V2.fi testasi joulumarkkinoiden liikepelejä sekä Kinectille että Playstation Movelle. Videolla tunnelmia testauksesta, tekstiosiossa arvostelut peleistä.



Testaajat: Tiina Ranto ja Anna Huhtala
Toimittaja, kuvaus ja leikkaus: Veera Rouvinen



(Xbox 360 / Kinect)


Dance Central 3:n idea on yksinkertainen. Jos näennäistä juonta ei oteta huomioon, niin kyseessä on peli, jossa pisteitä saa sen mukaan, kuinka hyvin ja tarkasti tanssii. Pelissä on useita erilaisia pelitiloja, joista löytyy jokaiselle jotakin; on minipelejä, tarinamoodi ja bileosio. Tarinamoodissa taistellaan pelin pääpahista Dr. Tania ja tämän maailmanvalloitusaikeita vastaan. Minipeleissä puolestaan yritetään pysyä rytmissä tai keksiä omia liikkeitä täydentämään koreografioita. Bileosio sekoittaa satunnaisia kappaleita ja minipelejä ja osaa laskea tai nostaa pelin vaikeustasoa sen mukaan, miten hyvin pelaajat suoriutuvat.

Dance Central 3 pääsi ensimmäisenä kolmesta liiketunnistuspelistä testiryhmämme tuomittavaksi. Testaajat Tiina ja Anna eivät olleet ennen pelanneet liiketunnistuspelejä, joten tilanne antaa hyvän vertailukohteen siitä, miten kuka tahansa Maija tai Matti pääsisivät peliin mukaan saatuaan sen esimerkiksi joululahjaksi. Heti pelin käynnistyttyä ongelmia tuotti ohjaimeton ohjaus. Kinect ei meinannut tunnistaa tyttöjen käsien liikkeitä tai sitten se tunnisti niitä liikaa. Ohjausta eivät helpottaneet tyylitellyt ja sekavat valikot. Kesti aikansa, ennen kuin oikea ohjaustyyli löytyi: kameran edessä paikoillaan seisoen tehdään rauhallisia ja selkeitä liikkeitä yhdellä kädellä.

Tanssiminen itsessään on aivan erilaista kuin tuskainen valikoissa seikkaileminen. Kinect toimi hyvin ja tunnisti kummankin pelaajan liikkeet nätisti. Kameran kulma on tarpeeksi laaja, joten toiseen pelaajaan voi ottaa myös hieman etäisyyttä. Tämä tuleekin tarpeeseen räväkämpien biisien kohdalla, kun toisen huitaisemisen vaara kasvaa huomattavasti. Tyttöjen mielestä peli reagoi liikkeisiin hyvin ja mallia näyttävät avatarit tekevät liikkeet selkeästi. Omaa tanssisuoritusta voi seurata yläkulman varjokuvasta ja peli seuraa niin käsien, vartalon kuin jalkojenkin liikettä. Rytmissä on pysyttävä pisteiden saamiseksi ja erityisesti jalkojen tahti on tärkeä täydelliseen suoritukseen pyrkiessä. Pelissä on valittavissa useita erilaisia ja eri vuosikymmenille sijoittuvia peliareenoita, jotka luovat värikyydessään ja pirteydessään oikeanlaisen tanssitunnelman.

Tarinamoodia, minipelejä tai muita lisäkikkailuja ei testiin valitettavasti ehditty mahduttamaan, mutta peruspeli sai testaajilta selkeän tuomion: hauskaa oli ja kuuma tuli! Tytöt kehuivat erityisesti laajaa ja monipuolista biisivalikoimaa, selkeitä ja hauskoja avatareja sekä varjokuvia, joista omaa tanssia pystyi seuraamaan. Pelaaminen oli kivaa, eikä sitä olisi malttanut lopettaa. Miinusta tuli ainoastaan sekavista valikoista ja niissä liikkumisesta, joka kuitenkin helpottui huomattavasti, kun siihen oli hetken aikaa totuteltu.

