivaihtoehtoja päädyin aika nopeasti pelaamaan peliä Xbox-ohjaimella. Hiirellä meno ei vain tuntunut kovinkaan luontevalta.
Pieni suuri taistelu
Lyhyen kokeilujakson perusteella isoimmaksi epäkohdaksi omalla kohdallani muodostuivat verkko-ongelmat ja pelien pieni skaala. Kun vastakkain asettuu vain 8 pelaajaa, on meno verrattuna vaikkapa jo vuosia vanhaan Chivalryyn hieman antiklimaattista. Toisaalta pienet piirit tarkoittavat sitä, että pelit eivät ole mitään järjetöntä sähellystä, vaan melko taktista, taitopohjaista kamppailua erinäisten tavoitteiden saavuttamisesta. Kartalle lisätyt AI-soturit eivät minua kovin vakuuttaneet. Ainakin uudelle pelaajalle ruudulla tulvivat tekoälyttömät tekivät oikeiden uhkien havaitsemista usein tarpeettoman vaikeaa, ja niiden teurastaminen on käytännössä nappulan rämpyttämistä.
Graafisesti peli on ihan kivan näköinen, ja pyörii ilahduttavasti erittäin sulavasti. Verkkopuoli taas on toteutettu P2P-teknologilla, eli pelit pyörivät jonkun pelaajan tietokoneella. Aktiivisille verkkopelaajille tästä seuraavat ongelmat ovat epäilemättä tuttuja. Välillä peleihin liittyminen tuntui epäonnistuvan kerta toisensa jälkeen, ja paikoitellen saa kärsiä verkkoviiveestä kun peliä isännöivän nuhapumppu kone tai kaista eivät kestä rasitusta. P2P-toteutus estää myös minkäänlaisten palvelinyhteisöjen syntymisen, mikä on sääli, sillä yhteisöllisyys sopisi tällaiseen peliin mielestäni kuin nyrkki silmään.
Se, kuinka hyvin verkkotekniikka lopulta pelaa ja kuinka paljon peli-iloa alustavasti varsin monipuoliselta tuntuva taistelusysteemi oikeasti tarjoaa selviää jo 14.2.2017, kun For Honor saapuu myyntiin. Täysihintaisessa pelissä on mukana myös yksinpelikampanja.
Keskustelut (6 viestiä)
10.02.2017 klo 21.14
11.02.2017 klo 21.44
[KG]OldFart
12.02.2017 klo 21.58
14.02.2017 klo 22.24
Tietenkin tämä on sitä, että peli on uusi ja kukaan ei osaa vielä pelata sitä kovin taitavasti. Mutta vaikea kuvitella miten siitä pääsee mihinkään, että 2 vs 1 saa vihollisen hengiltä alta aikayksikön ja yllättävä niskateloitus tulee aina olemaan tehokas tapa voittaa. Niin kauan kuin tämä skenaario on vääjäämätön taistelussa, tuossa peleissä voi kovin zeniläistä mielentaistoa hyökkäyksen ja puolustuksen kanssa rakentaa vaikka kuinka olisi skilliä pelaajilla.
Graffat ja kustomointi oli viimisen päälle ja aika houkuttelevaa, mutta gameplaystä ei jäänyt kiva vaikutelma, ei varsinkaan silloin kun oli parhaiten pärjännyt, pelaamalla likaisesti.
15.02.2017 klo 14.07 1
Tulipa testattua viikonloppu tätä. En saanut tolkkua kontrollista, tuntuu että stancen vaihtaminen unohtuu samantien kun on jotain, mitä hakata, eikä se haittaa. Peli ei pahemmin rankaise torjutusta tai ohi menevästä hyökkäyksestä eikä palkitse torjujaa. Multiplayerissä kävikin niin, että hyökkäyksen spämmiminen on toiseksi paras keino voittaa sota. Paras keino on hakata toisia duelaavia pelaajia selkään. Ainoan vastuksen pelissä antoi satunnainen tekoäly, joka toisinaan tuli paikalle korvaamaan puuttuvaa pelaajaa. AI olikin ainoa, joka yritti ja pystyikin lukemaan hyökkäyksen suunnan ajoissa.
Tietenkin tämä on sitä, että peli on uusi ja kukaan ei osaa vielä pelata sitä kovin taitavasti. Mutta vaikea kuvitella miten siitä pääsee mihinkään, että 2 vs 1 saa vihollisen hengiltä alta aikayksikön ja yllättävä niskateloitus tulee aina olemaan tehokas tapa voittaa. Niin kauan kuin tämä skenaario on vääjäämätön taistelussa, tuossa peleissä voi kovin zeniläistä mielentaistoa hyökkäyksen ja puolustuksen kanssa rakentaa vaikka kuinka olisi skilliä pelaajilla.
Graffat ja kustomointi oli viimisen päälle ja aika houkuttelevaa, mutta gameplaystä ei jäänyt kiva vaikutelma, ei varsinkaan silloin kun oli parhaiten pärjännyt, pelaamalla likaisesti.
Hmm, kyllä ohi menevä hyökkäys tietää samantien paria osumaa viholliselle. Torjumisessa palkintona on se, että et menetä healthia ja jos tuota spämmiä vihu koittaa, niin hän menettää staminat, jolloin on aika pistää takaisin. Pelin alussa olevaa tutoriaalia ei myöskään kannata skipata! Kannattaa myös katsoa pelin sisältä pelaamasi sankarisi liikkeet, sekä tutoriaalivideot.
