Vuodet kipittävät kovalla vauhdilla ja tekniikka kehittyy. Useat vuodet autopelien kuninkaan valtikasta kilvoitellut Forza Motorsport -pelisarja loikkasi vauhdilla ja hieman kiireelläkin Xbox Onen julkaisupelien joukkoon. Mielenkiintoiseksi tilanteen tekee se, että Sonyn konsolien tärkeimpiin yksinoikeuksiin ja Forzan kovimpiin kilpailijoihin lukeutuvan Gran Turismon kuudes osa julkaistiin samoihin aikoihin vanhalle konsolipolvelle. Microsoftin konsolilla onkin mainio tilaisuus ottaa autopelien kuninkuus haltuunsa heti uuden konsolisukupolven alkuhetkillä.


Tekemiäni muistiinpanoja plärätessäni havaitsen, että pelin grafiikka on pistänyt silmään jatkuvasti. Visuaalisesta annista onkin vaikea olla puhumatta, joten aloitetaan siitä. Forza tarjoaa pelaajan silmille 60 ruutua sekunnissa täydellä Full-HD tarkkuudella. Yksityiskohtien määrä ja pelin sulavuus on ihailtavaa. Auringonpaiste tietystä kulmasta ottaa silmiin kuin oikeassa liikenteessä ja välillä tuulilasilta heijastuvat kuljettajan käsien varjot. Peli ei varmastikaan pumppaa vielä kaikkia mehuja Xboxin uudesta raudasta, mutta antaa hienon maistiaisen tulevasta. Täydellistä grafiikka ei ole, vaan silmiä häiritsevää sahalaitaisuutta esiintyy paljon. Kokonaisuutta se ei pilaa, joten voidaan puhua todella komeasta pelistä.



Uratila tarjoaa mojovan kourallisen erilaisia kilpasarjoja, joissa jokaisessa on omat vaatimuksensa menopelin suhteen. Kilpailuista saa rahaa ja uudet sarjat avautuvat pelaajan valittaviksi pikkuhiljaa. Itse ajamisesta tekee mielenkiintoista palkintosijojen jakautuminen: Pelaajalle riittää useimmissa kilpailuissa kymmenes sija pronssisiin palkintoihin, kun kultaan taas ylletään jo kolmannella sijalla. Nyt pelaajan ei tarvitse lyhyen kilpailun aikana puristaa itseään kärkikolmikkoon, vaan hyvällä ja siistillä suorituksella pystyy jatkamaan peliä ilman palkintopallipaikkaakin. Tämän ansiosta asetin vaikeusasteen pari astetta korkeammalle, jolloin kisoissa oli ihan erilaista taistelufiilistä. Uraan kuuluu myös normaaleista kilpailuista poikkeavia haasteita, joissa pitää esimerkiksi ajaa rata merkattujen porttien mukaisesti, tai ohittaa mahdollisimman monta hitaampaa ajoneuvoa kierroksen aikana.


Yksinpelaajien kannalta mielenkiintoisin uudistus lienee uusittu drivatar-tekoäly, joka tekee yksinpelikilpailijoiden liikkeistä inhimillisempiä ja arvaamattomampia. Markkinointipuheiden perusteella peli tallentaa pilveen pelaajien ajotyylit ja hakee sieltä ensisijaisesti ystäviesi suoritusten mukaisia ajolinjoja seurailevat tekoälyhahmot yksinpelivastustajiksi. Ominaisuus on mahtavaa vaihtelua perinteiselle jonossa kirmaavalle kuminauhatekoälylle, ja tuo yksinpeliin verkkopelin kaltaista potkua. Nyt tietokoneohjatut tekevät huikeita ohituksia ja toisaalta oman ajovirheensä saattelemana suistuvat tieltä. Tekoäly osaa olla myös aggressiivinen ja ensimmäisissä mutkissa tarvitaan todella tuuria, jos yrittää selvitä ilman pikku pusuja. Vaurionmallinnus on toteutettu asiallisesti ja peli kertoo, mitä isommissa kolareissa vikaantui. Ulospäin kolhut kyllä näkyvät, mutta kunnolla ruttaantuneen pellin voi unohtaa.

