Keskustelimme IRC-kanavalla tänä viikonloppuna siitä, kumpi tulevista uutuuskonsoleista mahtaa olla vikaherkempi. Nyt on jo käynyt ilmi, että Xbox Onea ei saisi asettaa pystyasentoon. Sen sijaan Microsoft on selvästi mitoittanut sen kotelon väljästi estääkseen lämpenemisongelmat, kun taas PlayStation 4 on hyvinkin kompakti paketti. Onnekkaimmat pääsevätkin jo parin viikon kuluttua maksavien betatestaajien ohjelmaan. Kerrataanpa historiasta muutamat tapaukset, joissa tuotantoon pääsi vähän alle priimaa.





Missä epäonnistuminen, siellä Atari. Tämä konsoli on jäänyt suomalaisille melko tuntemattomaksi, mutta suuren veden toisella puolella se tunnetaan kenties maailmanhistorian huonoimmasta ohjaimestaan. Protovaiheessa vielä aivan käyttökelpoinen analogitikku oli tuotantoon päästessään vaihtunut kumisukan avulla keskittävään hirvitykseen, joka olemattoman tuntuman lisäksi oli myös epäluotettava. Se ei ollut ainoa syy konsolin floppaamiseen, mutta varmasti yksi merkittävimmistä.





Tämä peliohjainvalmistaja onnistui kaatamaan itsensä Multi-System-pelikonsolin synnytystuskissa, mutta jo sen viimeiseksi jääneessä joystickissa oli vähemmän mairitteleva ominaisuus. Ohjain koostui kahdesta puoliskosta, joiden välinen sauma kulki täsmälleen pelaajan etusormen ja peukalon välistä. Pieninkin työstövirhe teki saumasta terävän ja se kalvoi käden rakoille.





Harvoin on ilmaus "adding insult to injury" niin sopiva kuin tässä. Sen lisäksi, että Virtual Boy on Nintendon pahin floppi tähän mennessä, likimain kelvoton pelivalikoimansa puolesta ja sen käyttö aiheuttaa silmien väsymistä sun muuta pahoinvointia, se on myös todella särkyvä. Kolmiulotteisuuteen käytetään monimutkaista peilihässäkkää, joka oli useimmista koneista rikki jo parin-kolmen vuoden käytön (eli käyttämättömyyden) jälkeen.





GBA oli teknisesti hieno edistysaskel verrattuna edeltäjäänsä, miltei antiikkiseen Game Boy Coloriin, mutta sen näytön pimeys oli kyllä rasittavaa. On vaikea uskoa, että muutama taustavalo-LED olisi lopullisesti nollannut konsolista saatavan katteen. Kaikenkarvaisten lisävalaistusviritelmien markkinat käynnistyivätkin välittömästi, ja niiden tehtailu loppui vasta, kun Nintendo itse julkaisi lisävalolla varustetun Advance SP:n. Tosin ko. laitteesta oli sitten poistettu kuulokeliitäntä...





PS2 sisälsi aikanaan mullistavan DVD-aseman. Sen laatu ei kuitenkaan ollut aivan yhtä mullistava, osin siksi että se oli pitänyt toteuttaa melko edullisesti. Jokunen PS2 ei lukenut levyjä edes paketista avattaessa (ensimmäinen oma konsolini oli myös tällainen), toisista taas hävisi myöhemmin kyky lukea joko DVD- tai CD-levyjä. Laser-ongelmat ovat muutenkin yleisiä vanhemmissa optisia asemia käyttävissä konsoleissa.





Legendaarisen heikkolaatuisia olivat tietenkin ensimmäiset Xbox 360:t. Arviot siitä, kuinka monta prosenttia ensimmäisistä konsoleista kävi korjattavana vaihtelevat, mutta liikaa niitä oli joka tapauksessa. Osin joukkokanteiden pelossa Microsoft ryhtyi reiluksi ja jatkoi RROD-takuun kolmeen vuoteen sekä lähetteli Live-lahjakortteja, mutta imagovahinkoa asiasta syntyi silti runsaasti. PS3:n ykkösversion pikku kiukuttelutkin tuntuivat tämän rinnalla mitättömiltä.





Tässä konsolissa ei ollut sinällään mitään laadullista vikaa, mutta suunnittelumöhläys se oli silti. PSP oli jo ennestään alakynnessä Nintendo DS:ää vastaan, kun Sony julkaisi tämän uuden version, jossa ei ollut lainkaan optista asemaa. Vaikka UMD olikin formaattina epäonnistunut kannettavaa pelikonetta ajatellen, tämä tarkoitti käytännössä, että Gon omistajien pitäisi ostaa kaikki pelinsä uusiksi PSN Storesta digitaalisessa muodossa. Vanhoja pelejä tai edullisia PSP-pelitarjouksia ei voisi hyödyntää. Lupailtu ulkoinen UMD-siirtoasema taisi kaatua siihen, että sitä olisi kuitenkin käytetty pelien kopiointiin. En itse tunne ketään, joka olisi ostanut tämän konsolin – omanikin sain Buzzin MM-kisoista palkinnoksi.