Toimituksen postiluukusta kolahti Epic Mickey 2:n arvostelukappale, ja sitä mainostettiin myös elokuvateatterissa lastenleffan yhteydessä. Sattumalta ei ole kauan siitä, kun kaveriporukassa mietimme, mitkä Disney-pelit ovat pelaamisen arvoisia, ja kun oli vielä sunnuntai niin listahan siitä syntyi.

Alkuun on huomautettava sellainen seikka, että Aku Ankka ei ole juuri missään muualla sellainen Disneyn synonyymi kuin Suomessa, vaikka arkipäivän anarkistimme onkin esiintynyt lukemattomissa piirrospätkissä. Tämä selittää sen, että peleissä Mikki johtaa selvästi. Lista on koostettu taas jäätelökauha+aivopuuro-menetelmällä, joten lisää toki kommentteihin omat suosikkisi.





Listan ensimmäinen peli on kuitenkin akkaria. Sittemmin Larry-sarjasta tunnetuksi tullut Al Lowe kynäili tämän opettavaisen pelin, jossa Aku tekee hanttihommia ansaitakseen veljenpojille leikkikentän. Toiminta ei ole erityisen pitkäikäistä, mutta oudolla tavalla koukuttavaa.





Ankronikka-pelejä oli kaksi: Nintendo-kansa tuntee Capcomin julkaiseman tasohyppelyn (läpipeluuvideo täällä), mutta omat muistoni liittyvät tähän Incredible Technologiesin peliin ja etenkin sen PC-piipperillä soitettuun tunnusmusiikkiin.





Who Framed Roger Rabbit? on hieno elokuva, joka kannattaa katsoa (se on Netflixissä, johon saa ilmaisen kokeilun, vihj vihj). Hare Raising Havoc ei ehkä ole erityisen hieno peli, mutta se on maininnan arvoinen siksi, että se on hyvin piirroselokuvamainen. Ratkaisut ongelmiin löytyvät tempuista, joista normaalin pelin hahmo potkaisisi tyhjää.





Yhdessä vaiheessa Disney Interactiven nimellä julkaistut pelit olivat miltei kauneinta, mitä siihen mennessä oli pelikonsoleiden ruudulla nähty - kuten talon maineelle tietysti sopikin. Lion Kingin takana oli muuan Westwood, joka tunnetaan paremmin Command & Conquereistaan.





Ja lisää saman kulta-ajan tavaraa. Yhteistä näille peleille oli myös, että lapsekkaasta ulkonäöstään huolimatta ne olivat murhaavan vaikeita. Pääsin aikanaan hädin tuskin kaksi kenttää Mickey Maniaa läpi.





Viidakkokirja-elokuvan pohjalta väsättiin vuosituhannen vaihteessa PlayStation 1:lle tällainen lasten tanssipeli, joka oli itse asiassa ihan hauska vähän vanhemmillekin. Samalla se oli ensimmäisiä PSX-pelejä, joka oli liki täysin suomennettu (useimmista lauluista kun oli olemassa valmiiksi suomenkieliset versiot). Olin laittaa tähän pelikuvaa, ennen kuin löysin tämän melko huikean tutoriaalivideon.





Arvostelin aikanaan tämän pelin ja pidin sitä melko pöljänä yhdistelmänä JRPG:tä ja laiskaa Disney-mukaelmaa. Erityisen vähän pidin siitä, ettei Akua hyödynnetty oikein. Sain välittömästi kiukkuista palautetta KH-fanilta, ja pian huomasin, että heitä on itse asiassa aika paljonkin. Tämä ei muuttanut mielipidettäni pelistä, mutta lisäsi ehkä ymmärrystä - ja sarjan saamien jatko-osien perusteella suosio on jatkunut.