Riihimäkeläinen Death Hawks syventää entisestään trippailuaan 70-luvun folk-psykedelian,ambientin ja krautrockin luomassa hapokkaassa ilmanalassa. Bändin kolmas levynäyttö Sun Future Moon unohtaa paikoin ilmaisustaan rockin ja Tangerine Dream -muistumat kietovat kuulijan 'planetaariseen usvaan'. Kiireerön folk-hapuilu, shoegaze-surina, utuisten syntikoiden huokailu - Death Hawks ulkoistaa kuulijan 2000-luvun digidigi-bittivirrasta aikaan, jolloin hipit oli rautaa ja tajunta laajeni muistakin syistä kuin internetin ärsykepuurosta ja someähkystä.

Biisit ovat pidentyneet sitten viime näkemästä. Toisaalta Death Hawks ei tarjoa pakonomaisesti totuttuja neljän minuutin biisiviipaleita. Vapaasti vellova musiikkimatto koukuttaa kuulijaa hypnoottisuuden ja kehittyvien teemojen avulla. Tosin ei kannata ymmärtää väärin, ilmiselviä iskusiivujakin on tarjolla. Behind Thyme -kappaleen hienovaraisesta maalailusta voi tehdä vertailua vaikka Mewin suuntaan. Dream machine voisi olla Von Hertzen Brothersin kokeilevampi teos. Mutta, onhan levyllä myös vapaaammin hengittävää materiaalia. Kuulennolta Kraftwerkin kanssa tavoitettu Dream life, waking life on vaikuttava trippi - kuten myös jonkilaiseen dance & lounge -rytmiin intoutuva futuristinen Wing wanh. Seaweed on kuin Tangerine Dream, Vangelis ja Amon Düül II samassa paketissa.

Death Hawksin luoman 70-luvun hybridin vahvuus on karsinoihin juuttumaton ennakkoluulottomuus. Bändin Shoegaze-ambient tekee laajoja kaaria mutta osaa myös tarvittaessa tiivistää sanottavansa kompaktiin olomuotoon. Oikeastaan maininta 70-luvustakin on loppupelissä turha. Death Hawksin orgaaninen musiikkimatka on kuin karttapallon läpikäyntiä. Palloa pyörittämällä (=biisin vaihtuessa) siirrytään erilaisiin kulttuurivaikutteisiin ja ilmaisutyyleihin. Ehdottomasti yksi vuoden parhaista kotimaisista, 'vapaasti hengittävän' musiikin kategoriassa.