Myönnetään: pelaamiselle ei ole viime aikoina jäänyt aikaa niin paljon kuin olisin halunnut. Lapset ovat pieniä, leipätyöt vievät aikaa, ja useimmiten on iltaisin vain aivan liian väsynyt käynnistämään edes pelikonsolia. Mutta eilen illalla tällainen tilaisuus tarjoutui: muu perhe oli klo 22 jo nukkumassa ja itse päiväunet ottaneena vielä kohtalaisen virkeä. Siispä pitkästä aikaa käytännössä tyhjänpanttina seissyt Xbox One tulille ja tähtäimeen RedLynxin uusi mopo-rage-peli Trials Fusion.

Jokainen uuden konsolin omistaja tietänee, mitä tästä suunnitelmasta seurasi. Koko tunnin pituiseksi suunnittelemani sessio valui hukkaan. Ensinnäkin Yxboxi ilmoitti käynnistyessään, että se pitää päivittää. Selvä. Päivitys on 500-megainen. Selvä. Nettiyhteyteni ei ole mikään supernopea, mutta selvisi tästä kuitenkin kohtuullisessa ajassa. Sitten kauppaan ostamaan sitä Fusionia... ja sepä onkin sitten rapsakat viisi gigaa, joka vielä tuntui valuvan tännepäin ennätyshitaasti. Jaksoin odotella latausta kolme prosenttia, jonka jälkeen menin vuoteeseen katsomaan Netflixiä tabletilta ja nukkumaan. Ei sitten pelattu.



Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, nykyajassa on monia hyviä puolia pelaajalle. Automaattisesti päivittyvät ohjelmistot ovat periaatteessa hyvin toivottava ominaisuus. Aivan täysin tyytyväinen ei voi kuitenkaan olla siihen, miten harvemmin pelaava törmää jatkuvasti tähän samaan tilanteeseen. Jos pidät parin–kolmen viikon taukoja pelaamisessa, on edessä todennäköisesti massiivinen pakkopäivitys sekä konsoliin että peleihin heti kun koneen käynnistät. Ilman päivitystä taas ei ole asiaa verkkopeleihin.

Vielä Xbox 360:n alkuaikaan kiintolevyttömän Core-version olemassaolo pakotti Microsoftin valvomaan sekä päivitysten että Live Arcade -pelien kokoa, mutta viimeistään Xbox Onen myötä kaikista rajoituksista on ilmeisesti luovuttu. Pleikkarin puolella päivitykset ovatkin koko ajan olleet jättimäisiä, minkä lisäksi Sonyn verkko on ainakin minun kohdallani lähes poikkeuksetta ollut järjettömän hidas. Tuoreessa muistissani on edelleen autopelispesiaalimme, jota varten kutsuimme entisen rallin Suomen mestarin kokeilemaan autopelejä. Yritimme koko aamun päivittää toimiston PS3:lle Gran Turismon 5:n uusimman version, mutta usean tunnin odottelun jälkeen piti luovuttaa. Ja toimistolla on sentään 100 megabitin kuituyhteys.



Olisi helppo ajatella, että ongelma korjaa itsensä nopeasti, kun nettiyhteydet vain nopeutuvat nopeutumistaan. Näin toki käykin, muttei enää samaa vauhtia kuin silloin, kun puhelinmodeemeista siirryttiin ADSL:ään sukulaisineen viime vuosikymmenen alkupuolella. Asun itse pientaloalueella Tampereen keskustan tuntumassa ja käytän nettiyhteytenä 4G-reititintä. Tämä siksi, että nopein operaattoreiden tänne tarjoama kiinteä yhteys on edelleen ADSL. Etenkin sen lähetysnopeus on jo teknisistä syistä hidas, eikä latauskaan saavuta luvattuja nopeuksia vähänkään kauempana jakamosta. Vaihteluväliksi luvataan kovin laaja 8–20 Mbps, eikä kuparikaapelista tämän enempää nykytekniikoilla irtoa. Etsiskelemällä reitittimelle sopivan paikan ja suuntaamalla antennit olen saanut 4G:stä irti alle 20 millisekunnin pingit ja todellista nopeutta noin 25/5 Mbps, samalla kun hinta jää alle ADSL:n. Kuituyhteyttäkin olen tiedustellut, mutta sitä ei ole näille nurkille odotettavissa lähiaikoina: naapureita on liian vähän, jotta kaapelia kannattaisi kaivaa tänne, vaikka se kulkeekin sadan metrin päässä ison kadun suuntaisesti. Toistaiseksi mennään siis näillä. Ei 25 Mbps ole sitä paitsi edes hassumpi nopeus, etenkään haja-asutusalueisiin verrattuna.

