Kuten tunnettua, uusia kolikkopelejä ei ihan joka viikko ilmesty. Nekin pelihallit, jotka vielä toimivat, pyörivät etupäässä vanhojen klassikkopelien varassa. Siksi tänään onkin tarjolla harvinaista herkkua: pikafiilikset peräti kolmesta uutuuspelistä, joihin voi törmätä ruotsinlaivoilla ja huvipuistoissa.

Nämä testit suoritettiin Lisebergin huvipuistossa (jossa on kaikki kolme konetta) ja Viking Gabriellalla (vain Batman).



En oikein tiedä, miten suhtautuisin Raw Thrillsiin. Toisaalta olen iloinen siitä, että firma on pitänyt kolikkopelien hiipuvaa liekkiä yllä julkaisemalla tasaisesti jotakin uutta, mutta toisaalta ne tuotokset ovat vain harvoin olleet vaivan arvoisia. Monesti olenkin päätynyt toivomaan, että pelihallia ei olisi ”uudistettu” Raw Thrills -tuotannolla, vaan vanhat koneet olisi jätetty paikalleen. Batman on kuitenkin hyvä lisenssi ja pelistä on ollut paljon etukäteispöhinää internetissäkin, joten olihan tätä pakko ainakin kokeilla.



Kyseessä on siis Batman-universumiin sijoittuva autoammuskelupeli. Kuumottavin ominaisuus on, että pelaaja voi valita batmobiilinsa vapaasti kaikista eri lepakkosarjoissa tähän mennessä esiintyneistä: tarjolla on niin alkuperäisen TV-sarjan Lincoln Futura -mukaelma kuin uusimpien Batmanien ”Tumbler” ja kaikki tältä väliltä. Pelialue on laaja, Gotham Cityssä voi huristella haluamiaan reittejä kunhan suorittaa tehtävät ajoissa. Jos kabinetteja on kaksi, saa pystyyn kahden lepakkomiehen ajot.

Valitettavasti pelilogiikan nimissä autot käyttäytyvät erittäin samanlaisesti: kokeilin alkuperäistä batbiiliä ja Tim Burton -elokuvien puikulaa, eikä niissä tuntunut olevan oikein mitään ajettavuuseroa. Sama tauti vaivaa pelattavuutta muutenkin. Kokeilin kahta eri "juonta", mutta ainakin niiden ensimmäiset tehtävät olivat hyvin samanlaisia. Vain tuhottavat kohteet vaihtelivat.

Verrattuna keskimääräiseen Raw Thrills -julkaisuun Batman on laadukas peli. Valitettavasti tämä ei vielä tarkoita, että se olisi mikään kolikkopeliklassikko. Omaan makuuni batmobiilien ajettavuus oli liian kiikkerä, ja ne oli myös helppo saada kääntymään yhtäkkiä tulosuuntaan jarruttamalla. Tämä johti usein siihen, etten oikein tiennyt minne olin menossa. Tehtävät ovat kuitenkin armollisen helppoja, joten kolikolla sai pelata pitkään. Batman-fanit halunnevat kokeilla, muut varauksin.





Ennen muinoin kolikkopelejä mentiin pelaamaan, koska kotona joko ei ollut pelejä ollenkaan tai ne näyttivät alkukantaisilta verrattuna kolikkoautomaattien upeaan grafiikkaan. Koska nykykonsolit ja -tietokoneet pystyvät jo loihtimaan näytölle huippuluokan näkymiä, on kolikkopelien voitava tarjota jotain muuta, mitä ei noin vain kotona toteuteta. Pelaajan ympäröivää jättinäyttöä käyttävä lentopeli voisi olla sellaista.



Ulkonäöstään huolimatta Mach Storm ei ole lentosimulaattori vaan räiskintäpeli. Se on hyvin suoraviivaista toimintaa verrattuna jopa saman firman Ace Combat -pelisarjaan. Ensimmäisenä mieleen nouseekin Segan klassinen Afterburner. Tekninen toteutus kuitenkin toimii ja ympäröivä maailma jää nopeasti ulkopuolelle, sillä valtavan näytön ansiosta pelaajan koko horisontti täyttyy maisemista.

Syvyyttä pelissä on noin vesilätäkön verran, mutta toisaalta arcade-pelien keinovalikoimaan se on harvoin kuulunutkaan. Tarkoitus on vain ampua paremmin ja nopeammin ja pysyä pelin tahdissa. Jokaisen lentokoneista – tai arcadeista – kiinnostuneen kannattaakin sujauttaa pömpeliin ainakin yksi kolikko ja katsoa, pysyykö lounas sisällä jättinäytön äärellä istuessa. Ihan jo siksi, että saamme jatkossakin tällaisia holtittoman kokoisia huvituskaappeja.





Pikkupelistä ilmiöksi nousseet eläviä kuolleita vastaan taistelevat kukkaset ovat vihdoin päätyneet myös pelihallipeliksi. Tämäkin on toisaalta kuvaavaa nykyajasta, sillä ennen tilanne olisi kulkenut todennäköisesti toiseen suuntaan.



PvZ:TLS kuuluu ”ticket redemption” -peleihin, jotka palkitsevat pelaajan etenemisestä tulostamalla voittokuponkeja. Niillä voi pelipaikoissa lunastaa pikkukrääsää. Tällaiset pelit ovat suosiossa etenkin maissa, joissa suoranaisia rahapalkintoja ei saa jakaa, ja samasta syystä niitä näkee harvoin Suomessa. Pelin kabinetti on herttaisen näköinen: pelaaja istuu kukan päällä, kääntelee somaa pyssyä ja ammuskelee kuvaruudun zombieita herneillä.

Kuponkipelit ovat myös perinteisesti melko yksinkertaisia, eikä PvZ tee tässäkään poikkeusta. Koska peli vaikutti nuoremmille pelaajille suunnatulta, ulkoistin testaamisen tyttärelleni. Hänelle on myös sattuneesta syystä kertynyt jo monenlaista pelikokemusta, vaikka ikää onkin vasta reilut kahdeksan vuotta. Aino-Marian mielestä peli oli kuitenkin aivan liian yksitoikkoinen, eikä pelkkä zombien ammuskelu jaksanut pitkään kiinnostaa. Myös tähdet ovat hänen antamiaan.