Ashes of Ariandel on ensimmäinen kahdesta Dark Souls 3:lle suunnitellusta lisäsisällöstä, ja vie pelaajan maalauksen sisään, Painted World of Ariandeliin. Pelasin lisäsisällön vanhalla NG++-tallennuksellani, jossa olin ehtinyt tasolle 193. Koska kolmas läpipeluukerta alkoi olla jo melko helppo, pelkäsin uudenkin sisällön olevan turhan kasuaalia tahkottavaa. Onneksi pelko oli turha, eikä kauaa tarvinnut odottaa, kun ensimmäinen “You Died” -teksti jo irvaili ruudullani.


Uudelle alueelle astuessani avautui ympärilleni kaunis, jäinen maisema. Koko lisäosa on kuin yhtä talvista maalausta, mitä se tavallaan tietenkin onkin – tappavaa sellaista. Uusia vihollisia on kiitettävästi, ja näiden lisäksi tutuista vastuksista löytyy jäisiä versioita. Ensimmäisenä vastaan tulevat erilaisin asein varustetut ihmisviholliset, seuraajat, joista syntyy vähänkin isommalla porukalla hyvinkin tappava yhdistelmä. Kiinnostavimpia ovat kuitenkin pelaajan oksiinsa nappaavat jääentit ja supernopeat, tappavat saksikädet, joiden liikesarjat tuntuvat loppumattomilta comboilta. Inhottavimman otuksen palkinto menee silti tällä kertaa kärpäshirviölle, joka munii pelaajaan bleediä aiheuttavia toukkia.


Vaikka vihollisissa riittää haastetta, niin vastapainoksi nuotiopaikkoja löytyy jälleen turhankin tiheään. Seitsemän nuotiopaikkaa suhteellisen suppealla alueella tarkoittaa sitä, että kaikkialle on aina lyhyt matka joltain näistä paikoista. Näin myös esimerkiksi pomojen luokse pääsee hetkessä ilman kummempia vaaratilanteita.



Yksi merkittävimmistä lisäsisällön anneista ovat sen areenataistelut. Kun PvP-osuus on avattu, voi Firelink Shrinen nuotiolta siirtyä taistelemaan muita pelaajia vastaan. Pelaaja voi valita taistelun muodon kolmesta eri vaihtoehdosta. Duel tarkoittaa ensimmäiseen kuolemaan asti miteltävää kaksintaistelua, jossa parannusjuomia ei käytetä. Brawlissa kerätään tietyn aikarajan puitteissa tappopisteistä kaikki vastaan kaikki -meiningillä, kun taas versus tarjoilee samaa kahden joukkueen välillä. Pelaajamäärät vaihtelevat näissä kahdesta kuuteen, ja myös taistelun lukitseminen salasanan taakse onnistuu, jolloin pääsee kisaamaan kaveriporukalla. Ainakin toistaiseksi peliseuraakin löytyi melko nopeasti.


Vaikken itse ole sarjan PvP-taistelujen suurin ystävä, on pelille kunniaksi saada tämäkin puoli vihdoin parempaan kuntoon. Osio vain tuntuu vielä melko raakileelta. Valittavana on vain yksi areena, eikä nähtävillä ole minkäänlaisia tilastoja siitä, kuinka on aiemmissa taisteluissa pärjännyt. Minkäänlaisia palkintoja ei voitoista tunnu saavan, ja vaikka taisteluun voi mennä tietyn covenantin väreissä, ei tästäkään tunnu olevan erityistä hyötyä. Niinpä ainakin toistaiseksi PvP-puoli on taistelua taistelemisen ilosta – joka toki on enemmän kuin tarpeeksi monille tätä osuutta kaivanneille.



Heikoimpina puolina Ashes of Ariandelissa ovat sen lyhyys ja pomotaisteluiden vähyys. Tarina on pelattu noin kolmessa tunnissa, ja kaikki huolellisesti tutkittu alle kymmenessä. Pomoja on yhteensä vain kaksi, joista toinen on lisäksi sen verran helppo, että moni veteraani hoitelee tapon ilman ongelmia jo ensimmäisellä yrityksellä. Toinen pomo sen sijaan on toista luokkaa. Se ei ole missään nimessä pelisarjan vaikein, mutta sitäkin eeppisempi, ja lisää myös antinsa Souls-pelien erinomaisten musiikkikappaleiden joukkoon.


Se, mikä on kuitenkin hyvin kaukana eeppisestä, on se, mitä tämän taistelun jälkeen tapahtuu: ei mitään. Ei dramaattista loppupuheenvuoroa, ei välinäytöksiä, ei selityksiä, ei lopputekstejä. Jäin hämmentyneenä haravoimaan pomoaluetta taistelun jälkeen, ja kun sieltä ei löytynyt tietä eteenpäin, varmistin netistä oliko tämä nyt oikeasti tässä. Ja olihan se. Tämä onkin ladattavan sisällön suurin synti: se loppuu aivan liian nopeasti ja aivan liian antiklimaattisesti. Toivottavasti lopetuksen epätyydyttävyys kertoo siitä, että toinen tulossa oleva DLC jatkaa tarinaa ja osat yhdessä onnistuvat siten luomaan paremman kokonaisuuden. Viimeisenä Souls-pelien sisältönä odotuksia sille varmasti kasataan. Sitä odotellessa.

Lyhyesti: Ashes of Ariandel on tuttua Soulsia talvimaisemissa, mutta kaksi pomoa ja muutaman tunnin peliaika tuntuvat turhan suppealta ladattavallekin sisällölle. Lisäarvoa moninpelaajille tarjoaa uusi PvP-areena.

Hyvää: Lisää Dark Soulsia, kiitettävästi uusia vihollisia, PvP-pelaajille sisältöä, kaunis talvimaailma ja yksi hieno pomotaistelu

Huonoa: Hyvin lyhyt, vain kaksi uutta pomoa, epätyydyttävä lopetus