Kun retropelihammasta alkaa kolottaa, tulee usein esille valintatilanne: toisaalta olisi hienoa kaivaa esiin se aito asia, jolla pelit näyttävät juuri oikealta ja ajastukset toimivat varmasti oikein. Toisaalta taas modernilla koneella ja emulaattorilla pelaaminen on helppoa ja vaivatonta. Pelit voi säilöä tietokoneen kiintolevylle, josta ne latautuvat hetkessä, eikä vanhoja levykkeitä tai ROM-moduuleita tarvitse kiusata. Tämä kuitenkin tekee usein mahdottomaksi alkuperäisten ohjaimien käytön, emulaatio on harvoin täydellinen, eikä TFT-näytön ylitarkka kuva useinkaan helli silmiä verrattuna CRT-ruudun kotoisaan loimotukseen.

Tätä tilannetta helpottamaan on onneksi kehitetty uudenlainen ratkaisu: erilaiset kortinlukijat, joiden avulla voi käyttää nykyaikaista tallennusvälinettä suoraan vanhan raudan kanssa. Tätä helpottaa merkittävästi se, että tallennuskapasiteetti on kasvanut hurjaa vauhtia: esimerkiksi kaikki Commodore 64:n pelit mahtuvat helposti digikamerasta pieneksi jääneelle neljän gigatavun kortille. Näin on mahdollista siirtää koko oma peli- ja ohjelmakokoelma muistikortille ja käyttää sitä suoraan vanhassa tietokoneessa tai konsolissa. Käyn tässä läpi muutamia, mutta en suinkaan kaikkia, näistä laitteista.



Commodore 64 on se kone, josta aina aloitetaan, kun tulee puhe vuosikertaraudasta. Tasavallan tietokoneeksi ristitty laite oli suosittu kaikkialla, mutta Suomessa se oli monelle ainoa vaihtoehto. Rakkaus nepaan on tuottanut markkinoille monenlaista lisävarustetta, joista pelaajalle paras on 1541 Ultimate. Laite matkii 1541-levyasemaa erittäin uskollisesti ja lukee tiedot joko microSD-kortilta tai USB-tikulta. Käsittelimme sen aiempaa versiota Listasunnuntaissa numero 72.

1541 Ultimate II

Sittemmin 1541U on saanut kunnollisen koteloinnin ja entistäkin paremman ohjelmiston. C64:lle on luonnollisesti saatavana paljon muitakin laajennuksia, joista osa on jopa parempia vakavaan harrastamiseen. Jos kuitenkin olet kiinnostunut etupäässä pelaamisesta ja demojen katselusta, Ultimate on helppo keino päästä eroon lerppupinosta ja tehdä koneesta helposti mukana kulkeva. Ultimatet valmistetaan tilausten perusteella erissä ja hintaa sille kertyy hieman toista sataa euroa. Lisätietoa: 1541ultimate.net.



Commodore Amiga 500 on laitteena ns. pullakahvihintaluokassa. Niitä myytiin aikanaan miljoonia kappaleita, eikä se ole vielä saavuttanut antiikin arvoa. Aktiiviset Amiga-harrastajat taas ovat useimmiten rakennelleet omat systeeminsä isompien ja helpommin laajennettavien mallien ympärille. Käypä hinta toimivasta koneesta on muutama kymppi.

Pikku-Amigan vitsauksena on etenkin levyasema. Toimiessaankin se on hitaahko, eivätkä yli 25-vuotiaat pelilevytkään enää ole niitä luotettavimpia. Apuun tulee Gotek USB Floppy Emulator -niminen laite, josta saa virittelemällä hienon massamuistin Amigalle. Sen avulla etenkin laajentamattoman ja kiintolevyttömän Amiga 500:n käyttöarvo nousee aivan eri sfääreihin.

Gotek Floppy Emulator

Gotek on alkujaan tarkoitettu korvaamaan levyasemaa erilaisissa teollisuuslaitteissa ja soittimissa. Amigan levyasemana se ei suoraan toimi levyrakenteen eroavaisuuksien vuoksi. Laite on kuitenkin ohjelmoitavissa uudelleen, kun kytkee emolevylle pari piuhaa. Cortex-projektin sivuilta saa hakea ilmaiseksi uuden laiteohjelmiston, jolla Gotek muuttuu Amigan levyaseman korvikkeeksi. Tämän jälkeen siihen kytketään USB:llä muistitikku tai kiintolevy, johon kopioidaan erityinen käynnistysohjelma ja halutut pelit ADF-näköistiedostoina. Helpon valikon kautta määritetään suoraan Amigassa, mitä levykkeitä halutaan käyttää, ja ei kun menoksi. Levykettä voi vaihtaa kyljessä olevista napeista.

