Kuten monien mielestä muussakin mielessä, niin myös demojen kannalta E3-messut olivat jälleen suuri pettymys. Traileria tuupataan trailerin perään, mutta pelattavat demot on laskettavissa sirkelimiehen yhden käden sormin. Etenkin pc-puolen julkaisut jäivät vähäisemmiksi kuin ehkä koskaan. Etsivä kuitenkin löytää materiaalia messujen ulkopuoleltakin, joten Jarkon Demoputka voi hyvillä mielin palata kuvioihin hienoisen luovan tauon jälkeen.



Kotisivu

Testattu: PS3
Saatavana myös: Xbox 360, Wii

Joku fiksu meni joskus möläyttämään, etteivät konsolit sovellu strategiapelien pelaamiseen. Keskiverto konsolipelaajallahan menee tunnetusti sormi suuhun, jos pelissä joutuu käyttämään yhden aivosolun sijaan jopa kahta! Niin ne vain typerät ennakkoluulot ja yleistykset ropisevat roskakoriin että rymisee. Tällä kertaa raja-aitojen kaatajana toimii se monien rakastama ja ylistämä Civilization, joka saapuu kaikkien näiden vuosien odotuksen tuloksena pelikonsoleille. Sarjaa tuntemattomille valotettakoon, että Civilizationissa pelaajan tarkoituksena on johdattaa oma kansakuntansa maailman ykköseksi joko tieteen tai kulttuurin saralla, tai sitten ihmisluonnolle ominaisemmin tykittämällä muut valtiot lättäjaloiksi väkivalloin.

Tuoreen Civ-sarjan tulokkaan saapuminen on aina perin jännittävää – kiillottuuko Maailman Parhaan Pelin pokaali entisestään, vai harpataanko sittenkin askel taaksepäin, kuten monen mielestä kävi aikoinaan kolmosen kanssa. Isointa pelkoa hälvensi osaltaan tieto siitä, että pelin kehittämisessä on ollut mukana sarjan isä, Sid itse. Riemukseni sainkin todeta, että vanha tuttu ja ah, niin koukuttava sivilisaatio-tunnelma on kuin onkin käsin kosketeltavissa. Vaikka tattiohjain tuntuukin aluksi olevan hieman oudossa ympäristössä, tottuu siihenkin varsin nopeasti, kiitos erinomaisen pelisuunnittelun. Muutaman tovin perästä hiirtä ei oikeastaan osaa edes kaivata.

Kuten arvata saattaa, konsoli-Civiä on hieman virtaviivaistettu kasuaalipelaajien näppeihin paremmin sopivaksi. Joidenkin mielestä karsiminen lienee syntiä pahemmasta päästä, mutta omaan tassuuni Revolution tuntui sopivan oikein hyvin. En jaksanut pahemmin keskittyä mikromanagerointiin pc:lläkään, joten enpä osannut kaivata sitä nytkään. V2.fi syynää peliä tarkemmin hieman myöhemmin.



Kotisivu

Testattu: Xbox 360
Saatavana myös: -

Too Human on ollut yksi viime vuosien ehdottomasti hypetetyimmistä tulokkaista. Pelin ilmestymistä on saatu odottaa jo kohtuullinen tovi, ja ennen kuin ensimmäistäkään osaa on vielä saatu pukattua markkinoille, ovat tekijät lupailleet Too Humanin leviävän lopulta peräti trilogiaksi asti. Monet viime aikoina ennakkoon täysillä hehkutetut pelit ovatkin osoittautuneet vähintäänkin kelvollisiksi, esimerkkeinä toimikoon vaikkapa viime vuoden megahitit Halo 3 sekä Bioshock. Niinpä odotukset olivat korkealla, vaikkakaan en sen villeimmän hypejunan kyytiin ole varsinaisesti loikannutkaan.

Too Humanin mytologia koostuukin kieltämättä perin kiintoisista aineksista. Kybernetiikka yhdistettynä pohjolan Valhalla-tarustoon ei kuulosta lainkaan sellaiselta, että aihevalinnassa oltaisiin metsikköön oikopäätä matkalla. Valitettavaa sinänsä, että muuten peli vaikuttaa kuitenkin ihmeen kankealta ja vaatimattomalta - etenkin siihen nähden, kuinka pitkään ja hartaasti sitä on tehty. Keskeneräistä peliä ei toki saisi arvostella kovin kovasanaisesti, mutta hahmoanimaatiokin näyttää viimeistelemättömältä ja visuaalinen toteutus on muutenkin vanhanaikaisen näköistä. Kontrollit vaativat totuttelua, mutta ehkäpä näitä voisi oppia ajan myötä sietämään.

