Moninpelattava strategia- ja kaupankäyntipeli kuulostaa noin ideana melko tuoreelta. Siksi onkin hieman yllättävää, että genren perusteos on jo yli 30-vuotias. Istuttuani jälleen yhden lauantai-illan asuttamassa tuntematonta planeettaa kaikennäköisten muiden mölliäisten kanssa ajattelin kertoa teille tästä Electronic Artsin hienosti aikaa kestäneestä ja hassusta tuotoksesta. Aloitetaan fiilistely sen hienosta teemamusiikista (NTSC-versiona, joka soi hieman nopeammin kuin PAL-painos).



Alunperin Atarin 8-bittisille tietokoneille (kuten 400, 800, 800 XL jne.) julkaistu M.U.L.E. kertoo tarinan neljästä outoja rotuja edustavasta uudisasukkaasta, jotka pudotetaan asuttamattomalle planeetta Iratalle (Atari takaperin, kuten nokkelimmat jo huomasivatkin). Heidän tehtävänsä on laittaa uusi maailma tuottamaan ruokaa, energiaa, malmia ja jalokiviä. Täyden pituuden pelissä tarkoitus on selvitä hengissä vuosi ja tuottaa kilpakumppaneita enemmän voittoa.

Oikeastaan kaikki pelissä saavutetaan käyttämällä M.U.L.E.(Multiple Use Labor Element) -nimisiä eräänlaisia robotteja, jotka voi varustella erilaisiin tuotantotarkoituksiin. Jokaisen pelikuukauden alussa jaetaan tontteja nopeimmille pelaajille, ja niiden olosuhteiden perusteella pitää sitten päätellä, millainen tuotanto sopii parhaiten. Vuoristosta saa malmia, joen ympäristöstä ruokaa ja aavikko taas tuottaa energiaa. Hankalimmin hankittava on crystite, jonkinlainen jalomineraali, jota ei näy suoraan kartalta. Sen pitoisuus pitää ensin tutkia hakemalla maanäyte ja toimittamalla se siirtokunnan keskukseen.



Pelaajat, joita on siis aina neljä, tekevät vuoronsa yksi kerrallaan. Jos ihmispelaajia on vähemmän kuin neljä, loppuja uudisasukkaita pelaa tietokone itse. Vuoroon on käytettävissä rajallinen määrä aikaa, ja tilannetta pahentaa entisestään, mikäli ruoka on päässyt vähiin. Käytännössä kannattaa miettiä jo huolellisesti etukäteen, mitä tarkalleen aikoo omalla vuorollaan tehdä. Uuden M.U.L.E.:n ostaminen, varustaminen ja kuljettaminen pelipaikalle vie jo kohtalaisen osan pelivuorosta, puhumattakaan sitten maanäytteiden analysoinnista. Vuoro kannattaa aina lopettaa pubiin, sillä toisin kuin tosielämässä, M.U.L.E.:n uhkapeleistä voittaa aina.

Kaikkien pelaajien tehtyä vuoronsa siirrytään tuotantojaksoon. Sitä ennen kuitenkin tulee yleensä jokin satunnainen tapahtuma, kuten maanjäristys, tuhohyönteisten isku tai meteoriitti. Se vaikuttaa tuotannon määrään ja on omiaan tasoittamaan peliä.



Pelin todellinen suola on sen kaupankäynti. Jokaisen kuukauden lopuksi käydään sarja huutokauppoja, joissa on tarkoitus myydä kaikki oma ylituotanto mahdollisimman hyvään hintaan ja ostaa puuttuvia tuotteita tilalle. Ruoan lisäksi tärkeä hyödyke on energia, sillä ilman sitä eivät M.U.L.E.:t kauan toimi.

Myös siirtokunnan keskus on mukana huutokaupoissa: se ostaa halvalla ja myy tuplahintaan. Todellinen tilipäivä koittaa kuitenkin siinä vaiheessa, kun varasto tuhoutuu tulipalossa – ja näin muuten käy miltei joka pelissä. Tällöin nimittäin varaston ostohinta pompsahtaa moninkertaiseksi ja lisäksi varaston varassa omaa ruoka- ja energiahuoltoansa pyörittäneet pelaajat ovat hätää kärsimässä. Tästä alkaakin yleensä mieletön hilloaminen, jossa runsaasti ruokaa ja energiaa tuottavat pelaajat pyrkivät myymään niitä mahdollisimman vähän - huomioiden tietenkin sen, että osa tuotannosta pilaantuu, jos varasto kasvaa ylisuureksi.

Koska kaikki pelaajat osallistuvat huutokauppoihin yhtä aikaa, niistä tulee parhaimmillaan melkoista taktikointia. Koska vanhoissa koneissa on vain kaksi peliohjainporttia, joutuu kaksi pelaajaa käyttämään näppäimistöä huutokauppojen ja maanvaltausten aikana. Tämä ei haittaa suuremmin, sillä pelivuorot tehdään joka tapauksessa ilotikulla.

Jos tämä selitys ei vielä avannut pelimekaniikkaa riittävästi, alta löytyy C64-version kokonainen läpipeluu.





Arvostelumenestyksestä huolimatta M.U.L.E. ei ollut aikanaan mikään valtava hitti, mutta myi kuitenkin joitakin kymmeniä tuhansia. Sen todellinen arvo tajuttiin vasta myöhemmin (ja mm. Spore sisältääkin sen teemamusiikin kunnianosoituksena). Peli käännettiin aikanaan Atarilta Commodore 64:lle ja IBM PCjr:lle sekä myöhemmin muun muassa Nintendolle. C64-versio on kuitenkin varmasti monelle tutuin ja myös pelatuin. Siitä on myös julkaistu harrastajien virittelemä versio, joka tukee kuusnepan peliohjainlaajennusta. Sen ansiosta neljäkin pelaajaa voi käyttää joystickeja yhtä aikaa.

M.U.L.E.:sta on tullut eräs kaveriporukan illanviettojen vakio-ohjelmista. Se on passelin pituinen ja juuri sopivan monimutkainen peli, että siihen jaksaa palata. Ensikertalainenkin oppii säännöt nopeasti ja viimeistään toisessa matsissaan hänkin pääsee jo mukaan hyödykkeillä keinotteluihin ja kieroiluihin. Satunnaiset tapahtumat tasaavat peliä niin, ettei mikään strategia tuo varmaa voittoa.

Kuten tapana on ollut, kaikki hiemankin lupaavat vanhat peli-ideat kaivetaan haudastaan ja versioidaan uusiksi ainakin mobiililaitteille. M.U.L.E. Returns ilmaantui iOS:lle loppuvuodesta 2013 ja on tulossa Androidille tämän vuoden lopussa – eli aika pian. Kuten alla olevasta trailerista käy ilmi, se on erittäin uskollinen alkuperäiselle pelimekaniikalle. Jos peli kiinnostaa eikä retrorautaa löydy nurkista tai emulointi ei kiehdo, voi sen avulla ainakin kokeilla, maistuuko uudisasuttaminen. Grafiikan päivityksestä voi olla montaa mieltä – itse en tikku-ukoista hevillä luovu.