Autopelit voi jakaa karkeasti kolmeen ryhmään niiden suunnittelufilosofian perusteella. Ensimmäisessä ryhmässä ovat show-pelit, joissa driftaillaan, ammuskellaan ja kaahaillaan nasta laudassa kohti auringonlaskua. Toinen ryhmä koostuu absoluuttiseen realismiin pyrkivistä simulaattoreista, joiden hallinta vaatii satojen tuntien harjoittelua, sekä ajolinjojen ja auton säätöjen pikkutarkkaa viilausta. Kolmanteen ja ryhmistä parhaiten kaupaksi käyvään kuuluvat leppoisat pseudosimulaattorit, joissa umpirealististen ratojen sijaan saatetaan ajella kauniissa Välimeren maisemissa unelma-autoilla, joiden ajotuntuma vastaa kuitenkin pitkälti aitoa asiaa. Tähän ryhmään kuuluvat PlayStationien legendaariset Gran Turismot sekä nyt kolmanteen osaansa päässyt Xboxin Forza Motorsport -sarja. Ääripäiden välillä tasapainottelevalla Forza 3:lla onkin repussaan oivat eväät suurimman mahdollisimman yleisön valloittamiseen.



Forza Motorsportin kaltaisten autopelien perimmäinen tehtävä on herättää autofiilien pelaajien märät unelmat eloon televisioruudulla. Sarjan kolmannessa osassa autotalliin on tungettu yli 400 viimeisen päälle vahattua kulkupeliä muutaman kymmenen hevosvoiman pikkuautoista tuhathevosvoimaisiin ratakilpureihin. Autoja on jopa niin paljon, ettei niitä kaikkia saatu sullottua yhdelle DVD-levylle, joten kiekkoja purkautuu pelikotelosta kaksin kappalein. Kakkoslevyllä on siis pelkästään autoja, jotka voidaan asentaa Xbox 360:ssä mahdollisesti kiinni olevalle kiintolevylle. Myös varsinainen pelilevy voidaan tietenkin asentaa kiintolevylle, mutta asennuksesta huolimatta peli kärsii melkoisen pitkistä lataustauoista, joita onneksi vauhdittavat pelivinkit ja mielenkiintoiset faktat autoteollisuuden historiasta.

Aluksi hätkähdyttävän laajalta tuntuva autovalikoima paljastuu pian melko varman päälle pelaavaksi. Mukana ovat kaikki yleisesti suositut unelma-autot Porsche 911:sta viimeisimpiin villityksiin, kuten Bugatti Veyroniin ja Nissan 370Z:aan. Historiallistakin kalustoa löytyy, mutta niidenkin suhteen on päädytty pääasiassa turvalliselle Ferrari- ja muskeliautolinjalle. Parannusta klassikoista pitävien peliin on tulossa heti ensimmäisellä ilmaisella DLC-paketilla, josta paljastuu mm. Fiat 131 ja BMW M1. Kaikki pelin autot on erittäin pikkutarkasti mallinnettu sisätiloja myöten, joskin pienenä miinuksena sisätiloissa kuljettaja ei tohdi irroittaa käsiään ratista edes vaihteen vaihtamiseksi. Tämä nakertaa peruskalustolla ajettaessa hieman todentuntua. Toinen miinus tulee siitä, ettei sisäkuvakulmassa monessakaan autossa näe taustapeleistä kuin hieman reunoja ilman oikealla tatilla virtuaalisen pään kääntelyä.

Narinan pois alta hoitamiseksi mainittakoon vielä ennakkoon paljon kohua aiheuttaneen vauriomallinnuksen olevan visuaalisesti ankeahko, sillä autoista ei juuri osia irtoile eikä kori painu kunnolla kasaan rajunkaan seinäänajon jälkeen. Auton käyttäytymiseen kolarointi kuitenkin vaikuttaa sopivasti ja kulkupelinsä saa pahimmillaan siihen kuntoon, ettei eteenpäin pääse kuin nilkuttamalla.