Makuasioista ei toki kannata imeskellä herneenpalkoja klyyvariin, mutta en edes yritä peitellä pettymystäni Too Humaniin. Tällaisenaan kyseessä on keskinkertainen hack'n'slash -mättö kevyillä roolipelivaikutteilla ja ilmeisen toimivalla juonella varustettuna, mutta siinä kaikki. Turha siis odottaa mitään maata järisyttävää megapeliä, ellei ennen julkaisua tapahdu vielä ihmeitä.



Kotisivu

Testattu: PS3
Saatavana myös: Xbox 360

Tennis on yksi pitkäikäisimmistä peli-ideoista (Pong, anyone?). Samaan hengenvetoon voisi myös todeta, että kyseisen lajin pelien toteutuksen suhteen pelintekijät ovat yleensä ottaneet suhteellisen vähän riskejä. Segan vuonna 1999 julkaisemasta Virtua Tenniksestä muodostui aikoinaan sellainen graalin malja, jota kaikki muut tennispelit ovat sittemmin parhaansa mukaan tavoitelleet. Positiivisina väriläiskinä voitanee mainita Marion tennispelit ja Sega Superstar Tenniksen, jossa läiskitään palloa kenttään muiden muassa Space Channel 5:sta tutulla Ulalalla tai vaikka Sonicin pahiksella, Dr. Eggmanilla.

Mistä puusta sitten on veistetty Top Spin -sarjan kolmas inkarnaatio? Ensivilkaisu ei aiheuta suurta wow-elämystä. Tämähän on Virtua Tennis höylätyillä grafiikoilla! Pelin visuaalinen toteutus on toki näyttävintä tässä genressä tähän asti. Paidat lepattavat tuulessa ja hahmojen animointi on tyylikästä. Top Spin 3 näyttää pelilliset kyntensä vasta kontrolleihin tarkemmin tutustuttaessa. Peliä voi toki pelata perinteiseen tyyliin vain yhtä lyöntinappia käyttäen, mutta varsinainen hienous piilee kierrepalloissa ja muissa riskaabelimmissa kikkaliikkeissä. Tennispelejä innolla aiemminkin pelannut päätoimittaja Pärssinen oli heittää ohjaimeni seinään nopean pikatestin perusteella, mistä voitanee päätellä, että pelin oppimiskynnys on muita vastaavia hitusen korkeammalla.

Tennissimulaattori, siis? Mikä ettei sellaisellekin kysyntää olisi ja kuten aiemmin totesin, peli tuntui sujuvan kohtuullisen mukavasti myös perinteisin metodein, jos Uuno Turhapuro -tyyppiset kikkakakkoset kauhistuttavat. Lyhyen demon perusteella Top Spin 3, kuten niin moni muukin urheilupeli tänä päivänä, olisi tarvinnut asteen rohkeampaa otetta. Tällaisenaan se uhkaa jäädä vain yhdeksi tennispeliksi muiden joukossa.



Testattu: PC
Saatavana myös: -

Muistan elävästi erään lapsuuteni syntymäpäivän, kun sain valkata leekohyllyltä mieleiseni paketin, ja tassuun tarttui Mustan Ritarin linna, josta irtosi rutkasti hupia. Juuri kyseiseen nostalgiasuoneen iski aikoinaan myös Stronghold, kun se julkaistiin vuonna 2001. Ehkä hieman yllättäen törmäsin vastikään Stronghold: Crusader Extremen demoversioon. Varsinainen törmäys ei sinänsä ollut yllättävä vaan se, että kyseessä on hyvin pitkälti... se ihan sama peli. Strategiapelien ystäväthän eivät tunnetusti visuaalisen karkin päälle ymmärrä, joten staattinen, isometrinen 2,5d-grafiikka vuodelta nakkisota ei juurikaan haitanne meininkiä.

Stronghold on luonteeltaan varsin perinteinen RTS-peli, joka yhdistelee Settlersmäistä rakentelua sekä veristä sodankäyntiä erinomaisen tasapainoiseksi paketiksi. Täytyy myöntää, että grafiikan vanhanaikaisuuden unohti yllättävän nopeasti, sillä pelillisesti Stronghold on edelleen yllättävän toimiva ja imaisee pelaajan pauloihinsa. Se on myös erityisen haastava, mikä palauttikin mieleeni, miksi en aikoinaan peliä läpi asti pelannutkaan. Turpaan tulee varmasti, ellei homma ole hanskassa ja strategiat veitsenteräviksi hiottuina.

Stronghold: Crusader Extreme saattaa täyttää kaikki rahastuksen tuntomerkit, mutta se ei varsinaisesti tee pelistä vielä huonoa. Itseasiassa kyseessä on loppujen lopuksi erittäin miellyttävä tuotos nykyaikaisen karkkitoiminnan keskellä. Peli tarjoaa kosolti miellyttävää oldskool-strategiatunnelmaa. Strategisti-nistit, mars, noutakaa!

Lataa demo V2.fi:n tiedostopalvelimelta.