Gotek ja ohjelmointiin tarvittavat tykötarpeet maksavat eBaysta ostettuina yhteensä noin 25 euroa. Jos oma harrastuneisuus ei riitä ohjelmointiin, emulaattoreita löytyy myös valmiiksi muiden valmiiksi ohjelmoimina, mutta tällöin hintakin on korkeampi. Olen itse näitä ohjelmoinut pari, eikä homma tosiaan ole mitenkään vaikea.



Jos Commodoren sijaan sydämesi valittu oli 1980-luvulla Atari tai vaikkapa Amstrad, et suinkaan jää osattomaksi kortti-ilottelusta. HxC on Gotekia kehittyneempi (ja siten myös kalliimpi) levyasemaemulaattori, joka lukee tietoja SD-kortilta. Se osaa matkia Amigan lisäksi myös mm. Atari ST:n, Amstrad CPC:n, Oricin, Sinclair Spectrumin ja monen muun retrokoneen levyasemaa.

HxC:n halvin Slim-versio

HxC:iden hinnat alkavat 60 eurosta, ja niitä saa sekä tietokoneen kotelon sisään sopivina että ulkoisina malleina. Kalliimmissa malleissa on näyttö ja ohjauspainikkeet. Jos käytät useampaa retrokonetta, on tämä kannattavin ostos.

Lisätietoja: Lotharek



Siinä missä levykkeitä tai CD:itä saa vielä jotenkin kuljetettua mukanaan kymmeniäkin, ROM-moduuleita käyttävän konsolin kanssa muovipulikkakasa kasvaa nopeasti hillittömäksi. Everdrive ratkaisee tämän ongelman vanhemman pään konsoleilta.

Kun Everdrive liitetään koneeseen ja virrat kytketään, se lataa ensin SD-kortilta oman laiteohjelmistonsa. Sen jälkeen pelaaja voi valita haluamansa ROM-tiedoston, jonka Everdrive kirjoittaa flash-muistiinsa ja käynnistää sitten. Tämän jälkeen moduuli näkyy koneelle kuin mikä tahansa peli. Osa malleista tukee jopa save stateja, eli pelin voi tallentaa missä tahansa kohdassa.

Everdrive MD

Everdrivejä on saatavana mm. Sega Megadrivelle, Nintendon konsoleille aina N64:ään asti sekä muutamille muille. Hinnat alkavat noin viidestä kympistä. Pohjoismaiden jälleenmyyjä on Retrospelboxar, joka tosin vain välittää tilaukset valmistajalle, joten tuotetta saa odotella noin 1–1,5 kuukautta. Hyvänä puolena kuitenkin tilaus tulee EU-maasta toiseen edullisilla postikuluilla ja ilman tullimuodollisuuksia. Jos et löydä ruotsalaisilta haluamaasi mallia, katso muut jälleenmyyjät osoitteesta Krikzz.com.



Tässä oli vain pieni pintaraapaisu kaikesta siitä, mitä retrokoneiden lisälaitemarkkinoilla tapahtuu. On hyvin todennäköistä, että juuri sille lapsuutesi suosikkilaitteelle on jo saatavana – tai ainakin tekeillä – jokin elämää suuresti helpottava lisävaruste. Jopa Dreamcastille on huhujen mukaan pian valmistumassa GD-aseman korvaava kortinlukija.

Erilaisia kortinlukijoita. Ylävasemmalta Atari XL/XE:n Sio2SD, VIC-20:n Final Expansion, Atari ST:n UltraSatan ja Sinclair Spectrumin DivIDE

Kuvasta jäi pois ainakin Colecovisionin AtariMax Ultimate SD, koska säätöpöytä piti tyhjentää remontin takia ja Coleco hautautui pahvilaatikon pohjalle. Kyseessä on hieman Everdriven tyylinen laite. AtariMax on tehnyt vastaavan myös Atari 5200 -konsolille, ja muidenkin ikiwanhojen laitteiden SD-lukijoita löytää pienellä etsinnällä. Monia niistä tosin valmistetaan vain piensarjoina tilausten perusteella, joten kiinnostuksestaan kannattaa ilmoitella ajoissa.

Markku Reunasen blogista löytyy seikkaperäinen listaus vanhojen tietokoneiden ja nyky-PC:n välisestä tiedonsiirrosta.