Realistinen ajettavuus on kuulunut Forza-pelisarjaan alusta asti. Sarjan ote on pitänyt nytkin ja peli tarjoaakin parasta ohjattavuutta – ainakin padillä. Ratin ja polkimien yhdistelmällä peli olisi toki omimmillaan, mutta sellaisen yhdistelmän kanssa en peliä päässyt vielä kokeilemaan. Ajamisen tunne välittyy yllättävän hyvin Xbonen uusitulla ohjaimella, jonka liipaisimiin lisätyt tärinämoottorit tuovat lisää ajamisen tuntua. Kinectiä hyödynnettäessä pään sivulle kallistaminen kääntää kuvakulmaa.




Viidennen Forzan selvin heikkous on sen sisällön niukkuus. Autoja on noin 200 erilaista 57 eri valmistajalta. Määrä tuntuu vähältä verrattaessa edellisen Forzan yli 500 menopeliin tai uuden Gran Turismon yli 1200 autoon. Forzan puolella positiivisena seikkana toimii toki se, että kaikki autot on mallinnettu erittäin tarkasti. Erilaiset jarrusatulat näkyvät ja moottorin mörinät ovat uskottavia. Jokaista autoa pääsee ajamaan myös sisäajokulmasta, jota pidän itsekin ainoana oikeana vaihtoehtona.

Ratojen määrä on saanut myös kärsiä kiireellisestä siirtymisestä Xbox Onelle. Niitä on yhteensä neljätoista, joiden muunnelmista kasaantuu 42 erilaista kisarataa. Mukana on vanhoja tuttuja, kuten Laguna Seca ja Top Gearin testirata. Uutuuksina mukaan ovat päässeet Prahan, Span, Yas Marinan ja Bathurstin kilparadat. Mukaan on lykätty myös uusi testirata USA:n Mojavessa, jossa pääsee mukavasti kokeilemaan uutta kalustoa lentokenttämäisissä puitteissa. Ratavalinnat ovat onnistuneita ja mistään radasta ei muodostunut niin sanottua inhokkia, mutta ratojen vähyydestä johtuen samat maisemat tulevat turhan usein vastaan. Vaihtelua pelaamiseen voisi tuoda sade, mutta sääolosuhteet loistavat edelleen poissaolollaan.


Rahalla saa ja hevosella pääsee – niinhän se sanonta menee. Mikromaksut ovat arkipäivää tämän päivän peleissä ja kiivasta keskustelua ne herättivät erityisesti tämän pelin kohdalla. Kalliit autot oli hankalaa saavuttaa pelkästään pelaamalla ja oikean rahan käytön mahdollisuutta tarjottiin jatkuvasti. Pelaajat olivat tästä vihaisia ja päivityksen jälkeen asiat ovat jotakuinkin kunnossa. Itse en ole halukas laittamaan rahaa pelaamista helpottaviin mikromaksuihin, mutta toisaalta niiden olemassaolokaan ei häiritse.



Verkkopeli on selkeä ja toimiva. Se koostuu valmiiksi määritellyistä pelihuoneista, joissa on jokaisessa omat auton valintaan vaikuttavat kriteerinsä. Peliseuran löytäminen on helppoa ja nopeaa, joskin usein liittyessäni peliin oli kilpailu jo käynnissä ja odotusajat uuteen kilpailuun muutaman minuutin luokkaa. Oman pelin luonti on myös mahdollista, sinne voi kutsua ystäviään ja pelaaminen onnistuu itse valikoiduilla säädöillä. Varsinainen ajaminen verkossa toimii niin kuin toivoa sopii – ilman lagia ja muita ongelmia. Murheita voi toki tuoda tahallaan kolaroiva Live-yhteisö, mutta enimmäkseen kisaaminen tuntui olevan rehtiä ja asiallista. Jaetun ruudun kaksinpelissä voi kilpailla samalla sohvalla istuvan kanssa.


Forza Motorsport 5 on komein autopeli, jota olen pelannut. Yksityiskohdat ja vauhdin tunne tekevät pelaamisesta nautinnollista. Harmittavasti pelin elinikä jää kuitenkin turhan lyhyeksi vähäisestä sisällön määrästä johtuen. Sinänsä autoja on paljon ja lähellekään kaikilla en koskaan tule ajamaan, mutta omat suosikkini loistavat poissaolollaan, mikä johtuu valikoiman kapeudesta. Pohja on kuitenkin hyvä, joten todennäköisesti tulevaisuudessa tulevaa kuudetta Forza Motorsportia voi odotella mielenkiinnolla.

Artikkelin kuvat on kaapattu aidoista pelitilanteista.