Norjan peliteollisuus ramppaa vuonojen reunalla hieman muiden Pohjoismaiden perässä, mutta piristymistä sielläkin päin on selvästi havaittavissa. Funcomin irroitettua työvoimaa vapaille markkinoille, on uusia indiestudioita pompsahdellut pystyyn siellä täällä. Rock Pocket Games ei ole aivan tuore tapaus, vaan mobiilipelejä lähinnä mainostarkoituksiin eri yhteistyökumppaneille on työstetty firmassa useita kymmeniä. V2.fi kävi tapaamassa kivitaskulaisiin ja tutustumassa eilen PC:lle (Steam) ilmestyneeseen tasoloikkapulmailu Shiftlingsiin. Sen julkaisijana toimii vanha pelialan nimi Sierra. Xbox One versio julkaistaan tänään 4.3. ja PS4-versio viikon päästä.


Itse studiosta kerrotaan lisää alla olevalla videolla, joten tässä muutama sana pelistä, jota pääsimme testaamaan parin tunnin ajan. Kyseessä on siis tosiaankin tasoloikkapulmailu, joka tuo mieleen muun muassa Oddworldit. Markkinointivastaava Natascha Röösli ja Rock Pocket Gamesia pyörittävä Ivan Moen tosin mainitsivat moneen kertaan Ratchet & Clankit ja Crash Bandicootit. Testisession ja esittelyn jälkeen pelistä kävi selväksi yli kaiken seuraavat seikat:


1) sateenkaaressakaan ei ole yhtä paljon sävyjä kuin karkkia, yksityiskohtia ja väriloistoa pursuavassa Shiftlingsissä

Toden totta, minäkin alan olla kyllästynyt iänikuisiin harmaan ja ruskean sävyihin, synkkyyteen, zombeihin, kurjuuteen ja maailmanloppuun. Siihen nähden Shiftlingsin hypervärikäs maailma on piristysruiske pelimarkkinoille. Toisaalta pelatessa tasojen yksityiskohdat ja vipellykset vaikeuttivat keskittymistä ja veivät vähän huomiota tärkeimmältä, eli itse pelimekaniikoilta. Jotkut saattavat moista riikinkukkoilua jopa kavahtaa.


2) huumoria viljellään reilusti, niin animaatioissa kuin pelin juontajan puheissakin (peli sijoitttuu kaiken lisäksi vielä tosi-tv-ohjelmaan)

RockPocketilla on selvästi lahjakas taideosasto ja moneen kertaan saatiin kuulla, että heidän konseptitaiteilijaansa pitää usein jopa pidätellä, sillä mies on loppumaton runsaudensarvi. Pelin päähahmot ja ympäristöt ovat hienosti animoituja ja hauskasti äänteleviä, eikä tv-juontajan vitsit tai populäärikulttuuriviittauksetkaan parilla pelikerralla alkaneet ärsyttää. Pelin äänimaailma painottuukin enimmäkseen näihin ja näppärän iloista musiikkia jäi vähän kaipaamaan. Muutenkin koko tosi-tv-idea jäi vähän vielä hämäräksi - miksi sellainen piti edes pelin päälle liimata? Tekijät kuitenkin vakuuttivat, että mukana on isompi juoni, joten ehkä kaikki paljastuu pelin lopulla...


3) yksin pelaaminen vaatii sorminäppäryyttä, keskittymistä ja paikoitellen aivojen perinpohjaista raksutusta

Pelissä ohjastetaan kahta olentoa, joita yhdistää ilmaletku. Tietyn tapauksen johdosta toinen olento paisui isoksi, toinen pysyi normaalikokoisena, mutta nappia painamalla tilanteen voi vaihtaa päinvastoin. Tästä syntyykin sitten haaste tasojen läpäisyyn: letku ei saa katketa, se on vain tietyn mittainen ja isona ei pääse tietyistä koloista kun taas pienenä ei saa kiskottua toista mukaansa tai painettua vaikka painikkeita. Yksin pelatessa ohjataan vuorotellen molempia otuksia ja vaikka on vain yksi painike koon vaihtamiselle ja toinen hahmon vaihtamiselle, niin kyllähän ne vähän väliä sekaisin menevät. Sama kuin söisi myötäpäivään purukumia ja hieroisi vastapäivään vatsaansa samalla kun ajaa polkupyörällä. Tästä asetelmasta on saatu hierottua monenmoista yllättävän erilaista pulmaa, vaikka käytettäviä liikkeitä on rajattu määrä. Hyvin nopeasti ne muuttuivat myös varsin haastaviksi.


4) kaksinpelaaminen vaatii paljon kommunikointia sekä maltin säilyttämistä

Kaksin pelatessa hahmot jaetaan tietenkin pelaajien kesken, mutta koon vaihtaminen onnistuu yhä molemmilta. Tässä Shiftlings loistaa, sillä co-oppaaminen oli ehdottomasti päivän parasta antia, kunhan sai peliparikseen jonkun, jonka kanssa kommunikointi onnistui. "Go big! Go big!", huudot kajahtelivat testihuoneesta huokausten ja mutistujen kirosanojen ohella. Shiftlingsiin on pultattu myös verkkopeli, mutta itse - tekijöiden tavoin - suosittelen, että tätä pelataan samalla sohvalla jonkun tutun kanssa. Oli se sitten puoliso, kaveri tai oma muksu.

Alla Nataschan ja Ivanin haastattelu, jossa kerrotaan lisää RockPocketista, peliteollisuudesta Norjassa, pelin synnystä, sen huumorista ja tekemisestä.