Siinä missä loppuvuoden demotarjonta oli suhteellisen nuivaa kamaa, jaksaa alkuvuosi sitä vastoin yllättää laadukkuudella ja ennen kaikkea julkaisujen mielenkiintoisuudella. Tuntuu siltä, että moni sellainen peli, joka olisi saattanut jäädä joulumylläkässä isompien (yleensä yllätyksettömien pelisarjojen) jalkoihin, julkaistaankin näin helmi-maaliskuussa. Tällä kertaa Demoputkassa tutkaillaan pelejä, joita ei ole hypetetty mitenkään kyllästymiseen saakka, joten tietynlainen yllätyksellisyys on kuukauden teemana. Iloisena yllätyksenä mainittakoon myös, että Demoputkan telkkarin vierustaa koristaa nyt myös uunituore PS3, joten sitäkin osastoa nähtäneen jatkossa entistä enemmän.



Kotisivu

Testattu: PS3
Saatavana: X360, PS3
Julkaisupäivä: 21.2.2008

EA Sportsin epätasaisen alun saanut Street-sarja jatkaa tehokasta kehityskulkuaan. FIFA Street 3:ssa on kyse asteen verran normifutista rennommasta lajista, eli katujalkapallosta, jossa säännöt eivät ole ihan niin justiinsa. Maalien saamisen ohella vähintään yhtä tärkeä pointti on se, että hommat hoidetaan kotiin tyylillä. Riittävästä tyylikkyydestä pelaaja palkitaan epäreiluhkolla, hetken kestävällä staramoodilla, jolla tyylipisteensä voi moninkertaistaa. Ensimmäiset kaksi FIFA Streetiä eivät olleet suoraan sanottuna oikein ollenkaan hauskoja pelejä. Vaikeusaste oli hilattu aivan liian korkealle, minkä ansiosta tekoälyjoukkueet jyräsivät pelaajan kerta toisensa jälkeen maanrakoon, kunnes kyllästys iski erittäin vahvasti päin pärstäkerrointa. Sen sijaan saman sarjan katukorispeli NBA Street Homecourt koukutti yllättävänkin vahvasti juuri sopivalle tasolle viilatulla haastavuudellaan. Ilokseni saatoin todeta, että FIFA Street 3 jatkaa sarjan kehitystä samaan suuntaan.

Viime aikojen sarjakuvamaisuus-buumi on iskenyt myös FIFA Streetin visuaaliseen ilmeeseen. Täysin uudistettu, monin verroin pirteämpi ulkokuori onkin erinomaisella tavalla erottuvaa ja rohkeasti uudenlaista - sellaista, mitä vuosittain lisääntyviltä urheilupelisarjoilta kaipaisi enemmänkin. Pelillisesti meininki on periaatteessa hyvin pitkälti tuttua huttua. Vaikka tekoäly veikin voiton parista ensimmäisestä matsista, alkoi maaleja syntyä kentän toiseenkin päähän perstuntuman kehittyessä ja samaa tahtia kasvoi myös pelin kokoversion hankintahalu. Pelaajan on vain omaksuttava, että katufutis on kolme kertaa nopeampaa ja agressiivisempaa kuin se perinteinen, nurmikentillä pelattava laji - hoksottimien on siis syytä olla öljyttynä. Demoversio löytyy Playstation Storesta sekä Xbox Livestä.



Kotisivu

Testattu: PC
Saatavana: -
Julkaisupäivä: ei tiedossa

Speedball 2 on yksi harvoista ammoisen Commodore Amigan peleistä, joita edelleen jaksaa vääntää matsin tai pari milloin tahansa. Tämä käsipallon ja rugbyn futuristinen sekasikiölaji ei siis ole juurikaan kulunut aikojen saatossa, mutta sanottakoon, että peligrafiikan saralla on tapahtunut hienoista kehitystä sitten vuoden 1990 jälkeen. Päivitettävää siis piisaa, joten uusioversioille riittää varmasti kysyntää. Pari kuukautta sitten pelin alkuperäisversio julkaistiinkin jo Xbox Live Arcadessa, kylkiäisenään uusilla grafiikoilla varustettu versio. Se ei juuri pc-pelaajia lämmitä, vaan hätä ei ole tämän näköinen. Hieman tuntemattomampi pelitalo nimeltään Kylotonn on jo hyvän tovin ehtinyt väkertää näkemystään vanhasta hitistä. Projektin lupaavuudesta kertoo se, että tiimin työn laatua on valvonut alkuperäisen Speedballin työstäneen Bitmap Brothersin Mike Montgomery.

