Radiohead: A Moon Shaped Pool
Brittiläinen taiteellisen populaarimusiikin suunnannäyttäjä Radiohead julkaisi 8. toukokuuta yhdeksännen täysimittaisen studioalbuminsa A Moon Shaped Pool. Yhtyeelle jo tavaramerkillisesti yllättäen ja lyhyellä varoitusajalla julkaistu albumi on helpommin lähestyttävä ja eheämpi kokonaisuus kuin sähkökäkättimiinsä kompastunut edeltäjänsä The King of Limbs.
A Moon Shaped Pool vaikuttaa ensi kuulemalta varsin tutulta. Yhtymäkohtia löytyy erityisesti Hail to the Thiefin aikaisiin musiikillisiin teemoihin. Läsnä ovat myös edellisen albumin sirpaleisuus ja yhtyeen johtajan Thom Yorken Atoms for Peace -sooloprojektin säksättävät ja kuiskailevat synakuviot.
Sanoitusten osalta koko albumia ympäröi lohduttomuus ja uskonpuute ihmiseen. Systeemi on hajalla ja tehtyjä virheitä ei enää voida hyvittää. Musiikillisesti kappaleet etenevät hämmentävän hyvin ilman päämäärää taustalla pörisevien ja kilahtelevien äänien alituiseen muuttuen ja muuntuen. Tuotanto albumilla on ilmavampaa kuin koskaan aiemmin, ja kakofonisimmillaankin lopputulos on yllättävänkin kaunista kuunneltavaa. Tästä oiva esimerkki on albumin toinen videosingle Daydreaming.
Osa Poolin kappaleista on jo ennestään tuttuja Radioheadin faneille. Muihin albumin kappaleisiin verrattuna piristävän nopeatempoisesti etenevää avausraitaa Burn The Witch on aiemmin yritetty sovittaa jo kolmelle eri albumille. Present Tense on ollut Yorken esityslistalla vuodesta 2009 lähtien, ja kappaleita Identikit ja Ful Stop esitettiin edellisen albumin kiertueella.
Omaksi suosikikseni nousee riipivän kaunis Glass Eyes, jossa viulujen ja pianolooppien tukema Yorken ääni kuulostaa kauniimmalta ja herkemmältä kuin pitkään aikaan. Upea on myös toiseksi viimeinen raita Tinker Tailor Soldier Sailor Rich Man Poor Man Beggar Man Thief, jonka viehätysvoima rakentuu teollisista rytmeistä kasvavaan grooveen, upeaan jousisovitukseen ja irrallisiin, ajoittain alaspäin laskeutuviin kitaraäännähdyksiin.
Fanisuosikin True Love Waits viimein julkaistu studioversio toimii kauniisti albumin päätösraitana. Alun perin akustisen kitaran kanssa Yorken esittämä balladi kuullaan nyt sovitettuna sellaiseen muotoon, joka ei albumin tuottajan Nigel Godrichin mukaan "kuulosta John Mayerilta".
Viimeistään A Moon Shaped Poolilla Radiohead alkaa toistamaan itseään. Mitä useamman kerran albumia kuuntelee, sitä enemmän yhtyeen aiemmasta tuotannosta löytää vastinpareja Poolin kappaleille. Esimerkiksi kappaleet Desert Island Disk ja The Numbers ovat kuin rennompia ja vähäeleisempiä tulkintoja vuoden 2003 kappaleesta Go To Sleep. Present Tense taas on kuin virkistävän latinorytmitetty Nude.
Aiempiin verraten masentuneempi ja haikeampi albumi ei välttämättä sovi ensikosketukseksi yhtyeen tuotantoon. Se on enemmänkin sateisen iltapäivän reflektointihetkien taustalle sopivaa kaihoa aikaan, jolloin kaikki oli paremmin.
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti