The Witcher 3: Wild Huntin ensimmäinen lisäosa Hearts of Stone on oiva jatke pääpelille. Jatke on sinänsä kuvaava termi, sillä lisäosa vaatii pelaajalta vähintään tason 30 saavuttamista, jotta uusiin tehtäviin pääsee käsiksi. Geraltin toki saa pikatasoitettua korkeammalle halutessaan, eikä vanhaa tallennusta tarvitse välttämättä huomioida lainkaan.


Jo lisukkeen alkumetreillä esitellään yksi uusi merkittävä hahmo: Skrillex-tukkamuodilla siunattuja villejä johtava ja häiritsevän paljon David Beckhamia muistuttava Olgierd von Everec. Alusta asti hänestä rakennetaan tarinan antagonistia liukuvine moraaleineen ja hämärine taustoineen. Sivuhahmoista pääosaan nousee Wild Huntissa pikaisesti kohdattu Gaunter O’Dimm eli ”peilimestari”, josta kehkeytyy koko lisäosan mielenkiintoisin hahmo. Myös sarjan ensimmäisestä osasta tuttu parantaja Shani on riemastuttava lisä pelin hahmogalleriaan. Hänen ja Geraltin suhde on erinomaisesti kirjoitettu ja näytelty, ja avautuu hyvin myös sarjan edellisiä osia pelaamattomille.



Tarinat ja tehtävät ovat taattua Witcher-laatua. Hitaahkon alun jälkeen uudet koettelemukset asettavat Geraltin välillä vähän turhankin hilpeisiin tilanteisiin, kuten vaikkapa pitämään puhetta häissä pupukorvat tai kaitsemaan possuja. Moni sivutehtävistä on hyvällä tapaa irrallaan lisukkeen pääjuonesta, mikä tekee pelin kulusta hyvin pääpeliä muistuttavan. Lisäosassa puuhaa riittää kääpiöiden mehiläisfarmin pelastamisesta ryöstön suunnitteluun ja sammakkoprinssin etsintään. Loppua kohden tarina muuttuu astetta pimeämmäksi ja mukaan tulee enemmän kauhun elementtejä.


Uusista vihollisista hämähäkit ovat haastavimpia, ja varsinkin suurina joukkoina pirun ärsyttäviä. Pääpelin pahiksista poiketen niitä vastaan on todella kehitettävä jonkinlainen taktiikka. Samaa voi sanoa oikeastaan kaikista lisäosan uusista vastustajista, sillä pitkästä aikaa ihan perustaistelutkin tuntuivat mielenkiintoisilta. Tähän vaikuttaa myös se, että taistelumekaniikkaan on tuotu pieni lisäys: Sangen myöhään lisukkeessa mukaan tuleva Runewright antaa pelaajan muokata varustuksiaan ja aseitaan aiempaa paremmin.



Tarinoiden ja tehtävien lisäksi paria uutta vihollista lukuun ottamatta lisäosa tarjoaa hyvin tuttua mutta laadukasta sisältöä. Myöskään edellisen pelin ongelmia ei liiemmin ole korjattu: hevonen on yhä vaivaannuttavan pönttö, ja Geralt mumisee turhanpäiväisiä turhan usein. Parhaimmillaan Hearts of Stone olisi todennäköisesti jossain keskivälillä itse Wild Huntia, sillä sen tarjoama lisäsisältö rikastuttaisi alkuperäisen maailmaa entisestään. Jälkikäteen koettuna pelin maailma tuntuu hieman tyhjältä.


Jos Witcher 3 miellytti ja jätti nälän lisämateriaalille, Hearts of Stone tuo yli kymmenen tuntia lisää pelattavaa, hienosti kirjoitettua ja kerrottua tarinaa, uusia alueita ja vihollisia. Niin hyvässä kuin pahassa, se on samaa vanhaa parilla uudistuksella. Ensimmäiseksi DLC:ksi Hearts of Stone tarjoaa hyvin rahalle vastinetta, mutta seuraavaa varten toivoisin, että sille saamarin hepalle tehtäisiin jotain.



Hyvää:
Tarinat, hahmot, teemat
Uudet viholliset
Lisää samaa vanhaa

Huonoa:
Hevonen on edelleen tyhmä.
Vähän liian hilpeä
Lisää samaa vanhaa