Kilvanajon oheenkin riittää puuhastelua menopelin kylkeen lätkittävien tarrojen suunnittelusovelluksen, varsinaisen tarrojen asettelustudion ja auton virittämisen parissa. Lisäksi autoistaan voi ottaa jälleen näyttäviä valokuvia ja koostaa videoita muille pelaajille jaettavaksi. Uutta Forza Motorsport 3:ssa on Storefront-kauppapaikka, johon pelaaja voi laittaa omat kylkiteippinsä, autojen maalausmallit ja viritysasetukset jakoon tai myyntiin. Myymiensä tuotteiden saatavuutta voi rajoittaa ja hinnan saa päättää itse, mikä tekee koristelu- ja viritysbisneksestä yllättävänkin mielenkiintoista toimintaa. Kauppapaikan selaamiseen on tehty hyvät työkalut, joita täydentää vapaa sanahaku, jolla taatusti löytää etsimänsä laajasta käyttäjien tekemästä tuotetarjonnasta. Varsinaiset autot kaupitellaan vanhaan malliin erillisen huutokaupan kautta.



Erilaisia ratoja pelissä on parisenkymmentä ja näillä erilaisia variaatioita pitkälti yli sata. Moni rata on tuttu jo sarjan toisesta osasta, mutta suljettujen kilparatojen oheen on saatu myös pari nättiä maisemareittiä Välimeren rannalle. Myös ensimmäisestä osasta paluun tehnyt japanilaisrata Fujimi Kaido viehättää silmää ja tarjoaa pitkien kisojen ystäville oivaa vaihtelua pelkän Nürburgringin kiertämiselle. Radat on toteutettu mallikkaasti, mutta genrelle tyypilliseen tapaan Forzan radoista on siloiteltu pienimmät kuopat ja tärinät pois letkeää ajonautintoa haittaamasta.

Välimeren rannalla Hondaa ulkoiluttaessa mieleen hiipii tuttu tunne - tätä on tehty ennenkin. Forza Motorsport 3:a on viritetty kakkososan jälkeen kohti Gran Turismo 4:n henkeä, ei pelkästään Costa di Amalfin aurinkoisen radan, vaan myös yleisen ulkoasun osalta. Valkoisella pohjalla esiteltävät selkeät valikot tuovat tunnelmaltaan mieleen muutaman vuoden takaisen PlayStation 2 -pelin ja vaikutelmaa tukevat myös jotkin valikkomusiikkivalinnat. Musiikki miellytti muutenkin korvaa, joskin ajon aikana häiritsevän kovalla soivat taustabiitit tuli säädettyä minimivoimakkuudelle varsin nopeasti.



Käydäänpä sitten valikoista takaisin radalle ja ajotuntuman kimppuun, sillä juuri tämä osa-alue määrittelee sen, miten nautittava autopeli on. Aivan aluksi Forza 3:n ajotuntuma tuntuu laiskalta verrattuna kakkososaan. Ohjaus on hidas ja kaikki autot tuntuvat aliohjaavan todella rajusti. Mutkissa voi päästellä tehokkaillakin takavetoisilla kaasu pohjassa ilman pidon menettämistä. Pienen alkushokin jälkeen kuitenkin selviää, että kulkupelinsä alustaa virittämällä saa mistä tahansa autosta juuri omalle ajotyylille sopivan ja ärsyttävän aliohjautumisenkin saa vaihdettua miellyttävään kaasulla ohjailtavaan pieneen tai vaikka vähän isompaankin perän luistatukseen.

Juuri auton virittäminen paljastaa Forza 3:n ajomallin monipuolisuuden. Jopa ilman vaikeustasosta säädettäviä ajoapuja etenkin kauppakassimallit ovat aloittelijankin hallittavissa, mutta autoa ruuvaamalla auton käytöksen saa nopeammaksi ja samalla aktiivipelaajillekin haastavaksi. Autoissa on säädettävissä kaikki tärkeimmät kohdat renkaiden auraus- ja kallistuskulmista jousituksen jämäkkyyteen ja vaihteiden välityksiin. Omia viritysasetuksiaan voi myydä ja jakaa Storefrontissa, josta voi tietenkin käydä etsimässä myös valmiita säätöpaketteja, mikäli camberit ja casterit tuntuvat heprealta. Etenkin drifting- ja kiihdytyskilpailuissa asetuksia on kuitenkin syytä muuttaa vakioista, mikäli mielii saada pokaaleja.

