Olen ollut auto- ja autopelifani niin kauan kuin muistan, siitä huolimatta että kannatan työmatkapyöräilyä ja julkista liikennettä. Autot ovat teknisinä laitteina kovin mielenkiintoisia, ja omissa unelmissani autopelit ovat aina tarjonneet tärkeän mahdollisuuden kokeilla erilaisia autoja tavoilla, jotka eivät ole arkielämässä mahdollisia, mm. siksi että ei ole rahaa tai siksi että siihen kuolisi.

Olen kuitenkin huomannut selvästi kyllästyneeni etenkin ns. ison rahan autopelisarjoihin, kuten Gran Turismoon ja Forzaan. Kummankaan seuraavan version videot eivät juuri ole kiinnostustani herättäneet. Pelkkä grafiikan iteratiivinen kehitys ei enää innosta pelaamaan samaa peliä uudelleen, kun paljon muutakin voisi muuttaa. Siksi tänään listalla satunnaisia asioita, jotka yleisesti ärsyttävät autopeleissä. Vaikka joissakin peleissä tehdään joitain näistä asioista oikein, munataan niissä sitten toisia.





Tämä on luonnollisestikin se ajopelin haastavin osa, jossa olisi vielä runsaasti kehitettävää. Tuntuu, että markkinoilla on karkeasti ottaen kahdenlaisia pelejä: helppoja arcadeita ja turhauttavan vaikeita "simulaatioita". Joissakin peleissä on jopa molemmat tilat itsessään, muttei niiden välimuotoa.

Tähän on monta syytä, kenties päällimmäisenä se, että pelin pitää olla edes jollain tavalla pelattavissa pad-ohjaimella (tai jopa näppäimistöllä). Oikeaa autoa ei ohjata kummallakaan näistä, eikä koskaan edes pelkän rattituntuman perusteella. Kun fiilis penkin alta puuttuu, joutuu pelaaja opettelemaan joka tapauksessa uuden tavan tunnustella, milloin auto on pidon rajoilla ja onko se menossa sinne päin kuin oli tarkoitus.

Unelmien autopeli ei saisi vaatia tuntikausien harjoittelua, ennen kuin saa ajettua edes yhden ehjän kierroksen, mutta samalla se ei saisi olla niin helppo, ettei auton hallinta tuottaisi tyydytystä. Yhtälö on vaikea, miltei mahdoton, enkä väitä osaavani sitä ratkaista. Näkisin kuitenkin mieluummin rohkeita yrityksiä tällä rintamalla kuin taas uuden itsestään ajavan grafiikkahienouden.





Hieman edelliseen liittyen vahinkomallin säätäminen passeliksi tuntuu olevan hyvin vaikeaa. Tarjolla on kyllä kosmeettisia vaurioita, mutta kovin harvassa pelissä ne vaikuttavat mielekkäästi auton kulkuun. Osittain syy on autotehtaiden myöntämissä lisensseissäkin. Todellinen motorsportti on kuitenkin kontaktilajia, jossa saattaa silmänräpäyksessä tapahtua mitä vain. Jopa rallipeleissä, joissa sentään on jonkinlaista vauriomallia, vaihtoehdot ovat useimmiten joko keskeytys tai pieni pintanaarmu. Tosielämässä kuitenkin rallikuskit ajavat miltei poikkeuksetta ainakin osan pätkästä niin, että jotain autosta puuttuu, eikä se vielä pilaa koko kisaa.

Ratapeleissä pelkkä kosmeettinen vauriomalli rohkaisee vastustajiin nojailuun ja kaiteiden käyttöön ohjaustarkoituksessa. Samalla liian ankara versio lähinnä saa kytkemään sen pois päältä, joten tässä olisi paljon tehtävää. Bugbearin Next Car Game näyttää tosi hyvältä tämän suhteen, mutta saavatkohan rahoitusta kasaan?

Ja sitten kun se vauriomalli on saatu kuntoon, olisi syytä virittää myös AI-pelaajat kunnioittamaan sitä. Harva asia on ärsyttävämpää kuin ajaa puhdasta kisaa "simulation damage" päällä ja saada sitten tekoälyttömyyden ohjaama auto niskaansa. Sattuuhan näitä oikeastikin, mutta ei kyllä näin usein.





Seuraamalla reaalimaailman uutisia voi melko helposti todeta, että esim. Formula 1:n, rallin MM-sarjan tai minkä vaan rata-autoilukisan mestaruussarjan voittaja ei voita jokaista osakilpailua ja tee jokaisella pätkällä pohja-aikaa. Sen sijaan ajamalla tasainen sarja on täysin mahdollista voittaa mestaruus, koska muut tyrivät. Yhdessäkään mainstream-pelissä tämä ei toteudu. Pelaajan kannoilla on aina joku huippukuski, joka napsii kaikki pelaajalta vapaaksi jäävät sijoitukset ja pisteet, eikä keskeytä tai jätä kilpailuja väliin.

