Miha Rinteen ansiokas Matkailua pelialalla -sarjakuva ilmestyi viime viikolla. Se kertoo kovin totuudenmakuisen, mutta tietenkin täysin kuvitteellisen tarinan siitä, miten pelien tekeminen on (Suomessakin) kehittynyt yksittäisten kellarigurujen puuhastelusta miljoonabisnekseksi.

Sarjassa myös vilahtelee jokseenkin tunnistettavia pastisseja muutamista pelibisneksen erikoisimmista tyypeistä. Useat heistä ovatkin melkoisia persoonia, ja tämän sunnuntain lista on omistettu heille.





Manic Miner ja Jet Set Willy olivat kovia hittejä Sinclair Spectrumilla 1980-luvun alussa. Niiden avulla Smithistä tuli yksi ensimmäisistä julkkisohjelmoijista, ja ostava yleisö odotti hänen uutta tuotantoaan kieli pitkällä.

Smith ei kuitenkaan saanut jatkettua hittiputkeaan, vaan idea toisensa jälkeen jäi pöydälle. Kenties menestys oli osaltaan nostanut rimaa korkealle. Olikin ehkä kuvaavaa, että miehen viimeinen kasibittisille kotimikroille suunniteltu projekti oli nimeltään Attack of the Mutant Zombie Flesh Eating Chickens From Mars. Sen jäätyä kesken Smith sulki yhtiönsä ja hävisi julkisuudesta, ja spekulaatio miehen myöhemmistä vaiheista lähti luonnollisesti pyörimään. Smithistä tehtiin jopa dokumentti "Spectrum Diamond", joka on esitetty Suomessakin.

Elettyään vuosia mm. hollantilaisessa kommuunissa Smith palasi lopulta julkisuuteen vuoden 2000 tienoilla, hämmästyneenä ja kiitollisena saamastaan huomiosta. Hän työskentelee edelleen pelien parissa.





Stavros on nimestään huolimatta suomalainen miekkonen ja melkein kuin Suomen Matthew Smith, paitsi että hän suoritti julkisuudesta poistumisensa ilmeisen lopullisemmin. Fasoulasin Sanxion (1986) oli ensimmäinen Suomessa kehitetty tietokonepeli, joka sai kansainvälisen julkaisun. Sen jälkeen Stavros teki kaksi peliä lisää C64:lle ja muutaman Amigalle, joskin osa Amiga-peleistä jäi julkaisematta. Yhdeksänkymmenluvun loppupuolella hän sai tarpeekseen koko alasta ja nosti kytkintä, eikä ole sittemmin antanut haastatteluja tai julkaissut koodia. Miehen olinpaikan tietävät vain harvat ja valitut, joista kukaan ei tätä salaisuutta paljasta.

Nimettömien todistajalausuntojen perusteella herra Fasoulas muistuttaa melkoisesti erästä Peliala-sarjakuvan keskeistä hahmoa.





Toisin kuin aiemmat listatut, Minter ei ole hävinnyt minnekään, vaan on toiminut pelialalla 1980-luvun alusta asti. Se ei kuitenkaan tee hänestä yhtään vähemmän merkittävää tai erikoista. Minterin pelit, joita hän on julkaissut nyt jo neljällä vuosikymmenellä, poikkeavat filosofialtaan ja ulkonäöltään valtavirrasta. Ne ovat äärimmäisen nopeatempoisia ja tuottavat omanlaisiaan visuaalisia ärsykkeitä. Hän on ollut myös aina käytettävissä, kun on pitänyt tehdä jotakin erikoisille laitteille, kuten vaikka Konix Multi-Systemille, Atari Jaguarille tai NUON-DVD-soittimille. Videolla näkyy, millaista jälkeä tekee Jaguar CD:n "Virtual Light Machine", kun sille syöttää musiikki-CD:n.