Ratojen sileyden ansiosta ajotuntuma on rento ja välillä päästään jopa OutRun -henkiseen vauhtifiilistelyyn. Sisäkuvakulmastakin katsottuna meno on vakaata, eikä kuljettajan pää heilu ja tärise kuten monessa karskimmassa autopelissä. Forza 3:n ajotuntuma on pääasiassa toffeeta ja turkinpippurit paljastuvat oikeastaan vasta R-sarjan kilpa-autoja ohjastamalla. Autot ovat kuitenkin kaikki hallittavissa pad-ohjaimella, eikä ratti tuo vastikään arvostellun Need for Speed: Shiftin tapaan ylenpalttista etua kisoihin. Toki ratilla ohjaus muuttuu luonnollisemmaksi, mutta puolileppoisan pelityyppinsä mukaisesti Forza 3 on suunniteltu ensisijaisesti pad-kuskeille.

Kenties siksi, että peli pyörii 60 kuvan sekuntinopeudella, tuntuu eteneminen paikoin todellista nopeutta hitaammalta ja jarrutuskohtien löytäminen vaatii totuttelua. Vasta superautoluokassa vauhdintuntua alkaa löytyä kiitettävästi ja välillä virtuaaliohjaamo onkin täynnä digitaalisia käsiä kun aiemmin varsin loivilta tuntuneet mutkat tulevat pikavauhdilla vastaan. Ruudunpäivitysnopeus putosi ainoastaan kahteen otteeseen noin kymmenen pelitunnin aikana. Ovaaliradan ulkokaarteen suuren katsomon mallintaminen tuntui olevan erityisen työläs urakka konsolille ja ruudunpäivitys putosi nykimiseksi, mutta vain ensimmäisen kierroksen ajaksi, kunnes katsojat saatiin latailtua nopeampaan välimuistiin. Kyse on todennäköisesti bugista, johon toivottavasti saadaan pikaisesti korjaus.



Laajan pelaajayleisön huomioimisesta kertoo myös uusi kelaustoiminto, jolla aikaa voi peruuttaa taaksepäin, mikäli kilpailussa ajautuu vaikka pahaan kolariin. Takaisinkelauksesta ei pelaajaa sakoteta, paitsi tulostaulussa näkyvällä merkinnällä, eikä kelausten lukumäärää ole Race Driver Gridin tavoin rajoitettu. Kelaustoiminto säästää paljon pelaajan hermoja, etenkin pitkissä kisoissa ja tekoälyn töppäämisestä johtuvissa kolareissa. Onneksi tekoäly on kuitenkin tasokas ja osaa ennakoida pahastikin koheltavan pelaajan liikkeitä torppaamatta perään tai tulemalla poikittain eteen. Pelaajayleisön hardcore-ääripäätä puolestaan miellyttänee entistä paremmat verkkopeliasetukset, joiden avulla voi tehdä todella tarkkaan määriteltyjä kilpailuja - joskaan varsinaista turnaustyökalua ei tässäkään pelissä tarjota. Miinuspiste Forzalle on annettava verkkokisojen pelaajamäärän rajoittumisesta kahdeksaan.

Forza Motorsport 3 on kaikin puolin paranneltu painos jo varsin hyvästä kakkososasta. Täytyy kuitenkin muistaa, ettei Forzakaan hyvin skaalautuvasta ajomallistaan huolimatta sovi kaikille. Romurallia etsivien kannattaa hakea alehyllystä vaikka Flatout ja simulaattoripelaajille voi edelleen kestosuositella kisailun vakavasti ottavaa Race Prota. Forza on kuitenkin erittäin hyvää viihdettä, sortumatta liialliseen yksinkertaistukseen tai päättömän monimutkaiseen simulointiin. Näin ollen pelistä voi povata edeltäjänsä seuraajaa kaikenlaisten autopelifanien yhteisenä huvina ja eritasoisten harrastajien välisenä rajapintana, jossa tekemistä riittää rutkasti myös varsinaisen kisailun oheen.