Katsotaan halloween-sesongin kunniaksi kiintoisa rästikauhu SkyShowtimesta, tai; olin vähällä arpoa jotain nopalla, mutta lyhyt kesto alkoi himottaa.

Leffa on heikossa maineessa, mutta se kiehtoo yhä, että juliste rinnastaa amerikkalaisen jalkapallon eli soikean "käsimunan" vaurioituneisiin aivoihin. Näissä piireissä aivotärähdykset turmelevat. Käsimunassa on tikkejä. Kauhussa kaikki on mahdollista, jos aivot eivät toimi, ja jos yhteiskunta siunaa aivovauriot, sanoma toimii jo etukäteen - ellei jopa paremmin kuin jälkikäteen.

Cam on futislupaus, joka tahtoo olla "vuohi" eli Greatest Of All Time. Vuohimies (niin juuri) lyö häntä lekalla päähän. Olemme asian ytimessä, kun kaverit inttävät, että Cam on okei: pahempia haavereita sattuu kentälläkin! Päähän saadaan tikit ja mahdollisesti harhoja.

Hallitseva GOAT on Camin idoli Isaiah. Lapsena Cam näki, kuinka Isaiah loukkaantui, mitä Camin faija kuvaili sankarilliseksi. Isaiah on tehnyt pitkän uran haaverin jälkeen, mutta nyt hänellä on ikää. Cam päätyy Isaiahin oppiin. Jos tämä olisi tieteiskauhua nörtistä, homma toimisi samalla tavalla: nuorukainen saapuu syrjäiseen, epäilyttävään, tekemällä tehtyyn lukaaliin, mutta aluksi kartanon herra vaikuuttaa rennolta jätkältä.

Cam yritetään saada kuntoon asennetta myöten. On henkilökuntaa, äijien pitää aina vähän vitsailla ja Cam on glorifioitu peruna julkkissankarin syleilyssä, joten sen ymmärtää, ettei Cam osaa irtisanoutua sekoilusta. Kartanon ulkopuolella on hihhuleita - eli faneja? Isaiahin tyttöystävä on yksi White Chickseistä? Se menee karuksi, kun harjoitusvastustajia rääkätään, mille he naureskelevat.

Vihjailuvaihe on aina helpoin. Se toimii tässä aivan hyvin. Puolivälin tienoilla on vielä kutinaa harkitusta manifestista, tai ainakaan leffa ei intä vastaan, jos olet itsekin huomioinut, että urheilu on väkivaltaisten apinoiden epämääräinen reaktio yhteiskuntarauhan keksimiseen. Urheilun on tarkoituskin satuttaa lain rajoissa?

Maistan sen, kuinka hienosti Isaiahia näyttelevä Marlon Wayans tulkitsisi Jar Jar Binksiä tarinassa, joka elävöittää kyseisen natseja vahingossa tukeneen keskiälykkään poliitikon traagisuuden, kun Wayansin karisma joustaa aina, kun pelleily jää vähemmälle. Wayans selviää kunnialla ylilyönneistä, mutta kokonaisuus ei. Toinen juliste vihjaa, että kovia kokenut GOAT oli Jeesuskin. Idea rimmaa aivovaurion kanssa, jos päänsä lyönyt kehittää jumalkompleksin, mutta realistinen puoli alkaa hiipua taustalle, kun leffa "pääsee vauhtiin" "aitona kauhuna". Olipa kyse karnevaaleista tai Isaiahin avautumisista, on liian helppoa muistaa, kuinka sama (ilman urheilua) on tehty lukemattomia kertoja. Jos on vähän tyyliä, laimeasti ohjatut hetket hautaavat sen.

Jos et ole varma, lipsahtaako satu soopaksi, vai onko yhä tarkoitus arvostaa perimmäisiä tavoitteita ja vertauksia, kun kunnioitat pohjaa, kiinnität vain huomiosi oman pohjasi verenkiertoon. Kaksi tähteä.