Minterin pelit ja ohjelmat tihkuvat viittauksia laamoihin ja muihin sorkkaeläimiin (ohjelmistotalon nimikin on Llamasoft); itsestään hän käyttää pseudonyymia YAK. Joviaali miekkonen on vieraillut Suomessakin Assembly- ja Alternative Party -tapahtumissa.





MicroProse oli 1980-luvulla kova sana simulaatioista puhuttaessa. Sen toinen perustaja Sid Meier on edelleen erittäin tunnettu, mutta vain vanhemmat pelaajat muistavat Wild Billin. Firmaa johtanut entinen USA:n ilmavoimien upseeri olikin hyvää PR:ää lentosimulaattoreille, joita tehtiinkin miltei kaikista jenkkien käytössä olevista sotalentokoneista ja -helikoptereista. Wild Billin naamataulua näki Suomenkin mikrolehdissä säännöllisesti ja markkinointi oli tietenkin täyttä amerikkaa.

MicroProse haukkasi sittemmin hieman liian suuren palan ostaessaan British Telecomilta sen pelijulkaisutoiminnan (Firebird, Rainbird, Silverbird) ja kaatui lopulta itse toisen simulaattorikustantajan, Spectrum Holobyten syliin. Wild Bill perusti uuden firman, jonka nimekkäimpiä tuotteita oli verkossa moninpelattava Air Warrior -lentosimulaattori. Hän toimii edelleen yrityksen johtotehtävissä.





Kahdesta DOOMin takana vaikuttaneesta Johnista Romero oli alusta asti enemmän rocktähtihenkinen ja ulospäin suuntautuva, siinä missä Carmack oli kiinnostuneempi vain koodaamisesta. Kymmeniä pelejä ennen jo ennen iD-aikaansa ohjelmoineen Romeron kynästä oli lähtöisin kenttäsuunnittelu koko DOOMin ykkösepisodissa (siinä, joka levisi sharewarena) ja myös mm. suuri osa Quaken kentistä.

Lähdettyään omilleen iD Softwaresta Romero perusti Ion Storm -studion kehittääkseen megapelinsä Daikatanan. Kuten tunnettua, sen kehittämisessä ja markkinoinnissa tehtiin aika kasa arviointivirheitä, ei vähimpänä mainoskampanja "John Romero's about to make you his bitch". Vuosia myöhässä ilmestynyt peli lytättiin liki kaikkialla ja Romero joutui taas ottamaan lusikan kauniiseen käteen. Mies on edelleen tekemisissä pelien kanssa.





"Lord British" on itse asiassa amerikkalaisten vanhempien lapsi, mutta eli ensimmäiset vuotensa Isossa-Britanniassa. Tästä tarttuneet puheenparret ansaitsivat hänelle kaveriporukassa lempinimen "British". Lordiuden mies kehitti sittemmin itse, ja onkin kiitettävässä määrin elänyt unelmaansa.

Garriott nousi kuuluisuuteen ja miljonääriksi kehittämällä roolipelejä, joista maineikkain on Ultima-sarja. Kertynyttä omaisuutta hän on käyttänyt mm. lentämällä avaruuteen ja rakentamalla upean Britannia Manor -kartanon Teksasiin. Garriott myös omistaa kaksi Kuun pinnalla sijaitsevaa venäläistä luotainvaunua. Lord Britishin tuorein roolipeliprojekti haki taannoin Kickstarterissa miljoonaa ja sai kaksi.





Vaikka olisi tehnyt vähemmänkin pelejä, se ei ole este erikoisille maneereille. Vuoden 2013 Kiukkupussi-palkinnon saajaksi vahva ehdokas onkin Fez-pelin kehittäjä Phil Fish. Fish esitti vahvoja näkemyksiään jo Indie Game: The Moviessa, ja lopullisesti hän poltti päreensä koko pelialaan viime kesänä, saatuaan omasta mielestään osakseen niin paljon aiheetonta kritiikkiä. Nyt Fez II on kuulemma peruttu ja Phil jättänyt koko bisneksen taakseen.