Syksy on väistämättä käsillä: peruuttelin harrasteauton talviteloille, söin synttärikakkua ja haistelin sateen jälkeistä, raikkaan viileää syysilmaa. Aloin miettiä, missä peleissä ollaan syksyisissä tunnelmissa, ja kaivoihan se harmaa puuro jälleen ne seitsemän esiin. Kertokaa omat syksyfiilistelynne kommenteissa.





Erityisen osuva assosiaatio etenkin tänä syksynä. Kaivoon vangitulla pikkupojalla ei juuri olisi toivoa näillä sademäärillä.





Sateista ja väritöntä keliä on luvassa, vaikka natseja ei sentään (kaikkien) talojen katoilla näykään. Huonona puolena värejä ei saa takaisin räjäyttelemällä niitä natseja, vaan on odotettava kevääseen asti.





Etenkin lapsena syysiltoina kotiin kävellessään alkoi usein miettiä, että mikähän tuo uhkaavan näköinen hahmo tuolla varjoissa on. Onneksi ne eivät koskaan olleet ihan näin uhkaavia.





Syksyn noitajuhla Samhainiin sijoittuva, omituinen toimintaseikkailu on paikoitellen huiman esteettinen kaikessa synkkyydessään.





Tämä hilpeä eepos ei oikein voisi tapahtua kuin synkimpänä vuodenaikana. Takaumajaksot maailmansodassa ne vasta harmaita ovatkin.





Kauneimmillaan syksyn ruska on kuin maalaus - aivan kuten Capcomin susijumalapelikin.





Melko osuva kuvaus työmatkastani pyörän selässä loka-marraskuussa, ainoana valonkajona polkupyörän lamppu. Tosin osa vastaantulijoista on pelottavampia.