Vuoden 1886 harmaalla taivaalla matkaa suuri ilma-alus. Pilvien raosta voi nautiskella lontoolaisista maisemista, mutta neljän hengen poppoolla on tärkeämpääkin tehtävää: He ovat ihmiskunnan ainoita suojelijoita, ritarien eliittijoukkoa, jota kutsutaan myös nimellä The Order. Köysien avulla he siirtyvät ilmalaivan sisälmyksiin, jossa hiivitään, tiirikoidaan ja räiskitään. The Order 1886:n ennakkodemo kuulostaa lyhyesti esitettynä hyvin perinteiseltä toimintapeliltä, mutta käytännössä se ei aivan sitä ole.


The Order 1886 on Ready at Dawnin pitkään kehittämä yksinoikeuspeli Sonyn Playstation 4 -pelikonsolille. Peli esiteltiin vuoden 2013 E3-messuilla, minkä jälkeen tiedonjyväsiä tulevasta on ripoteltu pikkuhiljaa. Itse en peliä juurikaan ole noteerannut, mutta viimeistään nyt se on noussut odotetuimpien pelien listalla varsin korkealle.

Viime vuosina pelit ovat lähestyneet tyyliltään paljolti elokuvia ja jotakuinkin kaikista uusista suurpeleistä löytyy pelikohtauksia, joissa varsinainen pelaaminen katkaistaan ennaltaohjatulla huikean näyttävällä välivideolla. Samalla tarina on nostettu selvästi aiempaa tärkeämpään rooliin. Tämä tarkoittaa jo käytännössä sitä, että jos juoni ei toimi, niin sitten ei kokonaisuuskaan vetoa halutulla tavalla. Omiin lempipeleihini lukeutuvat elokuvamaiset Heavy Rain ja Beyond: Two Souls, joten kuulunen tämänkin pelin kohderyhmään.




Silmiinpistävin ero Orderissa muihin toimintagenren peleihin on kuvasuhde, joka on elokuvaihmisille tuttu 2.40:1. Käytännössä tämä tarkoittaa mustia palkkeja ruudun ylä- sekä alareunassa. Resoluutio on myös oudon tuntuinen 1920 x 800. Elokuvamainen kuvasuhde ärsyttänee monia, mutta viimeistään se todistaa, että kyseessä ei ole pelkästään peli. Ratkaisu luo elokuvamaista tunnelmaa ja samalla säästää konsolin tehoja hienommille efekteille pienemmän tarkkuuden avulla.

Pelin grafiikka on silmiinpistävän hienoa. Maisemat ja ilmalaivan sisätilat on toteutettu yksityiskohtaisesti, eivätkä sahalaidat kummittele missään. Samalla on onnistuttu luomaan uskottavan näköinen 1800-luvun ympäristö. Liikuttaessa ilmalaivassa ei kenellekään tule varmasti yllätyksenä, että sen tilukset ovat putkimaiset. Vielä jäikin kysymysmerkiksi, kuinka putkimainen pelin täysversio tulee olemaan. Leffamaisuutensa vuoksi pelissä ei mitä todennäköisimmin tulla näkemään laajoja vapaasti koluttavia alueita, mutta toivottavasti edes juonenkäänteisiin pääsisimme vaikuttamaan.


Hahmojen kasvonmallinnus on myös tarkkaa ja naaman elkeet näyttävät luonnollisilta ja oikea-aikaisilta. Pelkästään kasvoihin on saatu tuotettua hirveä määrä yksityiskohtia. Pelihahmojen ääninäyttelijät saavat lyhyen testin perusteella kiitettävän paperit. Myös pelin äänimaailma on toteutettu mahtavasti yksittäisiä raksahduksia myöten. Taustamusiikki on mahtipontista ja sopivan tuntuista pelin yleiseen teemaan.



Ulkokuorella kaikki siis menee kuin leffoissa, mutta entä itse peli? Se ei ole ihan niin hyvissä kantimissa kuin visuaalinen anti. Hahmoa liikutetaan kolmannesta persoonasta ja liikkuminen on suhteellisen notkeaa. Ensimmäiset ongelmat tulevat vastaan suojaan mentäessä ja sieltä pois tultaessa. Välillä homma toimi, kuten toivoa sopisi, mutta tiukassa paikassa ei meinannut löytyä oikeaa nappulaa vapauttamaan pelaaja seinämän tarjoamasta suojasta.


Ensimmäiset lähikontaktit vastapuolen kanssa tehdään hiljaa takaapäin. Jotta yllätys onnistuisi ja vihollinen menettäisi henkensä, on oltava tarkkana. Päästäessä iskuetäisyydelle ruutuun ilmaantuu mittari, joka kertoo milloin isku, käytännössä kolmion painallus, olisi tehtävä. Jos peukalo ei tee oikea-aikaista liikettä, viedään pelaajalta henki ja paluu edelliseen checkpointiin on tosi asia. Kuolinanimaatiot ovat hienoja, mutta demossa niitä ei ollut kovinkaan montaa erilaista, joten ne tulivat nopeasti tutuksi.

Laivan ohjaamolle päästessä esitellään näyttävä kohtaus, jossa pelaaja yllättää vihollisen ja onnistuessaan toimittaa tämän joukot tuonpuoleiseen. Käytännössä homma hoidetaan oikea-aikaisilla ruudulla esitellyillä napinpainalluksilla, eli quick time eventin muodossa. Itse mielelläni näitä kohtauksia näpyttelen, mutta läheskään kaikki eivät tule varmasti innostumaan. Eivätkä varmasti siitäkään, että välinäytökset pomppaavat vähän väliä ruutuun.




Demon 20 minuutin pelaamisen jälkeen päästään tarttumaan vihdoin kättä pidempiin, eli tuliaseisiin. Onneksi näillä räimiminen on toteutettu perinteisesti ilman QTE-kikkailua ja peli alkoi vihdoin tuntua peliltä. Ammuskelu toimii tyydyttävästi, mutta tietynlainen kevyt ote siitäkin paistaa. Pelaaminen ei vaan tunnu vieläkään niin tosissaan otettavalta, kuin muissa saman tyyppisissä peleissä. Leffamaisuus painaa siis tässäkin. Erilaisia tussareita oli useampia pienemmistä pistooleista aina tarkkuuskivääreihin.

Testiversion läpipeluu kesti ensimmäisellä yrittämällä kolmisen varttia. Tässä ajassa sai hyvän peruskäsityksen siitä, kuinka The Order 1886 kuvaa omaa näkemystään vaihtoehtoisesta historiasta. Toisaalta demo oli kuitenkin sen verran lyhyt, että on mahdotonta ennakoida, onko tuleva peli hyvä vai vähemmän hyvä. Elokuvamainen se ainakin on, mutta lopullisessa versiossa vasta näemme jaksaako idea koko pelin lävitse. Kokonaisuutena ennakkoversio vaikutti hyvin viimeistellyltä, joten toivottavasti ei ole tarvetta pelätä, että peli tuotaisiin markkinoille keskeneräisenä raakileena.

Genre: Toimintapelit
Arvosteluversio: Playstation 4
Pelaajamäärä: 1
Kehittäjä: Ready at Dawn
Julkaisija: Sony Computer Entertainment
Kotisivu