10tonsin sanavalmiiden poikien haastattelu jatkuu ja tällä kertaa poraudutaan pelien historian havinaan sekä uusimpaan tuotokseen Sparkleen. Vastaamassa Tero Alatalo ja Sampo Töyssy.



Oletteko pitkän linjan peliharrastajia? Mitä itse pelaatte?

Tähän kysymykseen onkin parasta vastata haastateltavien henkilökohtaisesti, Tero aloittaa: Ensimmäiset muistikuvat tietokonepelikokemuksista liittyvät Commodore 64 –tietokoneeseen. Noista ajoista lähtien pelejä on tullut pelattua enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Muutamia satunnaisia nimiä matkanvarrelta: Bubble Bobble, Paradroid, AD&D, Dragon Wars, Civilization, Nethack, Doom, UFO, Master of Magic, Fallout, Half-life, Max Payne, WoW, Geometry Wars, Oblivion ja Gears of War. Lieneekö tämä niitä vanhuuden lieveilmiöitä, mutta nykyään ei ole vain yhtä paljon motivaatiota opetella uusia pelejä samalla tavalla kuin ennen. Tämä sama oivallus on myös erinomainen suunnittelutavoite jonka valitettavan moni tuntuu unohtavan; peleihin täytyy olla helppo päästä sisälle. Aikaa ”harrastepelaamiseen” on nykyään vain huomattavasti vähemmän.

Tällä hetkellä tulee ainakin pikaisesti testattua jokaista eteen sattuvaa casual-peliä, joista parhaita tulee luonnollisesti hakattua enemmänkin. Viimeisin ostamani casual-peli on PopCap Gamesin juuri ilmestynyt Peggle, joka on mielestäni mitä parhainta stressiviihdettä, vaikkakin peli onkin näennäisesti luokkaa pajatso.

Sampo: Omat ensimmäiset pelikokemukset liittyvät jonnekin 80-luvun puolivälin jälkeiseen aikaan ja Amstrad PC:hen ja Epyxin Winter Gamesiin. Samoihin aikoihin myös C64 tuli tutuksi ja sen jälkeen tuli pelailtua PC:llä ja Amiga 500:lla. Nuorempana pelasin ahkerasti erilaisia strategiapelejä kuten Civilization, Master of Orion ja Master of Magic, sekä paljon erilaisia platformereita Amigalla.

Nyttemmin moni peli jää demon kokeilun asteelle, mutta onneksi sentään joistakin innostuu. Esimerkiksi World of Warcraftia ja Company of Heroesia tuli pelailtua hieman syvällisemmin. Samoin hyvät autopelit, kuten GT Legends ovat lähellä sydäntä. Uusista pelikonsoleista Wii vaikuttaa lupaaavalta, kunhan sille saadaan hyviä pelejä. Xbox360 peli Gears of War oli myös vaikuttava ja sen toimiva co-op moodi varsinkin piristi. Valitettavasti moni nykyisistä hardcore-peleistä keskittyy pääasiassa graafiseen hifistelyyn ja pelisisältö voi olla hyvin ohutta.

Viimeaikaisista casual-peleistä itse pidän Kudoksesta ja Pegglestä. Myös Tycoon-tyyppiset casual-pelit ovat kuluttaneet jonkin verran hiirimattoa. Cradle of Rome vetosi minuun, mikä johtui ehkä sen tasapainoisesta ja miellyttävästä ulkoasusta. Nykyisin peliin pitää ehdottomasti päästä helposti sisään. Monella pelaajalla on työ, perhe, ja muut harrastukset kilpailemassa ajasta. Jos viihde ei toimi heti kun siltä odotetaan, voi vapaa-ajan ohjelma vaihtua pelaamisesta toiseen. On joskus harmillista miten ison budjetin peli kaatuu pikkuasioihin, jotka voivat karkoittaa pelaajat heti alkumetreillä.



Sparkle on saanut inspiraatiota Zumasta/Puzzloopista. Kuinka peli sai alkunsa ja mikä sen teidän mielestänne parhaiten erottaa kilpakumppaneistaan?

Pelin perusidea on hyvin lähellä Zumaa ja Zuma on loistava peli. Se ei ole syyttä yksi kaikkien aikojen myydyimmistä casual-peleistä. Pelissä on kuitenkin useita pieniä ja hiukan suurempiakin parantamista kaipaavia kohtia. Noiden asioiden korjaaminen oli suurin motivaatio Sparklen kehityksessä. Pelin täysin suorassa kloonaamisessa ei ole kovin paljon mieltä.

Sparklen bonukset palkitsevat pelaajaa hyvistä liikkeistä, ja pelaajan nopeutta ei rajoiteta pallolingon ampumisnopeusrajoituksilla. Lisäksi Sparklessa on oma uniikki teemansa ja tunnelmansa, joka on originaali kokemus sinänsä. Se on saanut vaikutteita monista lähteistä, kuten Burtonin animaatioelokuvista. Itse pidimme tuon maailman kanssa säätämisestä ja siksi uskomme että monet muutkin siitä varmasti nauttivat pelatessaan. Lisäksi pelattavuutta on hiottu todella hartaasti, joten peli on sulava ja nautinnollinen pelata.

