Totta puhuen sana “lastenpeli” on itselleni aikamoinen paradoksi. Ollessani itse vaahtosammuttimen kokoinen, kaikki pelit olivat lastenpelejä – koska olin lapsi, ja pelasin niitä. Toki kehitys on myös hyvästä: vaikka itse kasvoin alakouluikäiseksi Nintendon painajaistasoloikkien ja Leisure Suit Larryjen syvässä harmoniassa, löytyy nuoremmille pelaajille myös täsmätehtailtuja pelejä. SCEE:n julkaisemat Muppets Movie Adventures sekä Invizimals: The Alliance ovat molemmat nopeita ja värikkäitä, ja mielisivät kovasti ala-astelaisten taskukonsoleihin. Mutta mitä lastenpeli tässä tapauksessa oikeasti edes tarkoittaa?




Muppets Movie Adventures on pesunkestävä lisenssiloikka, jossa muppettihahmot on lätkitty teemoittain vaihtelevien “elokuvien” sekaan keräilemään rojua. Invizimals: The Alliance puolestaan on jatkoa saman tuoteperheen hirviöpeleille, jossa PS Vitan ominaisuudet on valjastettu “lisätyn todellisuuden” eli interaktiivisen kameran avulla käytäväksi seikkailuksi. Pääasiallinen kohdeyleisö saattaa siis olla sama, mutta kyseessä on kaksi hyvin erilaista lasten- ja nuortenpeliä.


Vaikka Invizimalsia on laiskaksi pokemon-klooniksikin parjattu, on The Alliance näistä kahdesta selvästi kunnianhimoisempi. 90-luvun BBC-nuortenohjelmista revityt videopätkät ryydittävät jokseenkin persoonattomia areenataisteluita, joiden ohessa kameran avulla osa toiminnasta kylvetään tosielämän maisemiin. Ympyrää pyöriminen käsikonsolin kanssa on yksi raivostuttavimpia asioita mitä tiedän, mutta toiminnallisuus vedonnee toki kohderyhmään. Harmi vain, ettei Invizimalsia ole selvästikään pohjolan perukoille luotu: jo kello viiden jälkeen illalla tavallisessa huonevalaistuksessa sai taistella aikansa, ennen kuin kamera rekisteröi ruudulla ylipäätään näkyvän liikettä.




Invizimalsin adrenaliinipläjäyksen jälkeen Muppets Movie Adventures on huojentava paluu perinteisempään toimintaan. Tai varmasti olisi, ellei peli pian herättäisi kaikuja lähes kaksikymmentä vuotta vanhempiin tasoloikkiin: ei nyt hemmetin tommiläntinen, elämme herran vuotta 2014 ja NES-aikaiset hitboxit ja ja fysiikanmallinnus vallitsevat yhä joukossamme. Puolivillainen toteutus ei ehkä ole luokattomin näkemäni, mutta vetää silti aika sanattomaksi spawnaamalla pelaajan suoraan vihollisen viereen – vain muiluttaakseen tämän saman tien takaapäin. Vaikka armottomat kujanjuoksut ovat tulleet lapsuudessa itse kullekin tutuksi, jokaista äkkikuolemaa seuraava ohjaajan pällistelykommentti olisi varmasti saanut oman alakouluikäisen itseni viskaamaan käsikonsolilla vesilintua.


Kaikesta negailusta huolimatta uskon silti, että sekä Muppetsille ja Invizimalsille löytyy ottajansa. Alun muistelot huomioiden on varmaa, että “lastenpeli” on käsitteenä yhtä hankalasti arvioitava kuin modernit lastenohjelmat, jotka helposti tuntuvat teennäiseltä rahastukselta Niiden Hyvien Aikojen Disney-piirrettyihin verrattuna. Aika kultaa aina muistot, enkä käsi Alexander Stubbin elämäkerralla voi vannoa esimerkiksi Muppetsin olevan yhtään sen kertakäyttöisempi peli kuin NES-eran lisenssiloikat. Kokonaista konsolia nyt vaan on aika lailla vaikeampi singota esiteini-ikäisen raivolla ikkunasta.

Lyhyesti: Kahdenkymmenen vuoden päästä kukaan tuskin muistelee niin Muppets Movie Magicia kuin Invizimalsia, mutta tuskinpa näin on dynaamisten lastenpelien kohdalla tarkoitettukaan.

Plussat:

• helppo omaksua
  
• nopeatempoisuudesta plussaa
  
• interaktiivisuus ja keräilymeininki
  

Miinukset:

• laiskuusvirheet toteutuksessa
  
• persoonattomuudelta vaikea välttyä
  
• vaivaantuneisuuden kevyt katku
  

Kehittäjä: Virtual Toys
Julkaisija: SCEE
PS Vita
Ikäraja: 7
Julkaistu 5. marraskuuta 2014
Kotisivu: fi.playstation.com/muppetsmovie/


Kehittäjä: Novarama Technology
Julkaisija: SCEE
PS Vita
Ikäraja: 7
Julkaistu 30. lokakuuta 2014
Kotisivu: invizimals.eu.playstation.com