Taide ansaitsee aina tilaisuuden. Viimeksi kun epäilin, että Manu lähetti arvosteltavaksi näytönsäästäjän, teos paljastui lumoavaksi moninpelielämykseksi Journey.

Tekijöiden mukaan PolyNoid on iOS-laitteille varta vasten räätälöity retrofuturistinen toimintapuzzle. Testivälineistönä toimi iPad Air.

Valkoinen pallo liikkuu mustalla taustalla kuin täysikuu vasten raikasta yötä. Mikäli pallo osuu keltaisiin geometrisiin objekteihin, kohde eliminoituu. Näin tämän vertauskuvana siitä, kuinka kuu suojelee maapalloa meteoriiteiltä, tai sitten en. Pallo ei saa tipahtaa kentästä, joten vetelemme viivoja seiniksi. Vauhdilla haihtuvia viivoja ehtii hutaista maisemiin pari, mutta yleensä jätämme sormen näytölle, jolloin viiva ei katoa. Viivojen ollessa valkoisia, en pöyristynyt kohdatessani kiinteitä valkoisia objekteja, jotka muuttuivat keltaisiksi entisten keltaisten tuhouduttua.


(Tässä vaiheessa tiedustelin, monta kirjainta arvostelussa pitää olla. Mitä tuskatta irtoaa? Mutta entä lukijoiden kivut?)

PolyNoid on välipala. Kiihkeästä rytmistä huolimatta pelaaminen ei mene sähellykseksi. Omat mokat on helppo ymmärtää ja alitajuntaan alkaa ohjelmoitua rutiineja. Kun kenttä on klaarattu, uudet objektit latautuvat pallon yhä liikkuessa, joten peli vaatii jatkuvaa huomiota. Jaksoin kentät opittuanikin vääntää hetken, koska elämys kehittyi rentouttavan meditatiiviseksi.

Kosketusnäytön tuntuma jää selkeimmäksi ansioksi klassikoihin nähden. Terävä MS-DOS-estetiikka neljällä värillä saa ensimmäisellä Nokiallani pyörineen mustanruskean Matopelin näyttämään antiikilta. PolyNoidista ei kuitenkaan pitäisi puhua samana päivänäkään kuin Windows 3.11:n Shareware-CD:ltä löytämästäni Breakout-kloonista, jossa pelaajan tehtävä oli paljastaa vähitellen täyden 256 värin valokuvia (wink wink). PolyNoid palkitsee vain autistisilla "saavutuksilla", jättäen hyödyntämättä iPadin upeaa näyttöä, jolla musta on mustaa, karvainen karvaista ja kostea kosteaa.

Härnäävä ja haastava vanhan kansan peli tekisi terää hösöttäville kasuaalipelleille, jotka saavat kaiken valmiina. YouTube-tasoisen läpipeluuvideon katselu ei lohduttaisi, jos peli itsessään vilauttelisi jotakin hauskaa 2048x1536-resoluutiolla. Sille on nostettava hattua, että peli alkaa alusta lisäelämien huvettua. Nerokas, unohdettu mekaniikka tekisi huterammastakin hutusta viihdettä pakkomielteisille.

Mutta mikä onkaan se neljäs väri... Sinistä käytetään bonusesineiden yhteydessä. Siniset kehykset muuttavat pallon ominaisuuksia hetkeksi, tai aktivoivat esimerkiksi flipperimäisen multipalloilun. Koin bonukset haitallisiksi, koska ne sotkivat vaistoni, mutta paniikki itsessään oli aina piristävää. Osa bonuksista johtaa automaattisesti niin koviin kombopisteisiin, että pistekisana teos on tasoa lottoarvonta.

PolyNoid on saapunut tänään App Storeen. Etukäteistestissä oli ilmainen 30 kentän versio, eli totta tosiaan ruma mukaelma lapsena mättämistäni Shareware-peleistä. Maksavan asiakkaan ei käsittääkseni tarvitse aloittaa aina alusta, joten satakin kenttää saattaa kulua loppuun hetkessä, ellei asenne ole oikea. Tähtiarvosanaa en teokselle anna, koska kokeilu ei mitään maksa, enkä omaa kunnollista tuntumaa siitä, miten täynnä maailma tällaisia on.