Speedball 2 Tournamentin oli alunperin tarkoitus ilmestyä jo viime vuoden puolella, mutta pienen viivytyksen jälkeen peli ollaan saamassa kauppojen hyllyille sekä Steamiin tiettävästi varsin pian. Demoversiota testattuani aloin melkeinpä toivoa, että pelin julkaisijat antaisivat tekijöille vielä tovin aikaa viimeistelyyn. Hahmoanimaatio on tökerön tönkköä ja tekoäly tuntuu paikoitellen jääneen 90-luvun alkupuolen tasolle. Hyvän maalintekotaktiikan keksittyään samaa kuviota voi toistaa käytännössä niin monta kertaa kuin haluaa ja kehtaa. Muilta osin uusioversio on vähän turhankin uskollinen esikuvalleen, sillä tarjolla on nykyaikaisehkon ulkoasun lisäksi varsin vähän mitään uutta ja yllättävää. Onko se sitten hyvä vai huono asia, riippunee lähinnä pelaajasta. Veikkaanpa, että purismiin taipuvaiset retrosedät pelaavat mieluiten peliä mahdollisimman autenttisena, mutta alkuperäisen pelin julkaisun jälkeen syntyneet saattavat karsastaa pelin vanhahtavaa otetta. Lataa pelin pc-demo ja kokeile itse.



Kotisivu

Testattu: Xbox 360
Saatavana: PS3, PC
Julkaisupäivä: 5.2.2008

Reilun kymmenen vuotta sitten raju inkkarisankari Turok ilmestyi ensimmäisen kerran Nintendo 64:lle räiskimään dinosauruksia hengiltä, niittäen siinä ohessa vähintäänkin kohtuullista menestystä. Jatko-osat jäivätkin sitten hiukan vähemmälle huomiolle, eikä sarjasta ole kuulunut mitään sitten vuoden 2002. Nyt Turok kuitenkin yrittää jälleen paluuta räiskintäpelien ystävien pelihyllyihin. Uusia temppuja ei tuo lihaksikas punanahka näytä isommin oppineen, eli varsin puhdasverisestä putkiräiskinnästä on kysymys. Demoversio starttaa synkeästä luolastosta, jota asuttavat erinäiset yli-isoiksi paisuneet sisiliskot. Asearsenaalista löytyy peruspössyköiden lisäksi myös ehta jouskari, jota voi käyttää vihollisten tiputteluun pidemmän välimatkan päästä.

Pelin grafiikka on ihan ok-tasoa, mutta ei maata järisyttävää. Ääninäyttely taas kärsii lievästä leväperäisyydestä. Turok mutisee välillä innottomalla äänensävyllä itsekseen ja sherlock-viholliset pohtivat keskellä kiivainta tulitaistelua, että "jostakin taitaa kuulua nyt ammuskelua". Pelikokemuksena Turok vaikuttaa demonsa perusteella kohtuullisen intensiiviseltä räiskinnältä, vaikka mitään uutta ei tarjolla olekaan. Herää väistämättä kysymys, että jaksaako näin tavanomainen perusseikkailu herättää ostajissa riittävästi mielenkiintoa, kun markkinoilla on useita kiinnostavampia vaihtoehtoja. Peliä voi suositella niille, jotka syövät räiskintäpelejä aamupalaksi ja miksei tietysti kovimmille Turok-faneillekin. Pelin demo löytyy Xbox Livestä.



Kotisivu

Testattu: Xbox 360
Saatavana: PS3, PC
Julkaisupäivä: 8.2.2008

Hack & slash-pelien ystävät ympäri maailmaa hihkuvat riemusta, sillä piru saattaa itkeä tirauttaa jo neljännen kerran. Tuore demoversio laskee pelaajan taistelemaan muun muassa tulihelvetin jumalolennon kanssa sekä päästämään päiviltä ison liudan vähäpätöisempiä örvelöitä. Ensiksi mainitun nirhaaminen ei olekaan aivan läpihuutojuttu, vaan vaatii millintarkkaa reagointia. Tavalliset rivimöröt kaatuvatkin sitten aika monta astetta helpommin. Tunnelmaltaan Devil May Cry 4 on kerrassaan mainio. Minimalistisen synkkä äänimaailma yhdistettynä upeaan visuaaliseen toteutukseen muodostavat yllättävän koukuttavan ilmapiirin, vaikka kyseinen peligenre ei olisikaan kovin lähellä sydäntä.

Pelaajakin saattaa pelin kesken vuodattaa kyyneleen tai pari, sillä kolmannen persoonan näkökulmasta kuvattujen pelien vanha vihollinen, eli paha kamera aiheuttaa jälleen ikävyyksiä. Kuvakulmaa voi välillä itse kontrolloida, mutta osan ajasta taas ei, mikä aiheuttaa kummastusta sekä suuntavaiston menetystä. Pelaajan ohjastama Nero on varsin perinteinen japanilaisen action-pelin sankarin oloinen sankarihahmo, mutta siitä viis, sillä omaperäisyyttäkin on sopivasti mukana. Taistelu on tyylikkään näköistä, eikä aivan silkkaa yhden napin hakkaamista, kuten monissa muissa hack & slasheissa. Pidemmän päälle taistelutaitojaan ja -vaistojaan on oikeasti kehitettävä, mikäli mielii pysytellä elävien kirjoissa. Lopullisen pelin vaikeusaste kuulemma nouseekin loppua kohden suorastaan naurettaviin mittasuhteisiin, mistä demokin antaa jo pientä osviittaa. Devil May Cry 4 vaikuttaa demonsa perusteella vuoden 2008 ensimmäiseltä iloiselta peliyllätykseltä. Xbox 360:n demoversio löytyy Livestä, PS3:n taas Playstation Storesta lähiaikoina.