Tokihan pelaajalla on käytettävissään rajaton määrä uusia yrityksiä, ja useat pelaajat haluavat voittaa kaiken voitettavissa olevan ja menestyä täydellisesti. Tämä on videopelien suoma etu ja se suotakoon. Mutta entäpä jos haluaisin kokea olevani Tommi Mäkinen, jolle soitetaan että Carloksen (Sainzin) auto on syttynyt palamaan 500 metriä ennen maalia, eikä ne jaksa työntää sitä? Taas kerran tätä suspension of disbelief -tavaraa: jos halutaan, että pelaaminen on uskottavaa, siihen voisi panostaa.





Tästä saisi jo antaa sakot, sillä asiasta on motkotettu vaikka kuinka kauan, ja edelleen näitä vain tehdään. Jonossa peräkkäin ajavat ja nopeutensa pelaajaan skaalaavat tietokoneautot eivät vain enää viihdytä. Kaikkein pahinta sorttia ovat perään liimautujat, jotka sujahtavat hetkessä ohi kun teet yhden ohjausvirheen, vaikka muuten olisit miten ylivoimainen. Siinä ei paljon taaksekelaustoiminto auta.





Kun ensimmäinen Gran Turismo tuli, oli varsin viihdyttävää, että aloitteleva autoilija lähti liikkeelle Clubman-luokasta ja kisaili sataheppaisella Nissan Micralla. Matkan varrella tulikin ostettua kaikenlaista hauskaa talliin. Kakkososassa homma lähti jo osittain käsistä, ja alettiin jo kilpailla sillä, miten monta sataa autoa saadaan mukaan. Tästä asti automäärä on ollut mainstream-autopeleissä jonkinlainen tunnusluku. Säilyttääkseen kukkulan kuninkuuden Sony meni asiassa niin pitkälle, että GT5:n autoista iso osa oli vain piuhaa pitkin PS2:lta imuroituja "standard-autoja": sisältä onttoja ja ulkoa sahalaitaisia.

Tuo tapaus jo sinällään osoittaa, miten turhaa resurssien hukkausta koko pissauskisa automäärän suhteen on. Keskimääräinen pelaaja käyttää ehkä 10–20 eri autoa pelinsä aikana. Palkintoina saatuja kummallisuuksia kokeillaan kerran, jonka jälkeen ne myydään tai unohdetaan virtuaalitalliin. Vaikka on toki kivaa löytää pelistä oma harrastepeli digitaaliversiona, ei se, onko pelissä 150, 200 vai 750 erilaista autoa kerro millään tapaa varsinaisesta laadusta. Pikemminkin päinvastoin, sillä pelistä tulee vaikeampi tasapainottaa. Jo GT1:ssä voitti helposti endurance-kisat 1000 hevosvoiman Skylinellä, joka ei kääntynyt mutkiin lainkaan mutta kulki suorat miljoonaa.





Tämäkin menee siihen luokkaan, että joskus oli hienoa ja nyt ei enää ole. Oli hienon vastuutonta tuhlata GT2:ssa muutamat kisasta vaivoin voittamansa sataset uusiin vanteisiin, jotka eivät vaikuttaneet auton kulkuun mitenkään. Pian sitä kuitenkin ui rahassa, ja tämäkin on nykyisin vakiintunut käytäntö. Vaatimattoman alun jälkeen pelaajan rahavaranto lähtee täysin eksponentiaaliseen kasvuun ja keskinkertaisellakin osaamisella voi ostaa kaiken mitä haluaa, koska palkintorahat ovat valtavia. Auton virittämisestä menee tehokkaasti maku, kun ei tarvitse miettiä lainkaan mitä tässä nyt seuraavaksi tekisi: ostaa vain kaikki parhaat palikat, valmis. Harva rikastuu supercellmäisesti reaalielämässä, ja peleissä olisi enemmän syvyyttä, jos rahankäyttöään joutuisi edes vähän miettimään ensimmäisen sarjan voiton jälkeen.





On kovin paradoksaalista, että jos haluaa ajella autolla uskottavasti oikean tuntuisessa ympäristössä, on pelattava Grand Theft Autoa, raakaa väkivaltapeliä. Vaikka viime vuosina on tehty avauksia tähän suuntaan mm. Test Drive Unlimitedin ja Forza Horizonin hengessä, ollaan vielä kaukana siitä tunteesta, jonka jo Test Drive III loi aikanaan. Oli aivan ällistyttävää, miten oikean tuntuinen maailma oli luotu muutaman megatavun muistiin: nousevia ja laskevia lentokoneita, junia, tienvarsimainoksia, poliiseja jotka eivät yritä ajaa autoa rusinaksi vaan pysäyttävät. 20 vuotta myöhemmin vapainkaan autopeli ei vielä tunnu siltä, minkä tuolloin ajatteli olevan mahdollista. Entä jos en halua surmata jalankulkijoita enkä romuttaa kymmeniä poliisiautoja, vaan ajella ympäriinsä jokseenkin liikennesääntöjen puitteissa ja tutkia maailmaa? Ei ole liikaa pelejä, joissa näin voi tehdä. Useimmiten muu liikenne on sovitettu sellaiseksi, että sen seassa voi puikkelehtia kolmea sataa, jolloin normaali moottoritienopeus tuntuu köröttelyltä.