Mistä löytyi tämä Danny Elfman -henkinen säveltaiteilija Sparklen mainiot musiikit tekemään?

Texasista! Homma lähti liikkeelle, kun Jonathan Geer lähetti meille näytteitä musiikistaan. Ulkoistamisessa on aina riskinsä ja yhden miehen firman kanssa toimittaessa riskit voivat olla vielä suuremmat. Olimme saaneet lukuisia vastaavia tarjouksia, mutta Jonathan vaikutti kuitenkin luotettavalta ja lahjakkaalta kaverilta, joten päätimme ostaa häneltä materiaalia peliä varten. Homma sujui erinomaisesti ja Texasin kaveri sai loistavan setin tavaraa kasaan reilusti ennen määräaikaa. Ensiohjeistuksena oli "jotain Danny Elfman -tyylistä tavaraa" ja ensimmäisten näytteiden jälkeen jopa hieman hävetti musiikin elfmanmaisuus. Homma rohkaisi meitä suunnittelemaan tulevaisuudessa myös muita ulkoistuksia, koska oikein ja hyvin harkitusti käytettynä ulkoistuksella voi pieni studio saada lisää voimavaroja käyttöönsä. Olemme kuitenkin siinä mielessä onnellisessa asemassa, että pystymme tuottamaan talon sisällä pelin alusta loppuun, joten emme ole pakotettuja ulkoistamaan mitään osaa.

Oletteko harkinneet konsoleille kehittämistä, esim. Xbox Live Arcadea pelienne levityskanavana?

Etenkin XBLA kuulostaa todella kiinnostavalta kanavalta, mutta emme ole vielä toistaiseksi ehtineet perehtyä asiaan tarkemmin. Kanava on kuitenkin perinteisiä casual- ja indie-pelien levityskanavia paljon kontrolloidumpi, ja sillä on omat erikoisvaatimuksensa. Heillä lienee myös omat tavoitteensa tarjonnasta ja emme tiedä miten meidän palettimme sopii sen kanssa yhteen. Toisaalta esimerkiksi Crimsonlandin voisi kuvitella sopivan täydellisesti tuolle alustalle – kuten jo Geometry Wars todistaa. Asiaan täytyy perehtyä tarkemmin. Jos tekisimme maailmanlaajuisen hittipelin, voisi vuori ehkä tulla meidän luoksemme ;)

Kiitokset hyvistä vastauksista. Lopuksi vielä tiedustelen mitä näkyy 10tonsin tulevaisuudessa?

Paljon hyviä pelejä! Testatkaa Sparkle ja meiltä on juuri tullut uusi peli nimeltä Profitville, joten kannattaa käydä kurkkimassa sivustolla :)



Ensimmäinen tämän puzzletyypin peli, jota pelasin, oli PopCapin Zuma. Myöhemmin kuulin, että alkuperäinen idea oli kuitenkin siltä porukalta, jolta juuri ilmestyi DS:lle Actionloop. Ideana on siis ampua kuulia kohti kadotusta rullaavaa kuulajunaa ja aina kun saa kolme tai useampia samanvärisiä peräkkäin, ne katoavat. Parhaimmillaan aikaiseksi saa hurjia ketjureaktioita. Sparklessa samaa peli-ideaa elvytellään uuteen uskoon kotimaisin voimin.

Ensimmäiseksi vastaan tulvii pelin erinomainen musiikki, joka tuo tällaiselle Tim Burton/Danny Elfman -fanaatikolle oikein hyvän fiiliksen. Eikä graafinen ulosantikaan jää jälkeen - pikselit ja animaatiot on työstetty erittäin visuaalisesti miellyttäväksi ja yksityiskohtaiseksi kokonaisuudeksi. Touhulle on kehitetty myös hieman taustatarinaa, joka ilmenee lähinnä karttaruudussa, jonka kautta peli etenee kentästä toiseen.

Lukuisista Tetris-kopioista on vuosien varrella nähty, että idean versioimisessa on aina riski huonomman tekemisestä. Sparkle ei kuitenkaan tipu tähän ansaan, vaan loistaa sarjalaistensa rinnalla ja menee ylikin. Entisen Zuma-addiktin oli helppo jäädä uudestaan koukkuun ja vaikka vaikeustaso tuntuikin välillä helpolta ja välillä taas tiukalta, kävi ilmi, että se on erinomaisesti tasapainotettu. Hiki oli otsassa lähes koko ajan, mutta ensimmäisen kerran epäonnistuin vasta 35:ssa kentässä. Vaikka kuulat kulkisivat kuinka lujaa, muutamalla onnistuneella laukauksella ja bonuksia käyttämällä selviää yleensä eteenpäin.

Sparklessa on vain pari heikkoutta. Sen idea ei ole ikioma eikä erilaisia variaatioita pallojen kulkemasta polusta ei ole kovin monta. MythPeople on kuitenkin tehnyt kaikin puolin laadukkaan Zuma-versioinnin ja saavutettujen amulettien antamat lisäkyvyt sekä monituiset bonusaseet tuovat siihen lisäpotkua. Kaiken kruunaa tunnelmallinen toteutus sekä grafiikan, että äänimaailman osalta.

Pisteet: 83