Kirjailija-kolumnisti Katja Kallio lienee harvinaislaatuisessa asemassa peräti maailmanlaajuisesti mitattuna, sillä hänen koko kaunokirjallinen romaanituotantonsa on filmattu elokuviksi suhteellisen nopeasti kirjojen ilmestyttyä. Aku Louhimies kompasteli Kuutamolla (2002) -elokuvan kanssa, ja nyt näyttelijänä toistaiseksi paremmin tunnettu Lauri Nurkse on ohjannut esikoiselokuvansa Kallion romaanin Sooloilua (2002) pohjalta, jonka käsikirjoituksesta vastaa kirjailija itse.

Elokuva saa alkunsa, kun kolmenkymmenen ylittänyt toimittaja Emma (Saija Lentonen) lähetetään tekemään haastattelua huippukapellimestari Joel Abrahamssonista (Kari-Pekka Toivonen). Haastattelu ei ota kuitenkaan helposti onnistuakseen, sillä vain hetkeä aiemmin Emma on tullut jätetyksi lentokentällä, jonka Joel on kuin kohtalon johdattamana ollut todistamassa. Yhteinen haastatteluhetki jää molempien mieliin, ja viikon aikana he huomaavat olevansa rakastuneita toisiinsa. Pian sitoutumiskammoiset Emma ja Joel muuttavat asumaan maalle, Joelin vanhaan lapsuuden kotiin. Ammattinsa vuoksi jatkuvasti ulkomailla matkaava Joel jättää temperamenttisen dementiasta kärsivän äitinsä Lean (Kristiina Elstelä) Emman hoiviin, eikä yhteentörmäyksiltä vältytä. Nopeiden elämänmuutosten keskellä Emma huomaa vielä olevansa raskaana.

Tv-sarjoja Studio Impossible (2005) ja Kumman kaa (2003, 2004-2005) ohjannut Nurkse on ohjaajana vaikeassa asemassa, sillä vaikka hän onnistuu loihtimaan tarjolla olevista raaka-aineista melkeinpä parhaan mahdollisen keitoksen, on lopputulos kevyen höttöinen. Vertailukohteet löytyvät helposti rapakon takaa liukuhihnalla tuotettavista romanttisista komedioista. Nurksen työskentelyssä näkyy kuitenkin yritteliäisyys ja nuorekkuus, sisällön ponnettomuudesta huolimatta. Miehen ohjauksessa on vahvaa visuaalista näkemyksellisyyttä, ja erityisesti dramaattinen välienselvittelykohtaus, jossa viimeisillään raskaana oleva Emma astuu keskelle valokuvauskulissia, on tehokas.

Romanttisena komediana mainostettava Sooloilua ei juuri naurata, sillä teoksen komediallisuus jätetään tietoisesti taustalle. Vahvemmin esillä onkin lämminhenkinen tunteellisuus ja rakkaus. Roolihenkilöistä Kristiina Elstelän esittämä Lea Abrahamsson on monin paikoin elokuvan piristysruiske, mutta silti sävähdyttävimmin esiintyy näyttävän vähäeleisesti Minttu Mustakallio vamppaajaviulisti Larissan roolissa. Saija Lentonen selviää pääroolista puhtain paperein, Emman kasvu pintaliitäjä-toimittajasta inhimilliseksi hyperankkojen kenttätutkijaksi ja äidiksi on sisäistetty koskettavasti.

Sooloilua on todellisuudesta vieraantunutta viihdettä, jossa kyllä saatetaan käydä töissä, mutta ei tehdä töitä. Siinä saatetaan hennosti osoittaa piirteitä mahdollisista mielenterveysongelmista ja yksinäisyydestä, mutta vaietaan ennen kuin touhu menee liian vakavaksi. Mies saa anteeksi kaikki tekonsa, kun saapuu iltapäivän ratoksi naisensa ja äitinsä luo. Ja taksilla tietysti.