Toissapäivänä se sitten tapahtui: Xbox One on nyt virallisesti myynnissä Suomessa. Ilman Microsoftin rummutusta rekkakiertueineen ja ilmaiskonsertteineen se olisikin saattanut mennä monelta ohi, sillä halukkaille Yxboxia on myyty jo kohta vuoden päivät harmaatuontiversiona ja suurin osa sen julkaisupeleistä ehdittiin jo käsitellä suomenkielisissäkin medioissa (kuten meillä). Nyt on kuitenkin tarjolla suomenkielinen käyttöliittymä, eikä osoitettaan tarvitse enää valehdella ulkomaille, että saa ostettua tavaraa digitaalisena latauksena. Koneen hintakin vähän halpeni matkalla. Näin omalla otoksella aika moni kovan luokan Xbox-fani kuitenkin ehti jo ostaa koneensa aiemmin. Itse lasken lähinnä nippelihulluuden piikkiin sen, että hankin oman laitteeni jo viime tammikuussa.

Viivästystä perusteltiin monenlaisella: palveluiden toimimisella, yhteensovittamisella suomalaiseen kodintekniikkaan (alkaen PAL-televisioista) sun muulla. Kuulemma myös koneiden riittävyys haluttiin varmistaa. Ainakin osittain nämä ovat varmasti aivan oikeita pointteja: Xbox One ei ole missään vaiheessa loppunut kaupoista kesken. Oikea pointti on kuitenkin myös se, että MS antoi viime joulun ja koko alkuvuoden Sonylle kuin lahjaksi. Maassa (ja mantereella), jossa Pleikkari on muutenkin se olohuoneen ykkösnyrkki, tämä oli aika rohkeaa politiikkaa. Jonoja ei perjantaina kaupoissa juuri näkynyt.



Julkaisutilaisuudessa kuulimme taas kerran sen, mitä on tässä matkan varrella kuultu useamminkin: Xbox One on nyt vihdoinkin se olohuoneen kunkkulaatikko, joka ymppää erinomaisten pelien kylkeen myös kaiken muun viihteen. Lehdistölle esiteltiinkin digiboksilta syötettyä äärimmäisen heikkolaatuista ja pätkivää kuvaa, jonka pystyi Nappaa-toiminnolla asettamaan pelikuvan viereen. Jatkossa voit siis pelata GTA:ta samalla kun puolisko katsoo telkkarin kulmasta Muodin huipulle! Kuva kuvassa -toimintohan on ollut paremman pään televisioissa vasta noin 20 vuotta.

Kuvan heikkolaatuisuus ei todennäköisesti ollut Xbox Onen vika, vaan johtui digiboksista. Täydellisissä olosuhteissa järjestelmä varmasti toimii, ainakin paremmin. Valitettavasti vain täydellisetkään olosuhteet eivät onnistuisi muuttamaan mielipidettäni siitä, että koko televisio-ominaisuus, ja sitä myöten iso osa Xbox Onen strategiaa, on pelkkä torso.

Lähestymistapa toimisi, jos Xbox One sisältäisi itsessään tallentavan HD-digiboksin ja vaikkapa teratavun kiintolevyn. Sinne sopisi pelien lisäksi riittävä määrä tallennettua ohjelmaa ja käyttö olisi aidosti saumatonta. Valitettavasti tätä ei ole käytännössä mahdollista toteuttaa, koska maailmalla on sen seitsemän erilaista television lähetysjärjestelmää, maksu-TV:tä sun muuta. Kaikkia mahdollisia vastaanottimia ei voi tunkea konsolin kuoriin hinnan karkaamatta älyttömäksi. Siksi on päätetty, että X1 pystyy vain ottamaan kuvaa sisään HDMI:stä. Ja juuri tässä ajetaan periaatteellisesti ojaan: konsoli ei korvaa mitään laitetta vaan se on yksi laatikko lisää. Ja vieläpä iso, paljon sähköä kuluttava sellainen.



