Helsinkiläinen elokuvaohjaaja Petri Kotwica työskenteli pitkään lyhytelokuvien parissa, kunnes kypsyi koko illan fiktioelokuvan ohjaajaksi vuoden 2005 väkevällä nuorisoelokuvallaan Koti-ikävä. Seepianväreihin luotu debyyttiohjaus oli kivulias nuorten näyttelijöidensä teos, jonka paikoin väkinäinen rankkuus meni rimaa hipoen yli. Se kuitenkin esitteli Kotwican kiehtovan ohjaustyylin, jossa ei säästellä näyttelijöiden henkistä kestämistä. Myöhemmän kauden stanislavskilaiseen oppiin nojaten Kotwica puhaltaa tuskan kautta elokuviinsa verevän hengen.

Musta jää kertoo jänniterikkaan tarinan kahden naisen epätodennäköisestä ystävyydestä. Tapahtumapaikkana on Helsinki lähiympäristöineen. Erikoislääkärinä työskentelevälle Saaralle (Outi Mäenpää) selviää, että hänen aviomiehellään, arkkitehtina ja opettajana toimivalla Leolla (Martti Suosalo) on suhde 29-vuotiaaseen oppilaaseensa, Tuuliin (Ria Kataja). Saara kehittää itselleen uuden henkilöllisyyden ja ystävystyy miehensä rakastajattareen taekwondotunneilla. Saaralle syntyy pian pakkomielle tietää yhä enemmän ja enemmän. Viattomasta roolileikistä kehkeytyy pian uskottavampi kuin valheeksi paisuneesta todellisuudesta.

Monipuolisesta dokumenttituotannostaan ansioituneen Making Movies -tuotantoyhtiön toinen pitkä fiktioelokuva on valmisteltu kansainvälistä levitystä silmällä pitäen, mutta ylitseampuvuuteen tai karkeaan tuotesijoitteluun eivät tekijät onneksi sorru. Peräti kuusi vuotta elokuvaansa hautonut ja siihen omien sanojensa mukaan omakohtaisia mausteita tuonut ohjaaja ei ota kantaa siihen, kuka elokuvan tarinassa on hyvä, tai kuka huono ihminen.

Musta jää toimii ilahduttavan monella tasolla. Elokuvan keskiössä ovat ihmissuhteet, lähes painajaismaiseksi äityvä kolmiodraama, jonka monipolvisen tarinan Kotwica pitää hyvin ohjaksissaan. Sen trillerimäinen tarina kietoo mukaansa ja saa paikoin kutkuttavan jännittäviä piirteitä. Visuaaliselta ilmeeltään elokuva on talvisessa hyytävyydessään puhdasoppisen tyylikäs ja selkeä, eikä liialliseen erikoisuuden tavoitteluun pyritä. Apocalyptican keulahahmona tunnettu sellisti Eicca Toppinen on taiteillut elokuvan komean sävelmaailman, jossa kiihkeät jännityselementit ja arvoituksellinen hyytävyys kohtaavat. Viime metreillään, loppuratkaisun lähestyessä, Musta jää ajautuu epäuskottavuuteen ja liialliseen pitkittämiseen, mikä syö kohtalokkaasti sen kokonaistehoa.

Elokuvan päärooleissa nähdään vahvan psykologisen roolin taiteileva Outi Mäenpää gynekologi Saara Laaksona sekä lepsunoloinen Martti Suosalo arkkitehti/opettajana. Ria Katajan rooli nuorempana opiskelijaneitosena tuottaa harmillisen kaksijakoisia ajatuksia, toisaalta naisen roolisuorituksessa on ihailtavaa eläytymistä, mutta käsikirjoituksessa tahattoman koomisesti korostettavat nuoruuden oireilut etäännyttävät. Väenvängällä mediakohun alle joutuneet seksikohtaukset ovat paljastavia, mutta samalla poikkeuksellisen kekseliäitä. Ne eivät kuitenkaan ryöstä juonikäänteiden päähuomiota, mikä olisi enemmän kuin tyypillistä osalle kotimaista elokuvatarjontaa.