+ Hyvä biisivalikoima
+ Pelihahmot hauskoja ja selkeitä
+ Omat liikkeet näkee varjokuvasta

- Kädellä ohjaus
- Sekava valikko





(PlayStation 3 / Move)


Päätimme testata heti seuraavaksi toisen tanssipelin, jotta vertailu olisi helpompaa ja kokemukset Dance Centralista tuoreessa muistissa. Tällä kertaa ongelmia eivät aiheuttaneet valikot ja niissä liikkuminen, vaan pelin pakollinen päivitys, jota ei voinut ohittaa. Pidimme siis pienen levähdystauon sillä aikaa, kun juuri äsken ensimmäistä kertaa konsoliin laitettu peli päivitti itseään. Pudistelin päätäni, sillä juuri edellisenä iltana päivitimme toimiston PlayStation 3 -konsolia monta tuntia. Mainittakoon, että myös Xboxin Dance Central tarjosi päivityksiä käynnistyksen yhteydessä, mutta ne pystyi ohittamaan napin painalluksella. DanceStar ei tällaista vaihtoehtoa anna.

Vartin odottelun jälkeen pääsimme kuitenkin vihdoin pelaamaan. Move-kapuloilla valikoissa liikkuminen on huomattavasti helpompaa ja nopeampaa, kuin Kinectin käsillä huitominen. Myös valikot ovat selkeämmät ja yksinkertaisemmat. Ainoastaan ohjainten kalibrointi aiheuttaa hetkellisesti päänvaivaa Move-ohjaimiin tottumattomille testaajille, mutta selkeät ohjeet auttavat ongelmatilanteessa. Jo ennen pelaamisen aloittamista tulevat kuitenkin ensimmäiset miinukset:
“Ei tässä oo niin hyvä biisivalikoima kuin tossa edellisessä!” Kesti aikansa, ennen kuin tytöt löytävät edes jonkin biisin, joka miellyttää. Edellisessä pelissä valinnan vaikeus johtui päinvastaisesta syystä.

Tyttöjä alkaa myös heti ensimmäisen kappaleen kohdalla ärsyttää se, että pelaajan täytyy ottaa itsestään kasvokuva ennen tanssin aloittamista. Ruudulla ei näy hauskoja avatareja, vaan ainoastaan yksi tanssiva hahmo synkällä taustalla. Tanssin alussa otetut pärstäkuvat ilmestyvät välillä ruudulle alkuperäisen musiikkivideon oheen. Tanssiliikkeiden ohjeet eivät myöskään ole niin selkeitä kuin Dance Centralissa. Kuvaan virtaa epämääräisiä tikku-ukkoja, joiden esittämät liikkeet eivät avaudu, ennen kuin tanssia ohjaava hahmo ne tekee. Tyttöjen mielestä oli myös huonoa, ettei omaa liikettä näe samalla tavalla, kuin Kinectillä pelattaessa. Tanssiminen ei ole niin hauskaa ja monipuolista, kuin edellisessä pelissä. Ihmetystä aiheutti myös se, että liikettä ei tunnisteta tosiaan kuin siitä kädestä, jossa Move-kapula on. Mitä hyötyä on liikutella jalkoja tanssihahmon ohjeiden mukaisesti, jos siitä ei edes saa pisteitä?

Loppujen lopuksi plussaa peli saa lähinnä selkeydestä, sillä pelin ulkoasu on karsittu niin valikoissa, kuin pelinäkymässäkin. Valikoissa liikkuminen on helppoa Move-ohjaimella, mutta muuten peli jäi vaisuksi. Miinusta tulee roimasti. Biisivalikoima oli tyttöjen mielestä suppea ja listalla näytti olevan paljon hitaita biisejä. Jatkuva valokuvien ja videoiden ottaminen ärsytti, eivätkä pelihahmot tai pelin ulkoasu miellyttäneet. Liike tunnistetaan vain yhdestä kädestä, eikä omaa liikettään voinut seurata mistään. Myöskään Move-kameran kuvakulma ei ole tarpeeksi laaja ja kahden pelaajan mahduttaminen kuvaan tuottaa jonkin verran ongelmia.