Jos oletetaan, että saisin koko nykyisen yhteyden kaistan käyttööni, mainittu Trials Fusion latautuisi puolessa tunnissa. Näin ei kuitenkaan useimmiten ole – nettiä käyttävät myös uutisia selaava ja siskojensa kanssa skypettävä vaimoni, Netflixistä My Little Ponya katsova kahdeksanvuotias ja parhaimmillaan vielä tabletilla jotain YouTuben Mario-videota fiilistelevä kolmivuotias. Ja tietenkin kaikki älypuhelimet ja muut laitteet, jotka tarkistelevat sähköposteja ja muuta vähän väliä. Puhumattakaan siitä, että latauspalvelin antaisi täyttä vauhtia käyttööni edes teoriassa. Käytännössä sain odotella puolisentoista tuntia ennen pelaamaan pääsyä. Eikä viisi gigatavua ole edes mitenkään iso peli, vain DVD-kokoluokkaa. Uudempien konsolien BD-levyllä myytävät pelit ovat helposti kooltaan moninkertaisia. Jo pelkällä kaistanleveydellä mitaten minun kannattaa pyöräillä alle kilometrin päähän hypermarkettiin ja hakea sieltä 50 gigaa peliä sen sijaan, että odottelisin sitä netistä vaikkapa 10 tuntia (optimistinen arvio). En siis ensimmäisenä ole rummuttamassa, että fyysisistä peleistä pitää luopua kokonaan. Päivitystenkin lataaminen on tarpeeksi aikaavievää.



Päivitysten suhteen pientä apua tarjoaa sentään uusien konsoleiden standby-toiminto, jossa kone virransäästötilassa latailee päivityksiä itsekseen. PS4 osaa jopa ladata verkkokaupasta ostettuja pelejä tietyillä reunaehdoilla. Tällöin pelaamisen aloittaminen vaatii vain ladatun sisällön asentamisen. Se tosin edellyttää, että laitteen muistaa sammuttaessa asettaa tähän tilaan, ja ettei käyttötauko venähdä niin pitkäksi, että virran tulee katkaisseeksi muusta syystä. Olen ainakin kertaalleen jo saanut nelospleikkarin perätilaan, jossa se ei herännytkään standby-tilasta (eikä ollut ilmeisesti siinä vietetyn ajan kuluessa tehnyt mitään). Samoin viikkokaupalla valmiustilassa seisova konsoli ei ole mikään ekoteko, ja ainakin päällä hehkuva virtavalo ärsyttää. Asiaa tuntematon voi jopa kuvitella, että kone on päällä vahingossa.

PC:llä samaa ongelmaa lievittää se, että sitä tulee käytettyä muuhunkin. Pelit ja päivitykset eivät ole sen pienempiä, mutta Steam noutaa niitä samalla kun vaikkapa kirjoitan tätä. Näin Windowsin digitaaliviihde olisi todennäköisemmin ajantasalla, jos päättäisin siitä illan päätteeksi nauttia. Nykynetin nopeuksilla pelikonsoli pitäisi erikseen käynnistää pelin hankkimista ja mahdollisia päivityksiä varten tuntikausia ennen suunniteltua pelihetkeä. Kiireisen päivän päättävät ex tempore -pelisessiot voi suoraan unohtaa, ellei niitä valmistele. Tämä on aika kaukana siitä tilanteesta, jossa pelikonsoli oli se yksinkertaisempi vaihtoehto: laita vain virta päälle ja peli koneeseen!