En ole varmasti ainoa, jonka television alusta on täynnä kaikenlaisia aparaatteja. Kaukosäädinkasa on sitä luokkaa, että muiden kuin minun on lähes mahdotonta tietää, miten niitä kaikkia käytetään ja mikä pitää asettaa mihinkin asentoon, että hommat toimivat. Siksi saatan ymmärtää, että joku kaipaa pömpeliä, joka ohjaisi kerralla kaikkea. Xbox One pystyykin ohjaamaan koko joukkoa erilaisia laitteita oman IR Blaster -teknologiansa kautta.

Valitettavasti vain tässäkin ratkaistaan ongelmaa, joka on jo ratkaistu. Muun muassa Logitech valmistaa erittäin hyviä yleiskaukosäätimiä, jotka ohjaavat käytännössä mitä tahansa purkkeja. Logarin tietokanta tuntee kymmeniä tuhansia erilaisia malleja ja laajenee jatkuvasti. Kohtalaisen helpon web-käyttöliittymän kautta kapulan voi määrittää niin, että se kytkee laitteet päälle halutussa järjestyksessä, valitsee oikeat tulokanavat ja säätää sitten äänenvoimakkuudet, kanavat sun muut juuri siitä laitteesta, jonka käyttäjä haluaa. Sähkönkulutus on enimmän osan ajasta watin murto-osia. Tähän verrattuna tuntuu absurdilta, että Xbox One pöheltäisi päällä koko sen ajan, kun lapset katsovat tallennettua My Little Ponya.

Hieman edelliseen liittyen: olen pitänyt kohtalaisen hyvänä AV-laitteen helppokäyttöisyyden mittarina sitä, onnistuuko koko perheeni (vaimo ja kaksi lasta) tekemään sillä haluamansa toiminnot. Logitech Harmony läpäisee tämän kokeen kirkkaasti. Samaa ei voisi sanoa tilanteesta, jossa siirtäisimme kaiken television katselun Xbox Oneen. Sen mukana kun ei edes tule kunnollista kaukosäädintä, vaan homma pitää hoitaa peliohjaimella. Äänikomennot taas eivät vielä suomeksi onnistu, ja sallinette että epäilen, josko niitä koskaan saadaan todella sujuviksi millään kielellä. Microsoft kun on itsekin myöntänyt ohjauksen puutteet julkaisemalla erillisen Xbox One Media Remoten.



Negaamisestani huolimatta haluan ja toivon, että Xbox One menestyy. Pelikoneena. Sillä on hyviä pelikoneen ominaisuuksia: ohjain on edelleen mainio, Live on hyvä ja toimiva verkkopalvelu, ja vaikka tehoa nyt onkin hieman PS4:ää vähemmän, ero ei maailmaa kaada. Jos jotakuta vielä kiinnostaa heilua kameralle, uusi Kinect on siihen aivan erinomainen väline. Mikään ei siis estä tuottamasta X1:lle napakkaa pelivalikoimaa, josta onkin jo saatu pientä esimakua. Muun muassa Forza Horizon 2 löytyy ainakin omalta ostoslistalta jo julkaisubileissä kokeillun demon perusteella.

Mutta tämä kohkaaminen kaiken viihteen mullistamisesta voidaan lopettaa ihan luvan kanssa. Suoratoistopalvelut nyt vielä ymmärtää, mutta digiboksiin kytkettynä ”mediakeskuksena” X1 on kankea ratkaisu lähinnä kuvitteellisiin tarpeisiin. Se ei kertakaikkiaan osaa mitään sellaista, jonka vuoksi laitetta kannattaisi kytkeä virtoihin muun toistoketjun jatkoksi. Esitellyt ajastukset ja muistutukset kun onnistuvat yhtä hyvin suoraan digiboksin ohjelmaoppaasta, ja niin kauan kuin varsinainen tallennin- ja viritinrauta puuttuu, ei mikään määrä ohjelmistoa muuta tilannetta. Korostamalla tätä puolta markkinoinnissaan Microsoft hukkaa voimavarojaan täysin tarpeettomasti.