+ Selkeät suomenkieliset ohjeet pelaamisesta ja Move-ohjaimen käytöstä
+ Valikoissa liikkuminen helppoa Move-ohjaimella

- Suppea biisivalikoima
- Valokuvien ottaminen, ei pelihahmoja
- Omaa liikettä ei näe
- Ottaa liikkeen vain Move-ohjaimesta, ei koko kehosta





(PlayStation 3 / Move)


Testimme päättää toinen Move-peli, Sports Champions 2, joka on jatkoa viime vuonna ilmestyneelle Sports Champions -pelille. Sports Champions 2 keskittyy edeltäjäänsä enemmän perinteisiin urheilulajeihin ja pelissä pääsee kokeilemaan laskettelua, nyrkkeilyä, tennistä, golfia, keilausta sekä jousiammuntaa.

Pelissä on DanceStarin tapaan selkeät valikot ja hyvät ohjeet niin Move-ohjainten käytöstä kuin eri lajien pelaamisestakin. Tarjolla on useita erilaisia yksin- ja moninpelimoodeja. Testaajamme tyytyivät tällä kertaa pelailemaan yksin. Tilaa on joka tapauksessa oltava, pelasin sitten soolona tai yhdessä. Peliin eläytyneet testaajamme ainakin liikkuivat paljon ja Move-ohjaimen huitominen aiheutti monta läheltä piti -tilannetta.

Tyttöjen mielestä Move-ohjain toimi huomattavasti paremmin Sports Champions 2 -pelissä, kuin DanceStarissa. Ohjain tuntui luontevalta kädessä, sillä olihan useimmissa lajeissakin jonkinlainen maila tai peliväline mukana. Yksinpelien alussa on aluksi harjoitteluvaihe, jossa peli kertoo miten erilaisia liikkeitä tehdään Move-ohjaimella ja mistä lajissa on kyse. Harjoitukset voi myös ohittaa, mutta testaajiemme mielestä ne olivat hyviä ja pelaamista helpottavia. Etenkin ensikertalaisille harjoitteluvaihe on varmasti tarpeellinen. Myös itse kisavaiheessa voi seurata alakulmassa heiluvaa avataria, joka neuvoo mitä kannattaa tehdä.

Ongelmia tytöille tuotti lähinnä liikeradan hahmottaminen pelatessa. Nopean testin aikana oli vaikea arvioida esimerkiksi kuinka kovasti ja mihin suuntaan kannattaa huitaista tennismailalla, tai kuinka kovaa golf-palloa lyödään, jos sen halutaan lentävän 180 metriä. Peli ei tietenkään täysin vastaa todellisuutta, joten vie aikansa, että ohjaamiseen tottuu. Liikkuminen eri lajeissa helpottuu varmasti, kunhan hetken aikaa kokeilee. Myös testaajamme huomasivat, että jo kymmenen minuutin pelaamisen jälkeen uusi laji ja sen ohjaus alkoivat sujua.

Ehkä suurimman miinuksen peli saa yllättäen täysin pelaamiseen liittymättömästä ominaisuudesta, nimittäin negatiivisuudesta. Kisoissa kaikki paitsi voittaja ovat häviäjiä, eivätkä esimerkiksi hopea- tai pronssimitalisteja. Pelihahmot voivottelevat, pudistelevat masentuneina päitään ja ovat silminnähden pettyneitä itseensä, jos eivät lyökään hole-in-onea tai voita laskettelukisaa. Keilauksessa 9/10 keilaa on “ohi”, eikä “hyvä suoritus!”. Ihmeellistä, ettei tällaista asiaa ole otettu huomioon pelissä, jota mainostetaan nimenomaan koko perheen ajanvietteeksi. Onko 7-vuotiaalle oikein sanoa, että hän hävisi, jos hän yritti parhaansa ja tuli vaikkapa kolmanneksi?

+ Selkeät ohjeet
+ Ohjain hyvä ja luonteva kädessä
+ Harjoittelu ennen varsinaista suoritusta

- Liikeradan hahmottaminen
- Negatiivisuus