Tässä olen puolueellinen: mielestäni Xbox 360:n ohjain on paras peliohjain koskaan. Se sopii keskimääräistä leveämpiin lapioihini oikean mukavasti ja tuntuu toimivan pelityypissä kuin pelityypissä kohtuullisen, ellei erittäin hyvin. Ja kyllä, olen pelannut PS3:lla ja X360:lla molemmilla jotakuinkin yhtä paljon. Kun Razerin edustaja sitten kyseli, kiinnostaisiko V2.fi:tä testata jotakin heidän tuotettaan, Sabertooth-ohjain oli ensimmäisenä listallani.

Ei voi välttyä tuntemasta lievää elitismiä, kun ennen pelisessiota ottaa ohjaimen sen omasta pehmustetusta laukustaan ja ruuvaa kapulaan johdon kiinni. Melkein teki mieli laittaa käsiin jonkinlaiset nahkaiset ajohanskat ja pyytää hovimestaria kytkemään laitteisiin virta. Kyllä elämä pro-pelaajana on hienoa!


Ensimmäisen pikatestauksen tein PC:llä, kun sen ääressä satuin istumaan. Mitään ajureita ohjain ei tarvinnut, mutta Trackmania-kierroksen jälkeen näppäinasetuksia piti hieman säätää, mikä ei ole harvinaista, kun konsolikapulalla pelaa PC-pelejä. Näppäimistöajeluihini verrattuna aikani Trackmaniassa paranivat huomattavasti, tosin se ei ole välttämättä Razerin ansio, sillä sama varmasti tapahtuisi millä tahansa ohjaimella. Jostain syystä peli kaatui muutaman kisan jälkeen, mitä ei ole ennen tapahtunut - ehkä ohjaimen käyttö sekoitti jotakin?

Päällipuolelta ensimmäiset havaittavat erot tavalliseen X360-ohjaimeen verrattuna ovat valaistut XABY-painikkeet, sekä alareunassa oleva vihreänä hohtava OLED-näyttö ja sen molemmin puolin olevat painikkeet. Niistä oikeanpuoleisen takaa löytyvät valinnat ohjelmointitilalle, taustavalon pois kytkemiselle, värinän pois kytkemiselle sekä testitilalle. Vasemmanpuoleinen taas antaa valita kahden eri asetusprofiilin välillä. Muita päällipuolen erilaisuuksia on D-padi, jossa jokainen pääilmansuunta on omana painikkeenaan. Väli-ilmansuuntien painaminen tuntui hieman hankalalta, ja todennäköisesti pääajatuksena onkin ollut FPS-pelien valikoiden selailu sen kanssa.


Verrattuna X360-ohjaimeen Sabertoothin tatin liikerata tuntuu pidemmältä sekä jousi vahvemmalta ja XABY-painikkeiden mikrokytkinpainallukset lyhemmiltä. Tähän tuntumaan tottuminen otti hetken, mutta kun laite on muuten hyvin lähellä originaalin muotoja, löysivät kädet ja sormet tutut paikkansa nopeasti. Pintamateriaali on astetta kitkaisempaa, hieman kumisen tuntuista. Tattien herkkyyttä pystyy ohjelmointitilassa säätämään mieleisekseen ja Trackmaniassa sitä pitikin hieman laskea.

Ohjaimen alapuolelta löytyy eriskummallisia vipuja, jotka osoittautuvat lisäpainikkeiksi. Lisäksi päätypainikkeista hieman keskemmälle löytyvät kolmannet moiset, joten kaiken kaikkiaan lisänappeja on kuusi. Niihin voi ohjelmointitilassa määritellä minkä tahansa muun painikkeen toiminnon yksinkertaisesti siten, että pitää näppäintä jonkin aikaa pohjassa ja seuraa näytön ohjeita. Koska lisänappeja käytettäessä ei tarvitse ottaa peukaloita pois tateilta, on monissa peleissä varmasti hyödyllistä asettaa niihin dpadin toimintoja (aseen vaihtaminen yms.). Varsinkin takimmaisia alapuolen painikkeita on helppo naksutella keskisormilla.


Kuljetuslaukussa majaili ohjaimen ja sen johdon lisäksi vielä pieni ruuvimeisseli lisänappien poistamista varten, kaksi kumitulppaa niiden tilalle, sekä ohjaintattien päälle laitettavat lisähuput, jotka ovat pehmeämpää kumia ja lisäävät pitoa peukalon ja tatin päällisen välissä. Muutaman vertailutestin jälkeen päätin jättää ne paikoilleen.

Pidempi testisessio tapahtui Xbox 360:lla ja kourallisella pelejä eri genreistä (ajo, räiskintä ja tasoloikka). Ohjaimen johto ylsi mukavasti sohvalle asti, vaikka onkin vähän kankeaa, kangaspintaista materiaalia - vastaavaa, kuin vaikkapa Logitechin G-hiirissä. Langallisuus on varmaankin valittu paristakin syystä: marginaalinenkin viive saadaan pois, eikä tarvitse huolehtia akun viemästä tilasta ja painosta.


Se on yllättävää, kuinka tottunut voi olla painamaan nappeja tietyllä tavalla. Kun omien ohjaimieni hieman kuluneita painikkeita on ollut tapana takoa tarpeellisella voimalla, kipeytti mikrokytkinnappien liian lujaa -painelu peukaloni yhden peli-illan aikana. Alapuolen kytkinvipuihin tottuminen oli myös vaikeaa, ne hankasivat ikävästi sormiin kun nakkeja oli tottunut pitämään tietyssä asennossa. Todennäköisesti jatkossa tulen unohtamaan lisäpainikkeiden mahdolliset hyödyt ja ruuvaamaan ne irti.

Sabertoothin hinta on Verkkokauppa.comissa 86 euroa, perus-X360-ohjaimen 40-50 euroa, siis jotakuinkin puolet vähemmän. Aika monen olohuonepelaajan on moinen hintaero mahdoton perustella. Razerin ohjain on kokeilemistani 3rd party -ohjaimista kuitenkin ehdottomasti laadukkaimman tuntuinen ja turnauksissa pelaavat todennäköisesti arvostavat sen lisäominaisuuksia. Ja onhan se nyt öreen cool. Siltikin, jos tämä laitettaisiin kaupassa meikäläisen eteen ja taskussa olisi satanen, kävelisin minäkin ulos Microsoftin vallan pätevän oman ohjaimen ja 50 euron kanssa.

Hinta: 85,90 eur (Verkkokauppa.com)
Lisätietoja: Razerzone.com

PS. Miksi Sabertoothia sitten ei ole PS3:lle? Siksi, että firman toimitusjohtajan oma PS3 on pölyttynyt jo pitkään. Mies on X360-pelaaja, vaikka hän kertoikin äskettäin (Destructoidin uutinen) pyyhkineensä pölyt Pleikkaristaan, jotta pääsee The Last of Usia testaamaan.