Indie-pelien ja Kickstarterin aikakautena monet historian haaviin tarttuneet peligenret ovat saaneet uutta tuulta alleen. Randal’s Monday on Nexus Game Studiosin beta-vaiheeseen päässyt naksuttelupeli, joka on suunniteltu vanhanajan seikkailujen, kuten Escape From Monkey Islandin hengessä.




Randalin tarina kehkeytyy alati toistuvan päivän ympärille: kirotun sormuksen noukkiminen aloittaa päähenkilön darraisen maanantain yhä uudelleen ja uudelleen, kunnes asioihin saadaan tarpeeksi muutoksia. Jokainen maanantai eroaa Randalin edistymisen vuoksi kevyesti edellisestä, joten tietä aika-avaruus -loopin korjaamiseen ei sentään tarvitse aina aloittaa alusta. Tiistain saavuttamista helpottaa myös päivästä toiseen mukana kulkeutuvat tavarat. Beta-vaiheessa olevasta pelistä julkaistu pressiversio sisältää lyhyen epilogin lisäksi kolme päivää, lopullinen mysteerin ratkaiseminen tulee viemään Randalilta viikon.

Jos tarina tuntuu tutulta, se myös on sitä. Randal’s Monday ammentaa itsensä koko popkulttuurin geenipoolista, rakentaen hahmonsa, tapahtumansa sekä juonenkulkunsa erilaisten elokuva- ja peliviittausten, tuttujen teemojen sekä muiden kliseiden ympärille. Miltei jokainen dialogipätkä sisältää epäsuoran tai naamalle lämäytetyn viittauksen, asuntojen seinät taas on täytetty elokuvajulisteilla kirjahyllyjen notkuessa Tetris-kirjatukia ja Portal-kuutioita. Vaikka referenssit ovat lähinnä täytettä maailmaan, niistä ei aina jää erityisen kekseliästä makua suuhun. Ajoittain vastaan tulee hienovaraisempia tapauksia, kuten pelaajan astuessa Threepwood Metro Stationille, mutta usein vitsi jämähtää juuri viittauksen asteelle, eikä etene siitä mihinkään. Lopulta Blade Runner-julisteella tai Game of Thrones -jääkaappimagneetilla ei ole muuta virkaa kuin kalastaa irtopisteitä ihmisiltä, jotka tunnistavat tutun symbolin tai logon. Viittaus ei ole ikinä vitsi itsessään, mikä pelintekijöiltä tuntuu unohtuneen.


Lisää masennusta aiheuttaa Randalin hahmo, joka ei onnistu nousemaan kleptomaanisen kusipään roolinsa yläpuolelle ansaitakseen pelaajalta sympatiapisteitä. Ystävältään ja työpaikaltaan varastava, sekä vuokraisäntäänsä jatkuvasti huijaava egoisti kaipaisi pahasti samaistuttavampia piirteitä, mutta jokaisen empatiaa herättävän hetken pilaa jokin nulikkamainen irvailu. Dialogin taso itsessään on äärimmäisen vaihtelevaa, on lähinnä tuurikauppaa, tuleeko vastaan hymähdyksen ansaitseva laini vai korvaverenvuotoa aiheuttava sanaoksennus.



Vanhoille elokuville ja peleille vinkkailu ei ole ainoa asia, missä Randal’s Monday suuntaa periskooppinsa vuosikymmenten taakse. Pelimekaniikat myötäilevät pitkälti 90-luvulla suosittuja puzzleseikkailuja, joten Monkey Islandin ja Grim Fandangon parissa aikaa viettäneet naavaparrat ovat pelatessa kuin kotonaan. Huoneistot sekä kadut kammataan tarkasti pikselien perässä, mielenkiintoa kohottaneet asiat tutkaillaan ja käyttökelpoiset esineet noukitaan inventaariota täyttämään. Ihmisille jutteleminen on ajoittain mahdollista, mutta monivalintaan perustuva dialogi tuntuu lähinnä päälleliimatulta. Vaihtoehdoilla ei ole oikeastaan eroa, pelaajalle annetaan lähinnä valta päättää millaisen nokkeluuden Randal päästää suustaan. Hommaa ei voi tyriäkään, joten pahimmatkin puusilmät osaavat lopulta noukkia sen yksittäisen vaihtoehdon, joka edistää keskustelun seuraaviin valintoihin.


Pattitilanteen sattuessa pahinta pikselinmetsästystä helpottaa työkalu, joka näyttää tutkittavat esineet pienellä symbolilla. Beta-vaiheessa työkalu ei kuitenkaan toiminut aina täydellisesti, vaan läpikäytyjä alueita piti sahata useaan kertaan puuttuvan esineen perässä. Esineitä ja niihin kuuluvia puzzleja vaivaa myös paha sattumanvaraisuus. Randal noukkii näennäisesti täysin tarpeettomia esineitä, kuten biljardipalloja tai henkareita mukaansa, vaikka niiden käyttäminen, tai edes tarkoitus selviäisi vasta tunnin pelaamisen jälkeen. Pahamaineisten kissankarvaviiksien tasolle ongelmanratkaisussa harvoin päädytään, mutta loogisuus on silti Randalin pääkopassa harvinainen luonnonvara.

Sattumanvaraisten esineiden myötä myös käyttötarkoitus jää usein epäselväksi, joka johtaa ongelmatilanteen kohdalla väsyttävään ja turhauttavaan “kokeile kaikkea kaikkeen” -pelaamiseen. Maailmassa tavaroita voi sekä katsoa että noukkia, joten jokainen pikseli pitää naksutella aluksi useampaan kertaan. Tämän jälkeen alkaa inventaariosahaaminen, minkä aikana jokaisella inventaariosta löytyvällä tavaralla yritetään vaikuttaa maailmaan. Inventaariota pitää muutenkin venkslata auki satoja kertoja, sillä noukittu kama ei ole välttämättä käyttökelpoinen itsessään, vaan se täytyy vaihtoehtoisesti tutkia tai yhdistää toiseen, että pelaajalla on vihdoin oikea vastaus ongelmaan. Puzzlesta riippuen onnistuminen saattaa vaatia tuntienkin jankkausta, eikä digitaalisena aikakautena oloa voi helpottaa edes viskaamalla pelikoteloa vesilintua päin.




Randal’s Monday onnistuu sinällään yrityksessään olla humoristinen pastissi 80-90 -lukujen seikkailupeleistä ja popkulttuurista. Tarina, mekaniikat ja vitsit ammentavat kaikki itsensä samasta aikakaudesta, joten nostalgian perään haikaileville Randalin tarina on varmasti miellyttävä kokemus. Henkilökohtaisesti jäin kuitenkin kaipaamaan jotakin uutta, edes pienissä hippusissa tarjoiltuna. Vaikka vanhojen muistelu ja vinkkailu on ajoittain mukavaa, olisi ansiokasta myös sisäistää silloisten pelien ongelmat, erityisesti mekaniikkojen osalta. Edestakaisin sahailu, epäloogisuudet ja käyttöliittymähelvetit eivät ole kaipaamiani asioita, kun katselen tomuisia PC-koteloita hyllyssäni.

Lyhyesti: Vanhoja seikkailupelejä nostalgisoivat löytävät Randalin tarinasta paljon tuttuja juttuja popkulttuuriviittausten ohella.

Genre: Puzzle, seikkailu
Arvosteluversio: PC / Beta
Pelaajamäärä: 1
Kehittäjä: Nexus Game Studios
Julkaisija: Daedalic Entertainment
Kotisivu: www.randalsmonday.com