Espoolainen tukevamman progressiivisen rockin pirskahtelevan poreileva luonnonvoima Standing Ovation keksi hauskan ämpäritempun tuomaan medianäkyvyyttä uuden albumin julkaisun kynnyksellä. 'Olemme huomanneet kuinka tärkeä asia ihmisen elämässä on ämpäri, joten täytämme sen tyhjyyden heidän elämästään'. Tempauksen varjolla myytiin kylkiäisenä myös uutta albumia Gravity Beats Nuclear.

Standing Ovation jatkaa suhteellisen omalaatuista matkaansa bändien kuten Dream Theater, Karnivool, Riverside ja Pain Of Salvation vanavedessä. Yletön sooloilu jätetään suosiolla väliin. Standin Ovation keskittyy melodioiden kehittelyn lisäksi kokonaisuuden hallintaan. Melodisen hevanderin ja progressiivisen siiven fanien lisäksi levyä kehtaa suositella jopa AOR-tyypeille. Hetkittäin meno on kuin System Of A Downin kiekoilla - mutta vain pieninä välähdyksinä. Outona yksityiskohtana ovat Hellbillies-siivun murinavokaalit. Myös Killer, iron -kappaleen tukevampi metalliannos erottuu muusta materiaalista.

Sujuvammin kotikentällään bändi tuntuu olevan genrevapaissa hahmotelmissa, joita eivät rajoita kuin maailmankaikkeuden rajat. Tyypeillä on pokkaa laittaa kaksi yli kymmenminuuttista mammuttia soimaan peräjälkeen. Mikäs siinä, Standing Ovation selviää mainiosti Pink Floyd -henkisistä monoliiteistaan. Vaikka Fool's parade ja Lifeline -siivuilla on mittaa kuin nälkävuosilla, bändi pitää kiinni vahvasta melodisuudesta sortumatta viiden minuutin instrumentaalipornoiluun. Levyn loppupuolelta löytyvä The great attractor on kuin Stam1na veivaamassa hieman ilmavampaa änkyrävänkyrää. Myös 70-luvun proge saa mukavasti hatunnostoa. Levyn päättävä I Am osoittaa muillakin olevan hallussaan mahtipontisen progeslovarin työstämien kuin Von Hertzen Brothersilla.

Standing Ovation on oikealla tiellä - antaa kaikkien kukkien kasvaa. Kunhan melodisuudesta ei tingitä. Gravity Beats Nuclear -albumin soundi hengittää mutta on samalla riittävän suuri ja mahtipontinen. Bändi ei vedä missään vaiheessa övereitä. Lopputuloksena on laadukasta ja mieltä ylentävää mutta myöskin ymmärrettävän selkeää progerock-viihdettä.