Kontrollit voivat monille tuntua alkuun vaikealta, mutta kyllä se luonnistuu hyvinkin nopeasti. Jos kaikki tuntuisi heti helpolta, niin pelistä syvällisyys luultavasit puuttuisi ja se on tälläisessä pelissä todella tärkeää, jossa on useasti 1 vs. 1 tilanteita.
Peli hakee vastustajaa matchmakingissä tietenkin oman levelin mukaan, joten kovin osaavia pelaajia ei alkuun kannata odottaa.
Itse olen hyvinkin tyytyväinen peliin ja sen syvällisyyteen. Duelissa tulee usein pelejä, joissa molemmat pelaajat kommentoivat taistelua "Good Fight!" tasaisuuden ja jopa yllättävien voittojen seurauksena. Tuo moba-muotoinen pelimoodi on myös hauska lisä tämänlaiseen peliin, vaikka ennen moba-pelejä en ole juuri pelannutkaan. 2 vs 2 olisi todella hauska kaverin kanssa, harmi vaan että monikaan kaveri ei ole kiinnostunut maksamaan 60e pelistä... Ehkä vielä jonain päivänä!
Isot peukut ubisoftille, että uskaltautuivat koittaa kerrankin jotain uutta.
16.02.2017 klo 15.42
Hmm, kyllä ohi menevä hyökkäys tietää samantien paria osumaa viholliselle. Torjumisessa palkintona on se, että et menetä healthia ja jos tuota spämmiä vihu koittaa, niin hän menettää staminat, jolloin on aika pistää takaisin. Pelin alussa olevaa tutoriaalia ei myöskään kannata skipata! Kannattaa myös katsoa pelin sisältä pelaamasi sankarisi liikkeet, sekä tutoriaalivideot.
Kyllä meillä laneilla kaikki pelasi tutoriaalin läpi, ei edes tiedetty että vois skipata. Mutta millään siinä opetetulla ei ollut väliä kun lähti pelaajia vastaan taisteleen koska mäshäämällä pärjäsi paremmin ja joistakin hahmoluokista ei edes hyökkäyksen suuntaa saa luettua ennen hyökkäystä esim jos on kirves molemmissa käsissä. Vaadittu reaktioaika suhteessa kokemuksen vähyyteen teki koko touhusta ajanhukkaa jos halusi tuloksia.
Kontrollit voivat monille tuntua alkuun vaikealta, mutta kyllä se luonnistuu hyvinkin nopeasti. Jos kaikki tuntuisi heti helpolta, niin pelistä syvällisyys luultavasit puuttuisi ja se on tälläisessä pelissä todella tärkeää, jossa on useasti 1 vs. 1 tilanteita.
Millä perusteella 1 vs 1 tilanteita on mielestäsi useasti? Oman kokemuksen mukaan koskaan ei kannattanut pelata 1 vs 1, eikä juuri koskaan päässyt duelissa tappoon asti ennen kuin joku toinen sattuu huristamaan paikalle ratkaisemaan matsin ohimennessään. Kontrollit eivät olleet minusta vaikeita, niille ei vaan oltu annettu pelillistä painoarvoa tarpeeksi. Kokeilemalla ehti selvitä että mäshäämällä nopeita hyökkäyksiä randomisti vastustaja ei saa blokattua ja kuolee nopeasti. Miten vastustaja voisi ennakoida minkä hyökkäyksen teen seuraavaksi, kun en sitä itsekään vielä tiedä? Jos hän on ottanu juuri edellisen osuman, hän ei edes ehdi vaihtaa stancea ennen seuraavaa hyökkäystä.
Tottakai tiedän, että peliä ei ole tarkoitettu pelattavaksi näin. Mutta se toimii, ja siksi en itse innostunut pelistä. Luulen, että jotta minua kiinnostaisi tuo peli se vaatisi vähintään herrasmiessäännön ettei toisten dueliin saa mennä hakkaamaan selkään sekä sen ettei hyökkäyksiä voi ketjuttaa tollasella vauhdilla (esim rajumpi staminarajoitus) ainakaan noobipelaajilla, jotta kannustettaisiin lukemaan ja taktikoimaan.
Itse olen hyvinkin tyytyväinen peliin ja sen syvällisyyteen. Duelissa tulee usein pelejä, joissa molemmat pelaajat kommentoivat taistelua "Good Fight!" tasaisuuden ja jopa yllättävien voittojen seurauksena. Tuo moba-muotoinen pelimoodi on myös hauska lisä tämänlaiseen peliin, vaikka ennen moba-pelejä en ole juuri pelannutkaan. 2 vs 2 olisi todella hauska kaverin kanssa, harmi vaan että monikaan kaveri ei ole kiinnostunut maksamaan 60e pelistä... Ehkä vielä jonain päivänä!
Lajinsa kullekin. Minusta classipohjaisissa shootereissa jollei jo ihan perus-CS:ssäkin on enemmän taktikointia ja vastustajan liikkeiden lukemista kuin tässä pelissä, kunniasta puhumattakaan. Tuohon ettei kavereita kiinnosta maksaa 60e liittyen varmaan peli on kokeneempien pelaajien kesken erilaista mutta se ei vaikuta siihen, millaisen käsityksen massat siitä sai parin päivän testauksella.
Kirjoita kommentti