Shokeeraava [Rec] on nuoren espanjalaiskaksikon, Jauma Balagueron ja Paco Plazan taidonnäyte. Balaguero, jonka aiempaan filmografiaan kuuluvat Suomessakin nähdyt Nimetön (1999) ja Darkness – Pimeys (2002) sekä Romasanta: The Werewolf Huntin (2004) tehnyt Plaza ovat löytäneet jo puhkikolutulta tuntuneeseen zombie-genreen uuden lähestymistavan. Samalla tekijät kritisoivat onnistuneesti myös vastenmielisen raadollista tosi-tv:tä.

Kaikki saa alkunsa siitä, kun nuori tv-toimittaja Ángela ja kuvaaja Pablo ovat tekemässä reality-ohjelmaa "Nukkuessanne", tutustumiskohteena barcelonalainen paloasema. Alkuilta sujuu tavallista unettavamman työkeikan parissa, kunnes palomiehet saavat äkkihälytyksen. Ángela ja Pablo lähtevät palomiesten matkaan ja pitävät kameran käynnissä. Keikka muuttuu paikan päällä, jossa rajun sairaskohtauksen saanut nainen puree poliisipäällikköä pahaenteisesti. Nopeasti selviää, että talossa leijuvan tartuntavaaran takia koko kortteli suljetaan ja sisällä olevia kielletään poistumasta. Äkkiä jo kertaalleen ammuttu sairas nainen katoaa asunnostaan ja pakokauhu alkaa hallita talon sisällä saarrettuna olevaa joukkoa. Kameran yhä käydessä tilanne alkaa muuttua asteittain infernaalisemmaksi...

[Rec]:in vahvuus on sen puistattava todellisuudentuntu, jota kuvauksen dokumentaarisen otteen lisäksi entisestään lisää se, että niin kuvaaja Pablo kuin juontaja Ángela, tuntuvat pelkäävän aidonoloisesti eteen tulevia tapahtumia. Tekijäkaksikon mukaan he eivät kertoneet näyttelijöille, mitä he kohtaavat lopussa. Näin ollen elokuvan näyttelemisessä on pitkälti kyse aidosta reaktiosta, ja lähes kaikki mitä elokuvassa nähdään, on kuvattu ensimmäisellä otolla.

Valitussa tyylissään elokuva vertautuu helposti Matt Reevesin Cloverfieldiin (2008), mutta ennen kaikkea Daniel Myrickin ja Eduardo Sánchezin elokuvamarkkinoinnillisesti ikimuistettavaan The Blair Witch Projectiin, joka oli vuosituhannen vaihteen yksi puhutuimpia elokuvia. Viitteitä on myös Ruggero Deodaton Cannibal Holocaustiin (1980) ja maskeerauksessa on otettu selvästi vaikutteita Danny Boylen 28 päivää myöhemmin –elokuvasta (2002). Samaisen subjektiivisesti kuvattun kauhuelokuvan, "reality horrorin" -alagenressä oman panoksensa on antanut viime aikoina myös modernin kauhun veteraani, George A. Romero elokuvallaan Diary of the Dead (2007).

Lähtötilanne tai muutamat juonen nyanssit eivät toki omaperäisyydellään häikäise, mutta tärkeintä onkin kerronnan tapa ja näkemys. Tarinaa liikutetaan spontaanisti eteenpäin poikkeuksellisen toimivasti ja ote pitää lähes järkyttävän voimakkaalla tavalla. [Rec] on yksinkertaisesti pelottavimpia elokuvia miesmuistiin.

Suoraviivaisen aggressiivinen [Rec] tulee nähdä valkokankaalta, elokuvateatterin pimeydessä, tehokeinojen maksimoimiseksi ja pian, sillä Hollywoodin reikäpäät ovat jo uudelleenfilmatisoinnin (Quarantine, 2008) jälkituotannossa.