Tällä viikolla oli merkittävä päivä Xbox Live Arcaden historiassa, sillä sinne saapui ensimmäinen edesmenneen Sega Dreamcastin klassikkopeleistä (lisää on tulossa ainakin Ikarugan muodossa). Dreamcastia merkittävämpää on kuitenkin, että peli on Rez, eräs pelitutkijoiden, visualistien, teknodiggarien ja myös ihan tavallisten pelaajien suosikeista, joka on noussut nopeasti kulttimaineeseen. Tätä ennen Rez pistäytyi myös PS2:lla, mutta päätellen alelaarien täyttymisasteesta, se ei saanut osakseen ansaitsemaansa huomiota. Siksi päätimme varmistaa, että tällä kertaa mahdollisimman moni tietää, mistä Rezissä on kysymys, ja miksi Xbox 360 -omistajan kannattaa hankkia se 800 MS-pisteen nimelliseen hintaan.




Lähtöasetelmansa peli ammentaa mm. Ruohonleikkaaja-elokuvasta. Päähenkilö lentää halki tietokoneen luoman maiseman muotonaan joko pallo, viivoista piirretty ihminen, metallimies tai guru - riippuen siitä, paljonko bonuksia saa kerättyä ja ottaako osumaa vihollisten ammuksista. Tavoitteena on päästä kunkin tason lopussa odottavan keskusjärjestelmän kimppuun murtamalla sen suojaukset.

Tämän peruskuvauksen mukaisia pelejä lienee olemassa noin... miljoona. Toteutus on kuitenkin se, mikä nostaa Rezin erityisasemaansa. Tietokoneen sisäinen maailma kuvataan hieman cel-shadingia muistuttavien pintojen ja yksittäisten viivojen yhdistelmänä. Visuaaleissa on haettu innoitusta etenkin Vasili Kandinskin abstraktista taiteesta, samoin siellä vilahtelee temppeleitä ja muita rakennuksia. Alkuperäisen, vuonna 2001 julkaistun pelin toteutuksen tasosta kertoo se, että vaikka peli teräväpiirtopäivityksestä huolimatta näyttää edelleen samalta, hivelee ulkonäkö kriittisintäkin silmää. Xbox 360:n teholisä mahdollistaa luonnollisesti täyden 60 fps ruudunpäivityksen kaikilla herkuilla, kun alkuperäisessä Dreamcast-versiossa tyydyttiin 30 fps:ään ja PS2:lla jäätiin ilman anti-aliasointia, vaikka päivitysnopeus tuplaantuikin.

Sama poikkitaiteellinen linja jatkuu musiikissa. Tietomurto tapahtuu teknomusiikin säestyksellä, eikä siinä kaikki - musiikki rytmittää pelitilannetta, ja vihollisten ampumisesta syntyvät äänet ikään kuin muotoutuvat osaksi taustalla soivaa kappaletta. Jotain musiikin laadusta kertoo se, että pelaaja huomaa pian napsuttavansa vähintään jalallaan tahtia aina taistelun hetkeksi tauotessa. Ei ole ihme, että pelin soundtrack on kovassa huudossa harrastajien keskuudessa. Pelitasojen etenemisen myötä yhä intensiivisemmäksi kasvava trancejytke saavuttaa tarkoituksensa - kuvan, äänen, biitin ja peli-interaktion synergia saa helposti pelaajan unohtamaan kaiken ympäröivän.




Tähtäämällä korkealle voidaan tunnetusti luoda joko a) jotain hienoa tai b) jotain hyvin typerää. Daikatana on esimerkki jälkimmäisestä, mutta Tetsuya Mizuguchi ei ole lähtenyt tavoittelemaan kuuta taivaalta. Esimerkiksi Panzer Dragoonin tavoin raiteilla kulkevan Rezin pelimekaniikka on yksinkertainen, mutta samalla poikkeaa edukseen perusräiskinnästä. Rez ei tarvitse yli-inhimillisiä refleksejä tai väistelykykyä kuten niin moni muu Nipponin ammuskelupeli. Pelaajan tehtävänä on lukita kohteet pitämällä tulitusnäppäin pohjassa ja laukaista sitten ammukset irrottamalla painike. Näin useimmista tilanteista selvitään ilman hillitöntä näppäinten hakkaamista, pääpaino on tarkkuudessa ja havainnoinnissa. Myös oppimiskäyrä on sen verran loiva, että käytännössä jokainen pääsee näkemään ensimmäisen kentän loppuvastuksen. Se jo itsessään tarkoittaa vajaan 10 minuutin lentelyä pelin avaruudessa hypnoottisen musiikin tahdissa. Pidemmälle ehtineet saavat havaita, ettei tekeminen lopu heti - ja että pelin tarinaankin liittyy enemmän kuin miltä ensin näyttää.

Puhtaasti outoa on sitten se, että jo pelin PS2-versioon oli saatavilla Trance Vibrator -niminen lisälaite, joka kytkettiin PS2:n USB-porttiin. Sen tehtävänä oli yksinkertaisesti... väristä musiikin tahdissa. Luonnollisesti aiheesta ehdittiin nopeasti kehitellä pikkutuhmuuksia, vaikka virallisesti vibraattori oli tarkoitettu "parantamaan pelikokemusta". X360-versio jatkaa ylvää perinnettä ilman erillistä lisälaitetta - ylimääräiset, päälle kytketyt ohjaimet värisevät pelattaessa teknobiitin tahtiin. Muista kuitenkin, että muutkin ihmiset voivat haluta pelata niillä. Vaikka olisi vain yksikin ohjain, kannattaa testata peliä asetuksista värinä päällä. Säädöistä löytyy myös lisää jytyä musiikkeihin sekä bloom-efektiä räjähdyksiin.




Rez kuuluu 2000-luvun merkittävimpiin digitaalisen taiteen tuotteisiin, riippumatta siitä, mitä mieltä sen sisältämästä pelistä on. Se yhdistää videopelit, kuvataiteen ja musiikin tavalla, jonka jälkeen kukaan ei voi enää tosissaan puhua peleistä alempana luomisen muotona. Rez pimeässä huoneessa, isolta ruudulta ja musat kovalla on enemmän vuorovaikutteisuutta ja multimediaa kuin kaksisataa CD-romppua yhteensä. Siksi on todellinen kulttuuriteko, että pelin julkaisu XBLA:ssa onnistui lopulta Arcade-pelien kokorajoituksen noston jälkeen (Rez kun haukkaa vajaat 120 megatavua tilaa). Mizuguchin mukaan toiveissa on, että peli voitaisiin tämän uuden alun myötä kääntää myös PlayStation 3:n Storeen, PSP:lle ja Nintendon koneille.

Rez on saatavilla Sega Dreamcastille ja Sony PlayStation 2:lle levyllä sekä 30.1. alkaen Xbox Live Arcadessa. Hinta on 800 Microsoft-pistettä, saatavilla on myös ilmainen demo.