Vitsi on John Cena. Älä pirussa vaivaudu, jos et pidä häntä tähtenä tai tahdo opiskella asiaa. Hän näyttelee näyttelijää, mikä on Hollywoodin laiskin idea, minkä sivuutan, koska "idea" sallii hänen irrotella eri sävyillä. Kyse on pääasiassa pienistä pätkistä leffan alussa, mutta: Cena! Hän ei suostu kutistumaan apinana kasvaessaan koomikkona, joten herkullisesti hän menee läpi sympaattisena luuserina, vaikka hän yhä näyttää He-Manilta. Cenasta pitäisi tehdä mm. isällisen lempeä ja kevyen sarkastinen 80-luvun He-Man; ja Kippari-Kalle siten, että hänet kutistetaan digitaalisesti päätä ja käsiä lukuunottamatta; ja Danny DeViton ainoa poika elokuvaan, jossa DeViton parasta ystävää näyttelee Schwarzenegger. Cenalla pitää tehdä jotakin parempaa kuin Ricky Stanicky. Viimeksi kun olin näin huolissani hyvästä pumpusta, Dwayne Johnsonin hittileffat olivat vasta tulossa.

Kahdeksan kirjoittajan komitea on saanut aikaan pari vitsiä, jotka toimivat Cenasta riippumatta, mutta tarinankerronta on kädetöntä jopa komedioiden vaatimattomilla standardeilla. Päähenkilöt ovat tylsiä ja epäuskottavia sosiopaatteja, ellei leffa intä, että eivätkä ole. "Ricky Stanicky" on mielikuvitushahmo, jonka syyksi jätkät ovat lapsuudesta lähtien laittaneet kaiken kyseenalaisen. Keski-iän lähestyessä se ei menisi läpi, jos he myöntäisivät Rickyn vievän heitä kuin pässejä narussa, joten he ovat kehittäneet Rickyä jalompaan ja traagisempaan suuntaan: Ricky on olevinaan syöpää sairastava maailmanparantaja, jota on pakko käydä moikkaamassa, jos jätkät tahtovat rellestää.

Tilanne ei kärjisty elokuvamaisen kätevästi. Kun yksi jätkä loogisesti koettaa kertoa totuuden, muut innostuvat lisää: esitellään Ricky kaikille! Eri mieltä oleva tyyppi näyttää koko leffan väsyneeltä kuin hän ei tietäisi miksi hän tähän suostui. No: Rickyksi palkataan Cenan näyttelemä Rock-Hard Rod. Rod on rappioalkoholisti, masturbaatiovitseihin erikoistunut laulaja suoraan pahimmasta räkälästä ja omasta mielestään näyttelijä. Hetken luulin pointin olevan se, että pojat vaativat liikaa Rodilta, vaikka Rod on kuin "alkuperäinen Ricky" eli elämää suurempi velikulta, koheltaja ja syntipukki.

Rod paljastuu äärimmäisen motivoituneeksi. Cenan oma motivaatio myy idean: Cena pakottaa katsojan uskomaan alkeisiin, vaikka leffasta uupuu jopa ylilyönteihin tyydyttävästi reagoiva "straight man". Ns. päähenkilöitä tulkitsevat C-divisioonan stand-up-koomikot ja Zac Efron, jonka naama ei enää liiku jostakin Hollywood-jutusta johtuen. William H. Macy paikkailee tilannetta Efronin pomona, mutta hänelle on kirjoitettu kliseisimmät kliseet. Pomo pitää jokaista vale-Rickyn sanaa nerokkaana, koska niin näitä venytetään. Naisilla ei ole väliä paitsi jos leffa inttää, että onpas. Päähenkilöt eivät piittaa vaimoistaan tahi vauvojensa sukupuoliterveydestä vaan vain valheestaan.

Katastrofin mahdollisuus pysyy ilmassa, vaikka Rock-Hard ylittää odotukset, joten sehän kiinnostaa, minkä tason idiot savant hän on. Loppua kohden näin alati selkeämmin kirjoittajien komitean, joka yrittää ratkaista kerronnalliset ongelmat siirtelemällä laattoja, joissa lukee mm. "sympaattinen sanoma" ja "puhe kaikkien edessä". Sitä, mitä laatoissa seisoo, ei voi mitenkään muuttaa tai kommentoida - näin nämä vain menevät, joten nyääh, pistetään viimeinen hyvä vitsi vaikka tähän ja sitten tarina selitetään kyläyhteisölle. Teknisesti leffa käy läpi koko kaavan ehtien myös laahata, mutta tarinan virtaa ja mystistä, umamimaista täyteläisyyttä ajatellen koin, ettei satu edes saavuta puoliväliä, kun se jo selittämällä selitetään.

Ohjauksesta vastaa 2 Oscarilla palkittu Nuijan ja tosinuijan ohjaaja Peter Farrelly. Viimeisen 20 vuoden aikana Cena on petrannut melkoisesti esim. Farrellyn veljeksiin ja Oscar-gaalaan nähden.