Pääkaupunkiseudulla majaansa pitävä Frozenbyte-studio tunnetaan parhaiten Trine-kolmikostaan. Kahden erinomaisen ja kehutun osan jälkeen pettymykseksi osoittautunut Trine 3: Artifacts of Power vei ainakin toistaiseksi sadunomaisen sarjan tauolle. Kotimaan pelikehityksen keihäänkärjessä kulkeva studio ei kuitenkaan ole jäänyt laakereilleen makaamaan, vaan hiippailevan Shadwen-teoksen jälkeen on vuorossa uudenlainen Has-Been Heroes (PC, PS4, X1, Switch). Tekijätiimi kutsui köörillisen toimittajia kurkistamaan kehitysverhon taakse.


Frozenbyte ei ole lähtenyt tunnelman suhteen liian kauaksi omista valttikorteistaan. Has-Been Heroes luottaa hyvin humoristiseen ja sopivan satumaiseen tunnelmaan. Menneiden aikojen sankareiden loiston päivät ovat teoksessa jo ohi, mutta eläkeiän nosto velvoittaa soturikoplan takaisin sorvin ääreen. Tällä kertaa tehtävänkuvana eivät ole lohikäärmeet ja peikkokuninkaat, vaan pikkulasten saattaminen kouluun. Suunnitelma sekä taival opintantereelle eivät luonnollisestikaan ole turvallisia, sillä matkaa hidastavat kymmenet ja sadat hirviöotukset.

Humoristisen nimen ja lapsellisen sarjakuvamaisen ulkoasun ei kannata hämätä, sillä menneiden aikojen sankarit iskee kovemmallekin pelikonkarille luun kurkkuun. Yksinkertaisen pinnan alla on todellinen taistelukenttien shakki, jossa jokainen siirto on mietittävä tarkkaan. Kun yksikin kolmesta hahmosta kuolee, peli päättyy tylysti siihen paikkaan. Turhia välitallennuspisteitä tai muita helpotuksia ei ole, joten epäonnistunut matka alkaa kylmästi pelin alusta.


Ruutu ja taistelu kerrallaan etenevän seikkailun kätkössä kytee yllättävän monipuolinen taistelujärjestelmä. Taistelukenttä on jaettu kolmeen riviin, joista jokaisella on yksi sankari. Hahmot vaihtelevat tyyleiltään mukavasti: ritari iskee miekallaan massiivista vahinkoa, mutta vain jos vihollisen kestävyys on saatu kulutettua pois. Toisaalta taas munkin suojakerrointa isolla kädellä vähentävät iskut tuntuvat terveyspalkissa lähinnä kutitukselta. Vihollisten kurittaminen vaatii ensin suojusten poistamisen, jonka jälkeen örrimöykyn päivät tulee vielä päättää. Systeemi vaatii jatkuvasti hahmojen paikkojen ja toimintojen miettimistä, jotta vuorot konkretisoituvat vihollisten ruumiskasaksi.

Lyhyehkö tutoriaali antaa esimakua ideasta, mutta käytännössä taistelun omaksumiseen menee hyvä toki. Vaikka ensimmäiset konfliktit menevät vähäisen vihulaismäärän ansiosta puolivahingossakin läpi, syvällisempi omaksuminen vaatii keskittymistä ja harjoittelua. Vasta esittelytilanteessa vihollisarmeijoita ryöpyttäneiden tekijöiden temput saivat todella ymmärtämään pelin toimintamekanismin. Parhaimmillaan areena on täynnä teuraaksi marssivia vihulaisia, joita rökitetään perusiskujen lisäksi matkan varrelta poimittavilla taioilla. Mahdollisuus pelin pysäyttämiseen onkin paikallaan, sillä omat liikkeet täytyy etenkin loppupään satojen vihollisten kanssa miettiä tarkkaan. Has-Been Heroesin eduksi on tapahtuman perusteella sanottava, että sitä on ensifiilisten perusteella lähes yhtä mukava katsoa kuin pelatakin.


Has-Been Heroes muistuttaa monin tavoin vinksahtanutta The Binding of Isaacia, vaikka mukana onkin liuta omanlaisia elementtejä. Jokainen pelikerta on roguelike-hengessä sattumanvaraisesti luotu matka, joten kartan tai muun sisällön opiskelusta ei ole jatkokerroille apua. Toisinaan kysymysmerkein varustettu pelikartta paljastuu läpsyttelymäiseksi vapaamatkaksi. Seuraavalla koulumatkalla taasen seinä saattaa nousta vastaan jo muutaman ruudun jälkeen. Jokainen pelikerta kartuttaa kerättyjen esineiden ja muiden tilastoitavien tarvikkeiden määrää. Kun matkan saa viimein läpäistyä, palkitaan pelaajaa tarvikekrääsän lisäksi entistä pidemmällä seikkailulla. Pelin totaalinen läpäiseminen vaatii siis tusinan läpipeluuta. Kaiken saavuttamisen luvataan tekijöiden mukaan vievän jopa 100 tuntia.

Frozenbyten luomus tuntuu ensituntien perusteella hyvällä tavalla ristiriitaiselta ja hämmentävältä kokemukselta. Sen koomisen hauska kerronta viihdyttää, minkä lisäksi pelaaminen koukuttaa jatkuvasta turpasaunasta huolimatta. Ensimmäiset askeleet Has-Been Heroesin parissa ovat raastavan painavia, mutta syvällinen mekaniikka palkitsee perehtymisen. Huumori aina oluttelttojen parantavista vaikutuksista hauskoine ääniefekteineen saa myös viihtymään. Kokonaisuus näyttää maittavalta ja toimivalta, joten maaliskuun lopun julkaisussa nähdään seikkailun lopullinen kantavuus. Luvassa on paitsi Nintendo Switchin ensimmäisen aallon mielenkiintoisimpia pelejä, mutta myös muilla alustoilla ehdottomasti tarkistamisen arvoinen matka. Lapsellisen ulkoasun taakse kannattaa katsoa rohkeasti.