CMX: Talvikuningas
CMX julkaisee karvalakkiversion kunnianhimoisesta Talvikuningas-eepoksestaan. Musiikki pysyy samana mutta ylimääräinen visuaalinen lisuke on poistettu. Tunnin mittainen teemakokonaisuus on saanut pelkästään kehuvia arvosanoja. Progressiivinen matka CMX:n sielunmaisemaan uskaltaa kauas ja löytää myös takaisin. Yhtenä biisinä mainostettu kokonaisuus jakaantuu 12 raitaan, jotka voi nauttia aivan hyvin yksittäisinä teoksina. CMX ei ole ensimmäistä kertaa progemammutin kyydissä. Bändin Dinosaurus Stereophonicus oli hyvä harjoitus Talvikuninkaan pitkälle matkalle. Talvikuningas liittyy myös luontevasti bändin edellisiin kiekkoihin Pedot ja Aion. Musiikillisten teemojen toisto on selkeää ja itseltä saa lainata. Talvikuningas sisältää muruja bändin uran varrelta.
Hc-punkkia unohtamatta, Resurssikysymys laukataan ankaralla perinnerutistuksella. Kiekon avaava Kaikkivaltias on levy pienoiskoossa ja todellinen täysosuma. CMX tekee kunniaa Rushin, Yesin ja muiden progesankareiden suuntaan. Jatkossa CMX ei pääse eroon pilkuistaan eli raskas ja tajunnanvirta vuorottelevat sulassa sovussa. Metallinen särmä on terävää ja fiilistely menee A.W.Yrjänän sovittuja latuja pitkin. Tekstien suhteen hallitseva scifimaisema on teknokraattista ja koneellisen kylmää. Välillä Yrjänä pyörittää sanoilla kuulijan kuutamolle, tekstivyörylle ei löydy pysäyttäjää ja sanat hukkuvat kitarankieliin. Vaikka metallinen skeba on vahva puhuja, syntikka on suuressa roolissa. Pienoisteokset liitetään enemmän tai vähemmän luontevasti kokonaisuudeksi, joka ennen loppupistettä uhkaa hyytyä omaan massiivisuuteensa. Onneksi CMX ei harrasta ylipitkiä sooloja ja soitinten raiskaamista. Muuten bändi toteuttaa progressiivisen musiikin lainalaisuuksia. Melodiapätkät jätetään solmimatta, sivupolkuja löytyy aina lisää ja teemojen toisto jää satunnaiseksi. Yhtenäinen rakenne on enemmän velkaa yksittäisille raidoille, lopussa ei huomaa musiikin löytäneen tiettyä lopetuspistettä.
Talvikuningas kestää ahkeraa kuuntelua. Kun bändi ei operoi kertosäkeillä ja yksittäisillä riffipareilla, laajat kaaret antavat mahdollisuuden kokonaisuuksien tavoitteluun. Tutunoloiset melodiahuiput saavat rinnalleen toisessa äärilaidassa Apulantaa ja toisessa Toolia. Loppukiekon tyhjäkäyntiä ei voi selitellä taisteluväsymyksellä. Kiekon parhaat hetket nostavat kehut potenssiin kymmenen. Talvikuningas on kuin teemakokoelma bändin elämästä ja teoista. CMX on tehnyt sisäisen inventaarion ja suursiivouksen jalostaen löytämänsä hyvän isoksi albumiksi. Niin hyvässä kuin pahassa, Talvikuningas on peilikuva yhtyeestä nimeltä CMX.
Hc-punkkia unohtamatta, Resurssikysymys laukataan ankaralla perinnerutistuksella. Kiekon avaava Kaikkivaltias on levy pienoiskoossa ja todellinen täysosuma. CMX tekee kunniaa Rushin, Yesin ja muiden progesankareiden suuntaan. Jatkossa CMX ei pääse eroon pilkuistaan eli raskas ja tajunnanvirta vuorottelevat sulassa sovussa. Metallinen särmä on terävää ja fiilistely menee A.W.Yrjänän sovittuja latuja pitkin. Tekstien suhteen hallitseva scifimaisema on teknokraattista ja koneellisen kylmää. Välillä Yrjänä pyörittää sanoilla kuulijan kuutamolle, tekstivyörylle ei löydy pysäyttäjää ja sanat hukkuvat kitarankieliin. Vaikka metallinen skeba on vahva puhuja, syntikka on suuressa roolissa. Pienoisteokset liitetään enemmän tai vähemmän luontevasti kokonaisuudeksi, joka ennen loppupistettä uhkaa hyytyä omaan massiivisuuteensa. Onneksi CMX ei harrasta ylipitkiä sooloja ja soitinten raiskaamista. Muuten bändi toteuttaa progressiivisen musiikin lainalaisuuksia. Melodiapätkät jätetään solmimatta, sivupolkuja löytyy aina lisää ja teemojen toisto jää satunnaiseksi. Yhtenäinen rakenne on enemmän velkaa yksittäisille raidoille, lopussa ei huomaa musiikin löytäneen tiettyä lopetuspistettä.
Talvikuningas kestää ahkeraa kuuntelua. Kun bändi ei operoi kertosäkeillä ja yksittäisillä riffipareilla, laajat kaaret antavat mahdollisuuden kokonaisuuksien tavoitteluun. Tutunoloiset melodiahuiput saavat rinnalleen toisessa äärilaidassa Apulantaa ja toisessa Toolia. Loppukiekon tyhjäkäyntiä ei voi selitellä taisteluväsymyksellä. Kiekon parhaat hetket nostavat kehut potenssiin kymmenen. Talvikuningas on kuin teemakokoelma bändin elämästä ja teoista. CMX on tehnyt sisäisen inventaarion ja suursiivouksen jalostaen löytämänsä hyvän isoksi albumiksi. Niin hyvässä kuin pahassa, Talvikuningas on peilikuva yhtyeestä nimeltä CMX.
Keskustelut (6 viestiä)
Rekisteröitynyt 18.04.2007
18.01.2008 klo 21.31
19.01.2008 klo 22.51
Rekisteröitynyt 24.04.2007
23.01.2008 klo 09.58
Rekisteröitynyt 28.06.2007
13.02.2008 klo 22.21
Rekisteröitynyt 27.06.2007
23.02.2008 klo 16.19
18.09.2011 klo 20.08
Kokonaisuudessa kovaa valuuttaa, ei kertseillä juhliva levy.
Moni ei tajua levyn hyvyyttä mikä näkyy yllättävän vähäisenä levyn myyntinä jos te tiedätte oikeasti mitkä levyt on myyneet tosi paljon, kuten mm Yö tai Lauri Tähkä ja Maija Vilkkumaa esimerkkeinä.
Mut ihmiset ei tajua tätä bändiä, heidän musiikillinen älykkyys ei riitä ymmärtämään sitä kuinka upea bändi on kyseessä.
Kaikkivaltias, Kaikkivaltiaan peili, Vallan haamut, Tähtilaivan kapteeni, Pretoriaarikysymykset, Langennut valo, Punainen komentaja ja Parvatin tietäjä upeita biisei. AMEN.
Kirjoita kommentti