V2.fi kävi muutama viikko sitten Tukholmassa tutustumassa viimeisimpään SimCityn ennakkoversioon sekä haastattelemassa pelin päätuottajaa Kip Katsarelista. Tässä haastatteluvideo, Jarkon tunnelmat pelistä löytyvät alempaa.



Toimittaja, äänitys, leikkaus: Manu Pärssinen
Kuvaus: Manu Pärssinen, Jarkko Rotstén
Käännös: Mikko Heinonen



Teksti: Jarkko Rotstén

Se alkuperäinen, jurakaudelta peräisin oleva SimCity on yksi kaikkien aikojen lempipeleistäni. Sarja on kolmen kokonaisen vuosikymmenen aikana uudistunut useampaan otteeseen. Alkuperäisen pelin uniikkia, yksinkertaista, mutta silti haastavaa tunnelmaa jatko-osat eivät ole mielestäni koskaan oikein saavuttaneet. Useimmiten pelisuunnittelijat ovat keskittyneet turhaan mikronysväämiseen, mikä on lopulta vienyt pohjan varsinaisesta kaupunkilaisten tyytyväisyyden ylläpitämisestä.

Syventymättä aiheeseen sen tarkemmin, uusin SimCity olisi melko helppo tuomita liikaa yksinkertaistetuksi kasuaalileluksi. Tätä ajatusta ruokkii vahvasti se, mihin huomio kiinnittyy ensimmäisen peliminuutin aikana. Kaupungin reunat ovat nimittäin huomattavan rajalliset ja alueen saa täytettyä liki ääriään myöten reilun tunnin yrittämisellä. Itseäni tilanpuute lakkasi kuitenkin häiritsemästä jo parin tunnin pelaamisen jälkeen. Aloin hiljalleen huomata, että kyseinen piirre alkoikin vaikuttamaan tarkkaan harkitulta ja pelikokemusta parantavalta ominaisuudelta.


Pikemminkin rajoitus pakottaa pelaajan suunnittelemaan kyläänsä alusta lähtien paremmin. Jos tila loppuu ihan tosissaan, voi aina aloittaa naapuritontille uuden kaupungin. Pelintekijöiden perimmäisenä ajatuksena on innostaa pelaajaa tekemään enemmän, erilaisia ja ennnen kaikkea eri asioihin erikoistuneita kaupunkeja. Tarkoitus on, että naapurikaupungit tekisivät keskenään tiivistä yhteistyötä. Ylimääräisiä resursseja voi vapaasti jakaa naapureilleen, joten sikäli kannattaakin keskittää voimavarat eri kaupungeissa eri asioihin. Hyötysuhteen kasvattaminen on SimCityn syvin olemus.

Olin erittäin positiivisesti yllättynyt, että pelin ydin on niinkin erilainen kuin mihin SimCity-fanit ovat ehkä tottuneet, vaikka tiettyjä yhtäläisyyksiäkin luonnollisesti löytyy. Tiettyjä asioita on yksinkertaistettu, mutta toisaalta tuntuu siltä, että pelissä on hillitön määrä sisältöä. Sisältö on tarkkaan mietittyä, eikä turhanpäiväisyyksiin tarvitse pahemmin keskittyä. Vesiputkia tai viemäreitä ei esimerkiksi tarvitse enää vedellä itse.

Tieverkoston oikeanlainen suunnittelu sen sijaan on virtuaalipormestarin tärkein tehtävä. Erilaisia kulkureittejä löytyy soratiestä kuusikaistaiseen autobaanaan, ja kaikille näille on oma kaupungissa paikkansa. Liian ohkaisen tien varteen ei nouse pilvenpiirtäjiä, eikä toisaalta syrjemmällä sijaitsevalle vesitornille kannata välttämättä vetää sitä leveintä motaria. Testiversio oli vielä hieman vaiheessa, ja tieverkostojärjestelmä vaikuttikin vaativan ehdottomasti eniten viilausta. Noin muuten peli tuntui pientä kippailua lukuunottamatta varsin valmiilta.


Toinen tuikitärkeä kaupunginjohtajan toimi on kaupungin oikeanlainen kaavoittaminen asutukselle, teollisuudelle sekä yrityksille. Asukkaiden viihtyvyys ja asuintonttien hinnat ovat varsin alhaisia teollisuusalueiden lähellä, eivätkä toisaalta tuulen mukanaan kuljettamat saasteet miellytä asukkaita.

Vaikka pelin perusasetelma on verrattaen realistisen tuntuinen, on tunnelmaa keventämässä mukana myös meteorisateita, zombie-invaasioita ynnä muita elämää värittäviä yllätyksiä. Vaikeustasoltaan peli noudattelee jokseenkin totuttua nykyajan Sim-pelien kaavaa, eli pelaaminen on periaatteessa melko helppoa, mutta todellinen menestys vaatii hieman enemmän ajatustyötä. Meikäläisen kaltaiselle epäjärjestelmällisyyden ystävälle tämä tuotti testisession aikana ehkä eniten vaikeuksia. Koska kaupungille varattu tila todellakin on rajallinen, lakkaa huonosti alunperin suunniteltu kaupunki jossakin vaiheessa paisumasta. Pattitilanteessa voi toki kutsua bulldozerin paikalle. Toimivia kaupunkeja syntyy kuitenkin niin nopeasti, että houkutus lähteä työstämään entistä paremmin suunniteltua menestystarinaa puhtaalta pöydältä epäonnistuneen tilalle on melkoisen suuri.


Yksinpelin lisäksi tarjolla on luonnollisesti myös moninpeliä, josta jäi ehkä hieman ristiriitaiset tunnelmat. Parin tunnin pelisession aikana en henkilökohtaisesti kokenut moninpelin tuovan peliin riittävästi lisämaustetta. Käytännössä pelaajat rakentelevat omia kaupunkejaan ja voivat halutessaan tehdä naapureidensa kanssa yhteistyötä resurssivaihdon merkeissä – aivan kuten yksinpelissäkin. Ehkä tämäkin aukenee pitkällisemmän testaamisen myötä, jahka peli saadaan kauppojen hyllyille.